Tuonelan portit avautuvat (opetuspuhe)
Ortodoksi.netista
Ortodoksisen kirkon teologisen opetuksen mukaan ihminen luotiin Jumalan kuvaksi (1. Moos. 1:27). Pyhät Isämme kuten esimerkiksi Gregorios Palamas (k. 1359) opettaa, että ihmisen ruumis ja sielu jakavat Jumalan kuvan luonteen eli ne luotiin Jumalan kuvan mukaan. Pyhä Gregorios sanoo:
- Sana ihminen ei viittaa erilliseen sieluun tai ruumiiseen, vaan molempiin yhdessä, sillä Jumala loi ne yhdessä oman kuvansa mukaisesti.
Ihmisen pelastuminen ei ole mekaaninen tai maaginen tapahtuma
Ihminen eroaa muusta luomakunnasta. Ihmisen olemassaolo tulee ymmärrettäväksi ainoastaan yhteydessä Luojaansa. Ihmisen salaisuus kasvaa Jumalan salaisuudesta. Ihmisen asema Jumalan kuvana sisältää väistämättä vapauden tai kuten ortodoksiset isät sitä kutsuvat itsemääräämisoikeuden. Itsemääräämisoikeus asettaa ihmisen eettisyyden tilaan ja näin erottaa hänet muista luoduista.
Aadamin ja Eevan synti merkitsi vapaaehtoista hedelmällisen suhteen hylkäämistä Jumalaan ja saatanan tuhoavan voiman hyväksymistä. Aadamin ja Eevan tahto haaksirikkoutui väärän valinnan seurauksena.
Saatana kiusaa lakkaamatta ihmisiä ( Ap. t. 5:3, 1 Kor. 7:5; 10:13; 1. Tess. 3:5). Saatana kiusasi jopa Kristusta (Matt. 4:1; Mark. 1:13; Luuk. 4:2). Saatana vihaa Jumalaa ja Hänen kirkkauttaan. Hän vihaa ihmistä Jumalan kirkkauden kuvana. Pyhä Basileios Suuri (k. 379) opettaa:
- Saatanaa ei luotu viholliseksemme. Kateudesta saatanasta tuli vihollisemme. Kun sielunvihollinen näki itsensä ulosheitettynä enkelten joukosta, hän ei voinut sietää, että ihminen kehittyisi hyveissä enkelten tasolle.
Saatanalle ei ole mikään niin toivottavaa, kuin saattaa Jumalan kuvaksi luotu ihminen häpeän tilaan.
Ortodoksisten Isien opetusten hengellisestä terapiasta askeettisen kasvamisen prosessina on kestävä ja ajankohtainen. Isät ymmärsivät, että ihmisen sielullinen ja ruumiillinen eheys auttaa ihmistä taistelussa saatanaa vastaan. Ihmisen pyrkimys saavuttaa elämässä pyyteetön rakkaus edellyttää vapautumista itserakkaudesta. Jumalan rakastaminen ja Hänen ainainen muistamisensa auttaa enemmän kuin mikään muu luopumaan kaikesta iloiten ja pitämään kaikkea maailmallista merkityksettömänä. Maailmalliset muistikuvat ja tämän maailman asioiden miettiminen pimentävät ihmissielun silmät eli ymmärryksen.
Ortodoksisella terapialla on kaksi myönteistä voimaa saatanaa vastaan: rakkaus ja ykseys. Ihmisen hengellinen eheytyminen yhdistyy erottamattomasti Kristuksen Ristiin ja Hänen ylösnousemukseensa. Ne avaavat ihmisille mahdollisuuden hengellisen parantumiseen ja jumaloitumiseen. Parantuminen edellyttää kilvoittelijalta oman langenneen tahdon kieltämistä, himoista luopumista, hengellistä murhetta ja hyveiden vastaanottamista. Jotta tämä kaikki toteutuisi, maanpäällinen elämä on annettu ortodoksikristitylle askeesia varten.
Pimeys, kuolema, synti, himot, pahuus ja paholaisen hajottavat voimat ovat vastakohtaisia ortodoksisen pääsiäisen julistamalle valkeudelle, elämälle, ylösnousemukselle ja kuoleman kukistamiselle. Ihmisen pelastuminen ei ole siis mekaaninen tai maaginen tapahtuma. Kaste avaa ihmiselle mahdollisuuden iankaikkiseen elämään, mutta se edellyttää häneltä uskon mukaista elämää, hengellistä taistelua ja kurinalaisuutta.
Hyveet ovat Jumalan energiaa
Jumalan tunteminen suodaan heille, joilla on puhdas sydän ja mieli. Ortodoksinen teologia edellyttää aina osallistumista uskon salaisuudesta. Jumalan tunteminen on elämää, toimintaa ja kokemusta. Bysanttilaiset isät ymmärsivät teologian kokemuksena ja elämänä. He suhtautuivat vakavasti oppiin ihmisen lankeemuksesta. Ihminen on lankeemuksen tilassa. Pyhittäjä Simeon Uusteologi (k. 1022) opettaa:
- Aadamin lankeemuksen ajoista lähtien ihmisluonnon kaikki voimat ovat olleet turmeltuneita; intuitiivinen järkeily, looginen ajattelu, mielipiteet, mielikuvitus ja aistit. Ihminen kykenee ajattelemaan, mutta ei järkevästi. Hän haluaa, mutta järjettömästi. Hän osaa vihastua, mutta vihastuu järjettömästi. Tästä seuraa, että mitä hän ymmärtää järjellään eli mitä hän ajattelee, kaipaa ja tunteen, on rappioitunutta ja väärää.
Aadamin ja Eevan synti merkitsi, että ihminen kieltäytyi Jumalan tarjoamasta elämän lahjasta, Synti turmeli ihmisessä totuuden ja ykseyden. Se sai ihmisissä aikaan itsekkyyden, kiintymisen epäolennaisiin asioihin. Synti johti ihmisen hengelliseen heikkouteen ja hengelliseen kuolemaan, jota seurasi ruumiillinen ja iankaikkinen kuolema. Sen vuoksi vapautuminen lankeemuksesta tarkoittaa, että elämä on tehtävä todelliseksi eli kuolemattomaksi. Ennen Kristuksen ilmestymistä maailmaan, synti esti ihmisiltä täyden yhteyden Jumalaan ja lähimmäisiin.
Bysanttilaiset isät lähestyivät terapeuttisesti langenneen ihmisen todellisuutta. He käsittelivät Kirkon tradition hengessä ihmisen elämän tervehdyttämistä ja eheyttämistä. Tie hengelliseen elämään johtaa ihmisen väistämättä hyveisiin. Hyveet ovat Jumalan energiaa ja Hän asettaa ne ihmissydämeen. Ihminen näkee vaivaa ja taistelee. Jumala ei jätä häntä yksin. Jumala ja ihminen taistelevat yhdessä syntiä vastaan.
Ihmisen tulee harjoittaa sitä, mitä bysanttilaiset isät kutsuvat hyveeksi. Hyve käsittää uskon, toivon ja rakkauden, sisäisen tarkkailun ja rukouksen harjoittamisen. Sitä kautta ihminen siirtyy tietämättömyyden ja erehdyksen pimeydestä tieto ja ymmärryksen valkeuteen. Todellinen usko koostuu ihmissielun vapaaehtoisesta omistautumisesta Kirkon opetukseen ja opetuksen mukaiseen elämään.
Kristuksen kuolema ja ylösnousemus ovat pyhiä tapahtumia ajassa
Kristus yhdistää kaiken Itseensä. Hän liitti pyhässä elämässään yhteen maailmankaikkeuden ja paratiisin. Kristus kohtasi maanpäällisen toimintansa aikana erilaisten uskonnollisten ja poliittisten ryhmien edustajien vihamielisyyden. Hänet ristiinnaulittiin ja Hän kuoli ristillä, mutta Hän nousi kolmantena päivänä kuolleista. Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa ovat tosiasioita. Näihin tosiasioihin perustuu uskomme. Kristuksen kuolema ja ylösnousemus ovat pyhiä tapahtumia ajassa.
Me emme voi ottaa vastaan Kirkon terapeuttisen teologian opetuksen todellista merkitystä, jos emme ensin hyväksy sitä, mitä tapahtui Suuren Perjantain yhdeksännen hetken ja Ylösnousemusaamun välillä. Kristuksen kuolema ja Hänen ylösnousemuksensa eivät ole kaksi erillistä tapahtumaa. Kristuksen pelastavan toiminnan huipentuma ei ole irrallaan Suuren Lauantain pyhästä salaisuudesta.
Suuri ja Pyhä Sapatti yhdistyy erottamattomasti Suuren Perjantaihin, Ristiin, Kristuksen kärsimyksiin, kuolemaan ja Hänen ylösnousemukseensa. Bysantin kirkon syvällinen, ihmistä hoitava liturgisuus ilmaisee tämän totuuden paremmin kuin lainomaisen uskonnollisuuden käsitteelliset väittämät.
Kristuksen kuolema ristillä julistaa Hänen rakkautensa Isän tahtoa kohtaan. Kuolema ja synti ovat langenneen luomakunnan vääristynyttä todellisuutta, sillä ”yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema” (Room. 5:12). Ortodoksisten isien opetusperinteen mukaan maailmasta oli tullut ”kosminen hautausmaa”. Kuolema vallitsee yhä siellä, missä ihmiset eivät ota uskolla ja rakkaudella vastaan Kristuksen ylösnousemusta. Hengellinen kuolema eli erottautuminen Jumalan rakkaudesta on heidän lopullinen tilansa.
Kristus ei kuollut ristillä sen vuoksi, että Hänen seuraajansa voisivat viettää maailmassa huoletonta elämää. Hän kuoli ristillä, jotta hänen seuraajansa voisivat samastua askeesissa Häneen ja vapautua pyhässä kilvoituksessa synnin aiheuttamasta tuskasta ja ahdistuksesta. Tämä kaikki vaatii ihmisiltä kuolemista maailmalle ja sen itseriittoisuudelle.
Kuolema on voimakkaampi kuin ihmiselämä. Mutta hän joka kuolee Kristuksessa, yhdistyy kirkastuneessa ihmisyydessään kuoleman voittajaan. Suuri ja Pyhä Perjantai ennakoi jo Kristuksen tulevaa voittoa saatanan vallasta. Se muistuttaa Kirkon uskollisille jäsenille, miten he saavat maailmassa kärsiä joka päivä, kuolla ja nousta kuolleista ylösnousseen Kristuksen kanssa.
Bysanttilaisten isien perinteessä kuolevaisuus ja kuolema ovat langenneen maailman todellisuutta. He eivät näe Kristuksen pelastustyötä lainomaisena, Jumalan oikeudenmukaisuuden tyydyttämisenä, vaan dramaattisena ja väkivaltaisena Jumalan väliintulona, joka murskaa saatanan ylivallan ihmiseen.
Me julistamme Kristuksen ylösnousemuksen juhlana kuoleman ja tuonelan tuhoamista, uuden ja iankaikkisen elämän alkamista Kristuksessa. Tyhjän haudan salaisuus on ortodoksisen uskon ja toivon kulmakivi.
Pyhä Epifanios Kyproslainen (k. 403) opettaa Suuren ja Pyhän Lauantain saarnassaan:
- Tänään on pelastus tullut maan päälle ja iankaikkisuudesta asti maan alla oleville. Tuonelan portit avautuvat. Te jotka istutte pimeydessä ja kuoleman varjossa, ottakaa vastaan suuri valkeus. Nouskaa, lähtekäämme täältä, kuolemasta elämään, turmeluksesta, turmeltumattomuuteen, pimeydestä iankaikkiseen valkeuteen. Häähuone on valmiina, ruoat ovat valmiina, hyvyyden aarrekammiot on avattu, taivasten valtakunta on iankaikkisuudesta asti ollut valmiina. Viettäkäämme juhlaa ruumiittomien kanssa ja ylistäkäämme heidän kanssansa Kristusta, joka on nostanut meidät turmeluksesta ja tehnyt meidät eläviksi.