Vähemmistövaltiokirkon synty (väitös)
Ortodoksi.netista
Vähemmistövaltiokirkon synty: Ortodoksisen kirkkokunnan ja valtion suhteiden muotoutuminen Suomessa 1917-1922
Väitös teologian (Suomen ja Skandinavian kirkkohistoria) alalta
Väittelijä: Mika Nokelainen
Väitösaika ja –paikka: 11.6.2010, Helsingin yliopisto, Helsinki
Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, millaiseksi muotoutuivat ortodoksisen kirkkokunnan ja valtion suhteet Suomessa vuosien 1917 1922 välisenä aikana.
Asetus, hallitusmuoto ja uskonnonvapauslaki
Tutkimuksen kohteena olivat J. K. Paasikiven hallituksen antama asetus ortodoksisesta kirkkokunnasta 1918, hallitusmuoto 1919 ja uskonnonvapauslaki 1923. Tutkimuksessa selvitettiin, miten yhteiskunnan poliittiset virtaukset vaikuttivat ortodokseja koskevien säädösten sisältöön. Lisäksi selvitettiin, miten maan enemmistökirkko suhtautui ortodoksisen vähemmistön asemaan hallitusmuodon ja uskonnonvapauslain säätämisprosesseissa.
Paasikiven hallitus tuki ortodokseja
Tutkimuksesta kävi ilmi, että kevään 1918 venäläisvastaisesta ilmapiiristä huolimatta Paasikiven hallitus päätti tukea ortodokseja. Hallitus päätyi ratkaisuunsa, koska ortodokseilla oli pitkä historia Suomessa ja koska ortodoksit olivat autonomian aikana saaneet valtiokirkollisen aseman. Ortodoksien asemaan vaikutti myös hallituksen Suur-Suomi-politiikka. Hallitus halusi liittää Suomeen Itä-Karjalan, jonka väestö oli ortodokseja. Valtio tarvitsi suomalaiskansalliselta pohjalta toimivaa ortodoksista kirkkokuntaa uuden kansanosan eli itäkarjalaisten kansalliseen ja henkiseen sivistystyöhön.
Ortodoksisesta kirkosta tuli valtiokirkko
Kirkkokunnan asema määriteltiin marraskuussa 1918 hallinnollisella asetuksella. Sen nojalla ortodoksisesta kirkkokunnasta tuli valtiokirkko, jonka asioissa valtiovallalla oli huomattavan suuri määräysvalta.
Hallitusmuodossa 1919 valtio välillisesti tunnusti erityissuhteensa ortodoksiseen kirkkokuntaan, kun ortodoksinen kirkkokunta mainittiin nimeltä hallitusmuodon virantäyttöjä koskevassa 90 §:ssä. Hallituksen esityksessä kyseistä viittausta ollut, mutta hallitusmuotoon se otettiin Korkeimman oikeuden lausunnon johdosta.
Ortodoksit ja luterilaiset erityisasemassa
Valtion erityissuhde ortodoksiseen kirkkokuntaan sinetöityi uskonnonvapauslaissa. Se asetti luterilaisen ja ortodoksisen kirkkokunnan erityisasemaan. Uskonnonvapauslaki toteutti käytännössä hallitusmuodossa edellytetyn yksilön uskonnonvapauden, joka koski tasavertaisesti kaikkia kansalaisia. Eduskunta kuitenkin otti uskonnonvapauslakiin luostarien ja sääntökuntien perustamista rajoittavan säännöksen, jota voi pitää ortodoksien uskonnonharjoitusvapautta rajoittavana.
Luterilainen kirkko ei vastustanut ortodoksisen kirkkokunnan erityisasemaa. Yksittäiset luterilaiset henkilöt suhtautuivat ortodoksisuuteen ynseästi, koska ortodoksisuus edusti heidän mielestään venäläisyyttä.
Väitöskirja
TL (väit.) Mika Nokelaisen (kirkkohistorian) väitöskirja "Vähemmistövaltiokirkon synty - Ortodoksisen kirkkokunnan ja valtion suhteiden muotoutuminen Suomessa 1917-1922" (The Birth of Minority State Church. Development of the legal relationship between the state of Finland and the Finnish Orthodox Church 1917-1922) tarkastettiin Helsingin yliopiston teologian tiedekunnassa. Vastaväittäjänä oli dosentti, TT Marjo-Riitta Antikainen, Helsingin yliopisto, ja kustoksena on professori Aila Lauha.
Väitöskirja julkaistaan sarjassa Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia.
Väittelijä
Mika Nokelainen suoritti ylioppilastutkinnon 1987 Hämeenkyrön lukiossa, teologian maisterin tutkinnon 1993 ja teologian lisensiaatin tutkinnon 2002 Helsingin yliopistossa. Hän työskentelee Diakonia-ammattikorkeakoulussa yliopettajana. Sitä ennen hän oli Helsingin yliopistossa tutkijana, ulkosuomalaistyön pappina Tanskassa ja Porin seurakuntayhtymässä kasvatus-ja oppilaitosteologina. Hänet on vihitty luterilaiseksi papiksi 1999 Helsingin hiippakunnassa.
Lisätietoja: Mika Nokelainen, mika.nokelainen@diak.fi
Muualla internetissä
-> (In English)