Vain Jumala voi antaa todellisen täyteyden
Ortodoksi.netista
Metropoliitta Epifani: “Vain Jumala voi antaa todellisen täyteyden”
Maallisen hyvän rajat
(kuva © Margit Paju / Ortodoksi.net)
Rakkaat veljet ja sisaret,
kunnia olkoon Jeesukselle Kristukselle!
Evankeliumissa (Luuk.12:15–21) Kristus muistuttaa meitä, ettei ihmisen elämä riipu hänen omaisuutensa paljoudesta. Ihminen kuvittelee usein, että lisäämällä varallisuutta tai tekemällä uusia hankintoja, ne tuovat tyytyväisyyden. Silti mikään maallinen ei kykene tyydyttämään sisintämme, sillä meidät on luotu Jumalaa varten.
Todellinen lepo Jumalassa
Kristus lupasi samarialaiselle naiselle elävää vettä, armoa, joka yksin voi sammuttaa hengellisen janon pysyvästi. Ihminen väsyy loputtomaan omistamisen kierteeseen, mutta Jumalan lahja ei kulu loppuun. Vain Jumala voi antaa meille täyteyden, joka yltää tämän elämän tuolle puolen.
Kutsu kohtuuteen
Maalliset asiat: ruoka, juoma, vaatetus ja koti, ovat välttämättömiä. Mutta onnellinen on se, joka tyytyy siihen mikä on tarpeen ja käyttää elämänsä voimia ensisijaisesti hengellisen elämän kasvattamiseen. Kristus ei kiellä rikkautta sinänsä. Vaaraksi tulee, jos ihminen alkaa palvella omaisuutta ja rakentaa elämänsä sen varaan. Kaikki mitä omistamme on meille uskottua: ne ovat lahjoja, joiden avulla voimme palvella myös niitä, joilla on vähemmän.
Jokapäiväinen leipämme
Isä meidän -rukouksessa pyydämme Jumalalta “meidän jokapäiväistä leipäämme”. Se on kutsu elää Jumalan varassa: saada kullekin päivälle tarpeellinen, ei varastoida sydäntä täyteen turvaa aineellisesta yltäkylläisyydestä. Kun ihminen rakentaa elämänsä vain maallisen varaan, hän menettää aikaa ja voimia, jotka olisi voinut käyttää rukoukseen, kirkon opetuksen tuntemiseen, liturgiaan ja lähimmäisenrakkauteen.
Hengellisen rikkauden tie
Kristus muistuttaa meitä, että mikään maallinen varasto ei pelasta ihmistä kuoleman hetkellä. Mutta hän, joka “rikastuu Jumalassa”, kantaa mukanaan jotakin, mitä kuolema ei voi riistää: armoa, hyviä tekoja ja taivaan valtakunnan toivoa. Niin kauan kuin elämme, huolehdimme tarpeellisesta, mutta emme anna sydäntämme aineelle. Kuljemme kohti Jumalan valtakuntaa silloin, kun valitsemme rakkauden, kohtuuden ja luottamuksen Jumalaan.
Kun elämämme päättyy, vain hengelliset aarteemme seuraavat meitä Jumalan eteen. Niitä kartuttamalla meistä tulee todella Jumalassa rikkaita – ja saamme lahjaksi sen, mikä on arvokkaampaa kuin koko maailman rikkaus: ikuinen, autuas elämä.
Aamen.
(Lähde: Православна Церква України)