Vasili Krivošein
Ortodoksi.netista
Arkkipiispa Vasili Krivošein
Vsevolod Aleksandrovitš Krivošein syntyi vuonna 1900 Pietarissa. Isä oli tsaari Nikolai II:n maatalousministeri. Vsevolod opiskeli Petrogradin (Pietarin) yliopistossa historiallis-kielitieteellisessä tiedekunnassa ja jatkoi opiskelujaan Moskovan yliopistossa (v. 1917) ja v. 1924 hän sai diplomin Sorbonnen kielitieteellisestä tiedekunnasta Pariisissa Ranskassa.
Pyhiinvaellukselle Athokselle
Samana vuonna 1924 hän meni opiskelemaan Pariisin Pyhän Sergein teologiseen instituuttiin, jonka metropoliitta Jevlogi oli juuri äskettäin perustanut. Sieltä Vsevolod lähti noin vuoden kuluttua Serbiaan Hopovskin luostariin erääseen kokoukseen, mistä hän jatkoi matkaansa (myöhemmin skeema-arkkimandriitta) Sofronin kanssa Athokselle ensin Panteleimonin luostariin ja myöhemmin muuallekin Pyhälle Vuorelle.
Munkiksi Panteleimonin luostariin
Tutustuttuaan eri paikkoihin hänestä tuli kuuliaisuusveli Vsevolod Panteleimonin luostariin marraskuussa 1925 ja jo maaliskuussa 1926 hänet vihittiin viitankantajaksi nimellä Valentin ja maaliskuussa 1927 munkiksi nimellä Vasili. Kuuliaisuustehtävänä munkki Vasililla oli opiskella kreikkaa yhdessä isä Sofronin (Saharov) kanssa.
Kirjallinen työ alkaa
Tämä tehtävä toi mukanaan munkki Vasilille lukuisia erilaisia tehtäviä niin omassa luostarissa kuin koko Athoksen hallinnossa. Koska hän osasi monia kieliä, hänellä oli mahdollisuus tutkia Athoksen kirjaston aarteita, vanhoja käsikirjoituksia ja muuta arkistomateriaalia. Ensimmäisiä kirjallisia töitä tämän mahdollisuuden seurauksena oli bysantologien ja patristiikan asiantuntijoiden kehuma tutkielma pyhittäjä Gregorios Palamaksen teologiasta: Аскетическое и богословское учение святого Григория Паламы /Asketitšeskoje i dogmatitšeskoje utšenije svjatitelja Grigorija Palamy.
Pois Athokselta
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen 20-luvulla Panteleimonin luostarin veljestö alkoi vähetä kreikkalaisten rajoitustoimien johdosta ja munkki Vasilikin joutui vuonna 1927 lähtemään pois Athokselta, jonne hän saattoi palata seuraavan kerran 50 vuoden kuluttua, vasta vuonna 1977.
Opiskelemaan Oxfordiin
Hän pysyi koko ajan Panteleimonin luostarin jäsenenä ja vuonna 1951 hän igumenin siunauksella muutti Englantiin, Oxfordiin jatkamaan tieteellistä ja teologista työtään. Hänet vihittiin munkkidiakoniksi toukokuussa 1951 ja pappismunkiksi heti perään seuraavana päivänä. Määräyksen hän sai toimia pappina pyhän Nikolaoksen kirkossa Oxfordissa. Huhtikuussa 1957 pappismunkki Vasili korotettiin arkkimandriitaksi.
Piispaksi eksarkaattiin
1950-luvulla arkkimandriitta Vasili osallistui lukuisiin teologisiin kokouksiin ja esitelmöi usein eri puolilla maailmaa. Toukokuussa 1958 hänestä tehtiin Venäjän patriarkaatin Länsi-Euroopan eksarkaatin arkkipiispa Nikolain (Jeremin) vikaari, arvonimellä Volokolamskin piispa. Piispaksi vihkimyksen hän sai kesäkuussa 1959. Mukana tilaisuudessa oli mm. (myöhemmin Surožin metropoliitta) Anthony (Bloom).
Arkkipiispaksi Brysseliin
Toukokuussa 1960 piispa Vasili määrättiin Brysseliin ja hänet korotettiin arkkipiispan arvoon heinäkuussa 1960. Tehtävässään hän toimi ahkerasti ja uhrasi paljon aikaansa ja voimiansa pienelle hiippakunnalleen. Ohessa hän kuitenkin jatkoi myös tieteellistä työtään, jonka huipentumana oli kriittinen kommentaari Simeon Uuden Teologin opetuspuheista, jonka tekeminen kesti kaikkiaan noin viisitoista vuotta. Arkkipiispa Vasili laati laajan tutkimuksen: (suomeksi)Pyhittäjä Simeon Uusi Teologi (Преподобный Симеон Новый Богослов / Prepodobnyj Simeon Novvyj Bogoslav), joka julkaistiin venäjäksi Pariisissa vuonna 1980 ja joka on julkaistu myös suomeksi (v. 2002) ja monella muulla kielellä.
Merkittäviä tehtäviä kirkon parissa
1960-luvulla arkkipiispa Vasili toimi useissa kirkon korkeissa luottamustehtävissä laajoissa kokouksissa ja kaikkien arvostaman edustajana mm. neuvotteluissa anglikaanisen kirkon kanssa. Arkkipiispa Vasili oli Venäjän kirkon uskollinen jäsen, joka samalla usein murehti kirkon tilaa Neuvostoliitossa. Hän oli mukana useissa tärkeissä kokouksissa ja puolusti mm. voimakkaasti vuosien 1656 ja 1667 julistettujen anateemojen lopettamista vanhauskoisten osalta.
Viimeinen liturgia ja kuolema
Vuonna 1985 arkkipiispa Vasili toimitti viimeisen liturgiansa silloisen Leningradin (nykyisen Pietarin) Kristuksen kirkastumisen kirkossa, jossa hänet oli 85 vuotta aiemmin kastettu. Liturgian jälkeen hän sai halvauskohtauksen, jonka seurauksena kuoli syyskuun 22. päivä 1985. Hänet haudattiin kotimaan multiin, Pietarin Serafimin hautausmaalle.
(lähde: rovasti Kirill Fotijevin teksti kirjassa: (Arkkipiispa Vasili Krivošein) Pyhittäjä Simeon Uusi Teologi)