Toiminnot

Vertaus viinitarhan vuokraajista (opetuspuhe)

Ortodoksi.netista

Sunnuntai 3.9.2006 / 13. helluntain jälkeinen sunnuntai (Matt.21:33-42)

Vertaus viinitarhan vuokraajista

33 "Kuulkaa toinen vertaus. Oli isäntä, joka istutti viinitarhan, ympäröi sen aidalla, louhi kallioon viinikuurnan ja rakensi vartiotornin. Sitten hän vuokrasi tarhan viininviljelijöille ja muutti itse pois maasta.
34 "Kun korjuuaika oli käsillä, hän lähetti palvelijoitaan perimään viinitarhan viljelijöiltä hänelle kuuluvan sadon. 35 Mutta nämä ottivat palvelijat kiinni. Jonkun he pieksivät, jonkun iskivät kuoliaaksi, jonkun kivittivät. 36 Isäntä lähetti uusia palvelijoita, enemmän kuin ensimmäisellä kerralla, mutta heidän kävi samalla tavoin. 37 Lopulta hän lähetti vuokraajien luo poikansa ajatellen: 'Minun omaan poikaani he eivät sentään uskalla koskea.' 38 Mutta kun nämä näkivät pojan, he sanoivat toisilleen: 'Hän on perillinen. Tapetaan hänet, niin perintö on meidän.' 39 He ottivat hänet kiinni, raahasivat ulos viinitarhasta ja tappoivat hänet.
40 "Kun viinitarhan omistaja tulee, mitä hän tekee noille viljelijöille?" 41 He vastasivat: "Hän antaa noille pahoille pahan lopun ja vuokraa tarhan toisille viljelijöille, jotka toimittavat hänelle kuuluvan sadon määräaikaan."
42 Jeesus sanoi heille: "Ettekö ole koskaan kirjoituksista lukeneet: - Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi.

Herralta se on tullut, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme.

Tämä evankeliumi sattuu usein kirkkovuoden alun (1.9.) tuntumaan. Se onkin hyvä muistutus paitsi kirkon työntekijöille niin myös kaikille muille Kristuksen seuraamisesta. Viinitarha edustaa Jumalan valtakuntaa. Isännän lähettämät palvelijat olivat profeettoja, jotka vuokraajat tappoivat. Poika oli Kristus itse, joka todellakin vietiin viinitarhan, Jerusalemin ulkopuolelle ja surmattiin siellä.

Meidät kaikki on kutsuttu työhön Jumalan viinitarhaan. Missä tahansa liikumme, työskentelemme ja asumme – aina olemme samalla läsnä Jumalan valtakunnassa. Vastaavasti meidän odotetaan tekevän Jumalan valtakunnan tekoja, elävän tuon valtakunnan normien mukaisesti. Tähän uuteen elämään, johon meidät on kasteessa kiinnitetty, kuuluu rakkaus, uskollisuus, sävyisyys, anteeksiantamus, rehellisyys ja armeliaisuus.

Joka kerran, kun toimimme vastoin uuden elämämme normeja, osallistumme Kristuksen ristiinnaulitsemiseen. Samalla työnnämme itseämme ulos Jumalan valtakunnasta takaisin siihen maailmaan, jossa menestytään vääryydellä, viekkaudella, valheilla ja väkivallalla. Koko hengellinen kilvoituksemme on taistelua uudesta elämästä. Se on aina uudelleen alkavaa katumusta siitä, että olemme pärjänneet heikosti viinitarhan työssä. Mutta se on samalla tuhlaajapojan paluuta rakastavan Isän kotiin.

isä Rauno Pietarinen