Lähdekoodi sivulle Piispojen yleiskokoukset ryhtyvät ratkomaan diasporan ongelmia

'''Sveitsin kokous ehdottaa piispallisia yleiskokouksia ratkaisemaan diasporan ongelmia'''

14.6.2009 annetussa neljännessä, Sveitsin Chambesyssa, Geneven lähistöllä 6. – 12. kesäkuuta pidetyn kirkolliskokousta valmistelevan yleisortodoksisen konferenssin kommunikeassa vanhan maailman ortodoksiset kirkot ilmoittivat sopineensa siitä, että ''”ne luovat uusia piispallisia yleiskokouksia (episcopal asseblies) joillekin maailman alueille järjestääkseen diasporan kysymyksen.”''  Pitkälti [[Konstantinopoli]]n aikaansaamassa sopimuksessa todetaan, että uudet piispalliset kokoukset (assemblies) toimivat alueitten [[Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti|ekumeenisen patriarkaatin]] piispojen johdolla ja heidän puuttuessaan kirkkojen [[diptyykki]]en, kirkollisen arvojärjestyksen mukaisesti, muiden piispojen johdolla.

Kommunikea annettiin ranskaksi, kreikaksi ja venäjäksi, mutta ei muilla kielillä. Nyt se on vapaasti käännetty englannin kielelle tehdystä versiosta suomeksi.

Konferenssin delegaatteina oli neljä edustajaa [[Serbian ortodoksinen kirkko|Serbian kirkosta]], kolme edustajaa niin ekumeenisesta patriarkaatista kuin myös [[Venäjän ortodoksinen kirkko|Venäjän kirkosta]] sekä [[Kreikan ortodoksinen kirkko|Kreikan kirkosta]]. Kaksi edustajaa [[Antiokian patriarkaatti|Antiokian]], [[Kyproksen ortodoksinen kirkko|Kyproksen]], [[Bulgarian patriarkaatti|Bulgarian]], [[Jerusalemin patriarkaatti|Jerusalemin]], [[Georgian patriarkaatti|Georgian]] ja [[Puolan ortodoksinen kirkko|Puolan kirkoista]] sekä yksi edustaja [[Aleksandrian patriarkaatti|Aleksandrian]], [[Romanian patriarkaatti|Romanian]], [[Albanian ortodoksinen kirkko|Albanian]] kirkoista sekä [[Tšekin ja Slovakian ortodoksinen kirkko|Tšekin ja Slovakian kirkosta]]. Konferenssissa ei ollut edustajia todellisista diasporakirkoista (Pohjois- ja Etelä-Amerikasta tai läntisestä Euroopasta) eikä ketään autonomisista kirkoista ([[Suomen ortodoksinen kirkko|Suomi]], [[Japanin ortodoksinen kirkko|Japani]], jne.). 

Konferenssin päätöksistä annetussa lehdistötiedotteessa Venäjän ortodoksinen kirkko esitti oman käsityksenä uusien piispallisten kokousten (assemblies) rajallisesta ulottuvuudesta ja auktoriteetista. Venäjän kirkko totesi, että tällaisten piispallisten kokousten päätökset tehdään noudattaen siellä edustettuina olevien kirkkojen edustajien konsensusta, yksimielisyyttä. Piispallisten kokousten valta ei mahdollista väliintuloa kenenkään piispan eparkiaalisiin [[jurisdiktio]]ihin eikä rajoita hänen kirkkonsa oikeuksia – erityisesti oikeuksia ylläpitää suoria yhteyksiä kansainvälisiin järjestöihin, mediaan, toisiin (ortodoksisiin) kirkkoihin, siviili-instituutioihin ja ekumeenisiin järjestöihin, kuten myös toisiin uskontokuntiin.

Nykyisiä piispallisia yleiskokouksia Ranskassa (AEOF) ja Amerikassa (SCOBA) johtaa jo nyt paikallinen ekumeenisen patriarkaatin [[hierarkki]]. Toisaalta ennen konferenssia julkaistussa toisessa lehdistötiedotteessa sekä Moskovan patriarkaatin Korsunin (Länsi-Euroopan) hiippakunnan että läntisen Euroopan paikallisten ortodoksien järjestö OLTR ilmaisivat kuitenkin huolensa Ranskan ortodoksisten piispojen kokouksen (AEOF) työstä.  Näiden kahden osapuolen mukaan nykyinen AEOF:n työ herättää jännitteitä ja tyytymättömyyttä ja sen konstantinopolilainen johtaja on enemmän huolissaan edustamansa kirkon eduista. Hänen valintansa AEOF:n piispojen uuden laajan yleiskokouksen johtoon antaisi hänelle enemmän legitimiteettiä näiden kriitikkojen mukaan.

Aikaisemmin tänä vuonna julkaistussa haastattelussa eräs ukrainalainen piispa sanoi konferenssin olevan diplomaattinen voitto Konstantinopolin patriarkaatille. Piispa totesi päätöksen olevan hankalan Moskovan patriarkaatille ja sopimuksen edustavan todellista myönnytystä osalle Venäjän kirkkoa. Ennen Venäjän kirkkoon kokonaan kuulunut [[Ukraina]]n kirkko on jakaantunut kolmeen osaan: Venäjän kirkkoon kuuluvaan osaan, yhteen riippumattomaan osaan ja yhteen osaan, joka toimii Ekumeenisen patriarkaatin johdolla Amerikassa ja Kanadassa.

Mitä sopimus merkitsee [[Amerikan ortodoksinen kirkko|Amerikan ortodoksiselle kirkolle]] (OCA) ja toisaalta Antiokian arkkihiippakunnalle Pohjois-Amerikassa? Paraikaa 18. – 20. kesäkuuta Pyhän Vladimirin seminaarissa Crestwoodissa New Yorkissa pidetään kokousta, jonka otsikkona on: ''“The Council and the Tomos: Twentieth-century Landmarks towards a Twenty-first-century Church.”'' Konferenssissa käsitellään OCA:n olemassaolon merkitystä Pohjois-Amerikassa, sen tulevaisuutta ja mahdollisuuksia, etenkin yhteistyössä moni-jurisdiktionaalisten ortodoksisten kristittyjen yhteisöjen kanssa Amerikassa ja Kanadassa ja juuri edellä mainittujen uusien päätösten valossa. Konferenssissa on läsnä molempien kirkkojen (OCA; Antiokian ahk) valtuutettuja ja tämä kokoontuminen antaa myös joitain viitteitä uuden maailman vastauksesta vanhan maailman tekemälle päätökselle. Kokouksessa on läsnä myös Suomen ortodoksisen kirkon edustajana rovasti [[Rauno Pietarinen]], jolta myöhemmin saamme lisäinformaatiota kokouksesta.

Sveitsin kokouksen kommunikean teksti on seuraava (käännös VV/Ortodoksi.net):

''Lauantaina kesäkuun 13. päivänä 2009'' 

''IV kirkolliskokousta valmisteleva yleisortodoksinen konferenssi'' 

''Ekumeenisen patriarkaatin ortodoksinen keskus'' 

''Chambesy 6. – 12. kesäkuuta 2009'' 

'''''Kommunikea''''' 

''Hänen pyhyytensä, ekumeenisen patriarkka [[Bartolomeos (patriarkka)|Bartolomeoksen]] kutsusta ja mitä pyhimpien ortodoksisten [[paikalliskirkko]]jen [[KP|korkeasti pyhitettyjen]] johtajien suostumuksella, jonka he ilmaisivat kokouksessaan Fanarissa 10.-12. lokakuuta 2008, neljäs kirkolliskokousta valmisteleva yleisortodoksinen konferenssi kokoontui ekumeenisen patriarkaatin ortodoksiseen keskukseen Chambesyssa, Genevessä, 6.-12. kesäkuuta 2009.'' 

''Konferenssin työ aloitettiin yleisortodoksisella jumalallisen [[liturgia]]n vietolla [[helluntai]]päivänä. Konferenssin puheenjohtaja oli ekumeenisen patriarkaatin edustaja, korkeasti pyhitetty Pergamonin metropoliitta Johannes, ja häntä avusti ortodoksisen kirkon pyhän ja suuren kirkolliskokouksen valmistelusihteeri, korkeasti pyhitetty Sveitsin metropoliitta Jeremias. Konferenssiin osallistui [[Autokefalia|autokefaalisten]] ortodoksisten kirkkojen edustajia hänen pyhyytensä, ekumeenisen patriarkka Bartolomeoksen kutsusta.'' 

''Ortodoksisten paikalliskirkkojen päämiehet lähettivät tervehdyksensä konferenssin osanottajille kirjallisesti tai edustajiensa välityksellä. Konferenssin jäsenet ovat lähettäneet kirjeitä kaikille paikalliskirkkojen päämiehille pyytäen heidän rukouksiaan ja siunaustaan tehtäviensä hoitamisessa.'' 

''Ortodoksisten paikalliskirkkojen päämiesten ja edustajien toiveiden mukaisesti, jotka he olivat julkaisseet Fanarin kokouksen päätteeksi (lokakuussa 2008), neljäs kirkolliskokousta valmisteleva yleisortodoksinen konferenssi oli saanut tehtäväkseen tutkia diasporan ortodoksien kanonista organisaatiokysymystä. Konferenssi teki päätöksen kokouksen päiväjärjestyksestä ensimmäisessä istunnossaan.'' 

''Konferenssi käsitteli dokumentteja, jotka valmisteleva interortodoksinen komissio oli valmistellut kahdessa kokouksessaan Chambesyssa 10.-17. marraskuuta 1990 ja 7.-13. marraskuuta 1993, sekä dokumenttia, jonka kanonistien kongressin kokous 9.-14. huhtikuuta 1995 Chambesyssa oli valmistellut. Nämä dokumentit, tarkennettuina, korjattuina ja täydennettyinä, hyväksyttiin yksimielisesti.'' 

''Konferenssi ilmaisi ortodoksisten kirkkojen halukkuuden ratkaista ortodoksisen [[diaspora]]n ortodoksisen kirkon [[ekklesiologia]]n, [[traditio]]n ja [[kanoni]]sen käytännön mukaisen kanonisen organisaation ongelman. Konferenssi päätti perustaa uusia episkopaalisia yleiskokouksia (assembly) joillekin maailman alueille järjestääkseen diasporan kysymyksen, nimittäin niiden ortodoksisten uskovien, jotka asuvat alueilla, jotka ovat ortodoksisten paikalliskirkkojen perinteisten rajojen ulkopuolella. Kokousten johtajia ovat ekumeenisen patriarkaatin sen alueen [[piispa]]t ja, jos heitä ei ole, piispat kirkkojen [[diptyykki]]en järjestyksen mukaisesti. Kaikki ortodoksisen kirkon piispat, jotka harjoittavat pastoraalista palvelustaan yhteisöissä, jotka ovat näillä alueilla, ovat näiden yleiskokousten jäseniä. Episkopaalisten kokousten tehtävänä on julistaa ja edistää ortodoksisen kirkon ykseyttä, harjoittaa pastoraalista diakoniaa alueen uskovien keskuudessa ja yhteisesti todistaa maailmalle (ortodoksisesta uskosta). Episkopaalisten kokousten päätökset tehdään niiden kirkkojen yksimielisyysperiaatteella, joita piispat näissä kokouksissa edustavat.'' 

''Muutosten ja täydennysten jälkeen konferenssi hyväksyi myös ehdotetut episkopaalisten yleiskokousten säännöt ja määritteli niiden perustavat organisaatioperiaatteet ja toiminnan.'' 

''Pyhän ja suuren kirkolliskokouksen muista aiheista, nimittäin [[autokefalia]]n ja [[autonomia]]n julistusmenetelmästä ja diptyykkien järjestyksestä, keskustellaan valmistelevan interortodoksisen komission tulevissa kokouksissa ja ne alistetaan tulevien kirkolliskokousta valmistelevien yleisortodoksisten konferenssien hyväksyttäviksi.'' 

''Chambesyssa 12. kesäkuuta 2009'' 

''Konferenssin puheenjohtaja'' 

''Pergamonin Johannes''