Piispojen yleiskokoukset ryhtyvät ratkomaan diasporan ongelmia

Sveitsin kokous ehdottaa piispallisia yleiskokouksia ratkaisemaan diasporan ongelmia

14.6.2009 annetussa neljännessä, Sveitsin Chambesyssa, Geneven lähistöllä 6. – 12. kesäkuuta pidetyn kirkolliskokousta valmistelevan yleisortodoksisen konferenssin kommunikeassa vanhan maailman ortodoksiset kirkot ilmoittivat sopineensa siitä, että ”ne luovat uusia piispallisia yleiskokouksia (episcopal assemblies) joillekin maailman alueille järjestääkseen diasporan kysymyksen.” Pitkälti Konstantinopolin aikaansaamassa sopimuksessa todetaan, että uudet piispalliset kokoukset (assemblies) toimivat alueitten ekumeenisen patriarkaatin piispojen johdolla ja heidän puuttuessaan kirkkojen diptyykkien, kirkollisen arvojärjestyksen, mukaisesti muiden piispojen johdolla.

Kommunikea annettiin ranskaksi, kreikaksi ja venäjäksi, mutta ei muilla kielillä. Nyt se on vapaasti käännetty englannin kielelle tehdystä versiosta suomeksi Ortodoksi.netin lukijoille.

Konferenssin delegaatteina oli neljä edustajaa Serbian kirkosta, kolme edustajaa niin ekumeenisesta patriarkaatista kuin myös Venäjän kirkosta sekä Kreikan kirkosta. Kaksi edustajaa Antiokian, Kyproksen, Bulgarian, Jerusalemin, Georgian ja Puolan kirkoista sekä yksi edustaja Aleksandrian, Romanian, Albanian kirkoista sekä Tšekin ja Slovakian kirkosta. Konferenssissa ei ollut edustajia todellisista diasporakirkoista (Pohjois- ja Etelä-Amerikasta tai läntisestä Euroopasta) eikä ketään autonomisista kirkoista (Suomi, Japani, jne.).

Konferenssin päätöksistä annetussa lehdistötiedotteessa Venäjän ortodoksinen kirkko esitti oman käsityksensä uusien piispallisten kokousten (assemblies) rajallisesta ulottuvuudesta ja auktoriteetista. Venäjän kirkko totesi, että tällaisten piispallisten kokousten päätökset tehdään noudattaen siellä edustettuina olevien kirkkojen edustajien konsensusta, yksimielisyyttä. Piispallisten kokousten valta ei mahdollista väliintuloa kenenkään piispan eparkiaaliseen jurisdiktioon eikä rajoita hänen kirkkonsa oikeuksia – erityisesti oikeuksia ylläpitää suoria yhteyksiä kansainvälisiin järjestöihin, mediaan, toisiin (ortodoksisiin) kirkkoihin, siviili-instituutioihin ja ekumeenisiin järjestöihin, kuten myös toisiin uskontokuntiin.

Nykyisiä piispallisia yleiskokouksia Ranskassa (AEOF) ja Amerikassa (SCOBA) johtavat jo nyt paikalliset ekumeenisen patriarkaatin hierarkit. Toisaalta ennen konferenssia julkaistussa toisessa lehdistötiedotteessa sekä Moskovan patriarkaatin Korsunin (Länsi-Euroopan) hiippakunnan että läntisen Euroopan paikallisten ortodoksien järjestö OLTR ilmaisivat kuitenkin huolensa Ranskan ortodoksisten piispojen kokouksen (AEOF) työstä. Näiden kahden osapuolen mukaan nykyinen AEOF:n työ herättää jännitteitä ja tyytymättömyyttä ja sen konstantinopolilainen johtaja on enemmän huolissaan edustamansa kirkon eduista. Hänen valintansa AEOF:n piispojen uuden laajan yleiskokouksen johtoon antaisi hänelle enemmän legitimiteettiä näiden kriitikkojen mukaan.

Aikaisemmin tänä vuonna julkaistussa haastattelussa eräs ukrainalainen piispa sanoi konferenssin olevan diplomaattinen voitto Konstantinopolin patriarkaatille. Piispa totesi päätöksen olevan hankalan Moskovan patriarkaatille ja sopimuksen edustavan todellista myönnytystä osalle Venäjän kirkkoa. Ennen Venäjän kirkkoon kokonaan kuulunut Ukrainan kirkko on jakaantunut kolmeen osaan: Venäjän kirkkoon kuuluvaan osaan, yhteen riippumattomaan osaan ja yhteen osaan, joka toimii Ekumeenisen patriarkaatin johdolla Amerikassa ja Kanadassa.

Mitä sopimus merkitsee Amerikan ortodoksiselle kirkolle (OCA) ja toisaalta Antiokian arkkihiippakunnalle Pohjois-Amerikassa? Paraikaa 18. – 20. kesäkuuta Pyhän Vladimirin seminaarissa Crestwoodissa New Yorkissa pidetään ortodoksisuuden tulevaisuutta pohtivaa kokousta, jonka yhtenä teemana on: “The Council and the Tomos: Twentieth-century Landmarks towards a Twenty-first-century Church.” Konferenssissa käsitellään OCA:n olemassaolon merkitystä Pohjois-Amerikassa, sen tulevaisuutta ja mahdollisuuksia, etenkin yhteistyössä moni-jurisdiktionaalisten ortodoksisten kristittyjen yhteisöjen kanssa Amerikassa ja Kanadassa ja juuri edellä mainittujen uusien päätösten valossa. Konferenssissa on läsnä molempien kirkkojen (OCA; Antiokian ahk) valtuutettuja ja tämä kokoontuminen antaa myös joitain viitteitä uuden maailman vastauksesta vanhan maailman tekemälle päätökselle. Kokouksessa on läsnä myös Suomen ortodoksisen kirkon edustajana rovasti Rauno Pietarinen, jolta myöhemmin saamme lisäinformaatiota kokouksesta.

Sveitsin kokouksen kommunikean teksti on seuraava (käännös VV/Ortodoksi.net):

Lauantaina kesäkuun 13. päivänä 2009

IV kirkolliskokousta valmisteleva yleisortodoksinen konferenssi

Ekumeenisen patriarkaatin ortodoksinen keskus

Chambesy 6. – 12. kesäkuuta 2009

Kommunikea

Hänen pyhyytensä, ekumeenisen patriarkka Bartolomeoksen kutsusta ja mitä pyhimpien ortodoksisten paikalliskirkkojen korkeasti pyhitettyjen johtajien suostumuksella, jonka he ilmaisivat kokouksessaan Fanarissa 10.-12. lokakuuta 2008, neljäs kirkolliskokousta valmisteleva yleisortodoksinen konferenssi kokoontui ekumeenisen patriarkaatin ortodoksiseen keskukseen Chambesyssa, Genevessä, 6.-12. kesäkuuta 2009.

Konferenssin työ aloitettiin yleisortodoksisella jumalallisen liturgian vietolla helluntaipäivänä. Konferenssin puheenjohtaja oli ekumeenisen patriarkaatin edustaja, korkeasti pyhitetty Pergamonin metropoliitta Johannes, ja häntä avusti ortodoksisen kirkon pyhän ja suuren kirkolliskokouksen valmistelusihteeri, korkeasti pyhitetty Sveitsin metropoliitta Jeremias. Konferenssiin osallistui autokefaalisten ortodoksisten kirkkojen edustajia hänen pyhyytensä, ekumeenisen patriarkka Bartolomeoksen kutsusta.

Ortodoksisten paikalliskirkkojen päämiehet lähettivät tervehdyksensä konferenssin osanottajille kirjallisesti tai edustajiensa välityksellä. Konferenssin jäsenet ovat lähettäneet kirjeitä kaikille paikalliskirkkojen päämiehille pyytäen heidän rukouksiaan ja siunaustaan tehtäviensä hoitamisessa.

Ortodoksisten paikalliskirkkojen päämiesten ja edustajien toiveiden mukaisesti, jotka he olivat julkaisseet Fanarin kokouksen päätteeksi (lokakuussa 2008), neljäs kirkolliskokousta valmisteleva yleisortodoksinen konferenssi oli saanut tehtäväkseen tutkia diasporan ortodoksien kanonista organisaatiokysymystä. Konferenssi teki päätöksen kokouksen päiväjärjestyksestä ensimmäisessä istunnossaan.

Konferenssi käsitteli dokumentteja, jotka valmisteleva interortodoksinen komissio oli valmistellut kahdessa kokouksessaan Chambesyssa 10.-17. marraskuuta 1990 ja 7.-13. marraskuuta 1993, sekä dokumenttia, jonka kanonistien kongressin kokous 9.-14. huhtikuuta 1995 Chambesyssa oli valmistellut. Nämä dokumentit, tarkennettuina, korjattuina ja täydennettyinä, hyväksyttiin yksimielisesti.

Konferenssi ilmaisi ortodoksisten kirkkojen halukkuuden ratkaista ortodoksisen diasporan ortodoksisen kirkon ekklesiologian, tradition ja kanonisen käytännön mukaisen kanonisen organisaation ongelman. Konferenssi päätti perustaa uusia episkopaalisia yleiskokouksia (assembly) joillekin maailman alueille järjestääkseen diasporan kysymyksen, nimittäin niiden ortodoksisten uskovien, jotka asuvat alueilla, jotka ovat ortodoksisten paikalliskirkkojen perinteisten rajojen ulkopuolella. Kokousten johtajia ovat ekumeenisen patriarkaatin sen alueen piispat ja, jos heitä ei ole, piispat kirkkojen diptyykkien järjestyksen mukaisesti. Kaikki ortodoksisen kirkon piispat, jotka harjoittavat pastoraalista palvelustaan yhteisöissä, jotka ovat näillä alueilla, ovat näiden yleiskokousten jäseniä. Episkopaalisten kokousten tehtävänä on julistaa ja edistää ortodoksisen kirkon ykseyttä, harjoittaa pastoraalista diakoniaa alueen uskovien keskuudessa ja yhteisesti todistaa maailmalle (ortodoksisesta uskosta). Episkopaalisten kokousten päätökset tehdään niiden kirkkojen yksimielisyysperiaatteella, joita piispat näissä kokouksissa edustavat.

Muutosten ja täydennysten jälkeen konferenssi hyväksyi myös ehdotetut episkopaalisten yleiskokousten säännöt ja määritteli niiden perustavat organisaatioperiaatteet ja toiminnan.

Pyhän ja suuren kirkolliskokouksen muista aiheista, nimittäin autokefalian ja autonomian julistusmenetelmästä ja diptyykkien järjestyksestä, keskustellaan valmistelevan interortodoksisen komission tulevissa kokouksissa ja ne alistetaan tulevien kirkolliskokousta valmistelevien yleisortodoksisten konferenssien hyväksyttäviksi.

Chambesyssa 12. kesäkuuta 2009

Konferenssin puheenjohtaja

Pergamonin Johannes