Bartholomeos I Konstantinopolin patriarkka

Patriarkka Bartolomeos Joensuun seminaarin kirkon freskossa. (© Hannu Pyykkönen)

Patriarkka Bartolomeos I (siviilinimeltään Dimitrios Arhondonis), on syntynyt 29. helmikuuta 1940 Imbroken (Imvroksen) saarella Turkissa.

Paras vertaistensa joukossa

Kirkolliselta arvonimeltään hän on Konstantinopolin ja Uuden Rooman Arkkipiispa, Ekumeeninen Patriarkka, missä tehtävässä hän on toiminut vuodesta 1991 alkaen. Ekumeeninen patriarkka on arvostetuin piispan viroista ortodoksisessa kirkossa, (lat.) ”primus inter pares”, paras vertaistensa joukossa.

Rooman piispaa pidettiin vanhastaan arvoltaan ensimmäisenä ja v. 381 Konstantinopolin toinen ekumeeninen kirkolliskokous päätti, että Konstantinopolin piispalla oli kunniasija toisena Rooman piispan jälkeen, koska Konstantinopoli on "Uusi Rooma", valtakunnan pääkaupunki. Khalkedonin kirkolliskokous v. 451 antoi Konstantinopolin piispalle "samat etuoikeudet" kuin Rooman piispalle.

Ekumeeninen patriarkka

Suurten alueiden johtajia alettiin nimittää patriarkoiksi tai paaveiksi. 500-luvun alussa Konstatinopolin patriarkka sai arvonimen ekumeeninen patriarkka eli koko valtakunnan patriarkka. Bartolomeus on 270. partriarkka noin 2000 vuotta vanhassa ortodoksisessa kirkossa. Hän on Turkin kansalainen, sillä Konstantinopolin patriarkaatti sijaitsee Turkissa Istanbulissa, mutta hän kuuluu etniseltä taustaltaan muinaisen Pontoksen valtakunnan kreikkalaiseen yhteisöön, joka oli olemassa Turkin Mustanmeren alueella ennenkuin turkkilaisia ja kreikkalaisia vaihdettiin maasta toiseen poliittisista syistä.

Kirkolliset vihkimykset ja opiskelu

Dimitrios Arhondonis vihittiin v. 1961 munkiksi ja diakoniksi kirkolliseksi nimekseen hän sai nimen Bartolomeos. Hän valmistui Konstantinopolin (nykyisen Istanbulin) edustalla olevalla Halkin saarella sijainneesta teologisesta koulusta v. 1963 ja joutui sen jälkeen Turkin armeijaan kahdeksi vuodeksi (reservin upseeri Turkin armeijassa).

Vuosina 1963 – 1968 Bartolomeos opiskeli Roomassa sijaitsevassa katolisen kirkon orientaalisessa instituutissa sekä Sveitsissä Geneven lähellä Celignyssä sijaitsevasa Kirkkojen Maailmanneuvoston ylläpitämässä Bosseyn ekumeenisessa instituutissa ja Saksassa Münchenin yliopistossa erikoisalanaan kanoniset lait. Tohtorin väitöksensä hän teki Rooman piispalliseen orientaaliseen instituuttiin (Gregoriaaniseen yliopistoon / Pontificia Universita Gregoriana) ja väitöskirjan aihe on ”Pyhien kanonien kodifiointi ja kanoniset instituutiot ortodoksisessa kirkossa”.

Vuonna 1968 Bartolomeos palasi Halkin saaren teologiseen kouluun ja hänet vihittiin papiksi samana vuonna. Samalla hän sai munkeille kuuluvan arvonimen: arkkimandriitta. Piispaksi hänet vihittiin nimellä Filafelfian piispa vuonna 1973. Vuonna 1990 hänestä tuli Khalkedonin metropoliitta ja samalla Konstatinopolin patriarkaatin toimiston johtaja. Pyhän Synodin jäsen hän on ollut vuodesta 1974 alkaen.

Kun patriarkka Demetrios kuoli lokuussa 1991, valittiin metropoliitta Bartolomeos yksimielisesti uudeksi Konstatinopolin ja Uuden Rooman Arkkipiispaksi ja Ekumeeniseksi Patriarkaksi. Hänet asetettiin virkaansa 2. marraskuuta 1991.

Kansainvälisesti aktiivinen patriarkka

Patriarkkana Bartolomeos on ollut erityisen aktiivinen kansainvälisesti. Yksi hänen pääkohteistaan on ollut aiemmin vainottujen itäblokin maiden ortortodoksisten kirkkojen jaloilleen saaminen kommunismin sorruttua näissä maissa vuodesta 1990 alkaen. Osana tätä ponnistusta hän on voimakkaasti työskennellyt lujittaakseen yhteyksiä eri kansallisten kirkkojen ja ortodoksisen kirkon patriarkaattien välillä.

Hän on jatkanut myös edeltäjiensä aloittamaa sovinnollista vuoropuhelua roomalaiskatolisen kirkon kanssa ja aloittanut samalla keskustelut muiden uskontojen kanssa, kuten muiden kristittyjen sekä muslimien ja juutalaisten kanssa.

Häntä on välillä panettelijoiden toimesta syytetty autoritäärisestä toiminnasta tai lähes paavillisista tavoista, erikoisesti suhteissaan ja toimissaan Amerikan kreikkalais-ortodoksista hiippakuntaa kohtaan.

"Vihreä patriarkka"

Ehkäpä epätavallisinta hänen työssään on ollut toiminta ympäristöasioiden puolesta, missä hän on antanut omansa ja patriarkaattinsa tuen erilaisille kansainvälisille ympäristötapahtumille. Näissä asioissa hän vieraili mm . Itämeren suojeluun liittyvän ympäristöristeilyn yhteydessä Suomessakin. Näistä ansioista johtuen hänelle on annettu leikillinen nimi "vihreä patriarkka". Patriarkka Bartolomeos on ottanut myös ympäristönsuojelun ja luonnosta huolehtimisen yhdeksi ortodoksisen kirkkovuoden teemoista. Syyskuun 1. päivä, kirkkovuoden ensimmäinen päivä, on hänen toimestaan siunattu päiväksi luonnon puolesta.

Kunniatohtoriudet

Edellä aiemmin mainitun Roomassa suoritetun tohtorin arvon lisäksi Bartolomeoksella on lukuisia kunniatohtorin arvonimiä useissa yliopistoissa mm. Ateenan yliopiston teologisessa koulussa, Moskovan teologisessa akatemiassa, jne. Yhdysvaltojen kongressi myönsi hänelle v. 1997 kultaisen mitalinsa, minkä lisäksi hänellä on useita kunniamitaleja eri ortodoksisilta paikalliskirkoilta. Sophie Foundation myönsi hänelle v. 2002 Oslossa palkintonsa ja samana vuonna hän sai myös palkinnon Binding Foundationilta Vaduzissa.

Vierailut

Patriarkka Bartolomeos on vieraillut useissa maissa mm. Suomessa useita kertoja tavaten matkoillaan valtioiden päämiehiä mm. Suomen Presidentin Tarja Halosen. Myös patriarkka Bartolomeoksen yhteydet muiden kristillisten kirkkojen päämiehiin, mm. paaviin sekä luterilaisiin, anglikaanisiin kirkollisiin johtajiin sekä islamilaisiin hengellisiin johtajiin ovat hyvät. Hän on toiminut välittäjänä islamilaisen maailman (Turkki) ja läntisen maailman (EU) välissä sekä myös Turkin ja Kreikan välisissä suhteissa.

Kielitaito

Partiarkka Bartolomeos puhuu sujuvasti kreikkaa, turkkia, ranskaa, italiaa, englantia ja saksaa sekä latinaa.

Hannu Pyykkönen

Linkkejä

• [1]
• [2]

Edeltäjä: Demetrios (patriarkka)

Luettelo Ekumeenista patriarkoista

Seuraaja: ---