Diakoni
Ortodoksi.netista
| Ortodoksisen kirkon pappeuden asteet |
|---|
| Lukija |
| Ipodiakoni (alidiakoni)
|
| Diakonissa
|
| Diakoni |
| Pappi |
| Piispa |
| Ortodoksisen kirkon diakonien virka- ja arvonimikkeitä |
| Munkkidiakoni (luostareissa) |
| Ylidiakoni |
| Arkkidiakoni (luostareissa) |
| Ortodoksisen kirkon pappien virka- ja arvonimikkeitä |
| Pastori |
| Pappismunkki (luostareissa) |
| Kirkkoherra |
| Rovasti |
| Arkkimandriitta (luostareissa) |
| Igumeni (luostareissa) |
| Ortodoksisen kirkon piispojen virka- ja arvonimikkeitä |
| Apulaispiispa |
| Metropoliitta |
| Arkkipiispa |
| Eksarkki |
| Patriarkka |
Ortodoksisessa kirkossa diakonius on ensimmäinen varsinainen (ylemmän) pappeuden aste.
Pappeuden asteet ortodoksisessa kirkossa ovat:
Koska diakoni kuuluu papistoon, hänen on ennen vihkimystään valittava siviilisäätynsä eli tavallisimmin hänen tulee olla naimisissa ennen diakoniksi (pappeuteen) vihkimistään. Mikäli hän ei ole naimisissa, hän joko ei voi saada vihkimystä tai hän ei voi pappeuttaan menettämättä mennä enää naimisiin diakoniksi vihkimisen jälkeen.
Diakonin tehtävät
Ortodoksisen kirkon diakonin tehtävänä on nykyään osallistua jumalanpalveluksissa piispan tai papin johdolla palvelukseen sekä auttaa heitä mysteerioiden (sakramenttien) toimittamisessa. Diakoni ei voi toimittaa mysteerioita (sakramentteja) yksinään, niin kuin pappi voi tehdä. Piispan tai papin johdossa diakoni johtaa kirkkokansan yhteiseen rukoukseen ja lukee pyhiä kirjoituksia palvelun aikana. Hän vastaa julkisen palveluksen (toimituksen) arvokkuudesta ja kiinnittää kirkkokansan huomion toimintaan tiettyinä aikoina.
Palvelusten lisäksi piispa tai pappi voi siunata diakonin johonkin muuhun kirkolliseen ja seurakunnalliseen tehtävään, kuten esim. nuorisotyöhön, sosiaaliseen auttamistyöhön eli diakoniatyöhön, jne. Seurakunnan kanttori voidaan myös vihkiä diakoniksi, jolloin hänen tehtävänään on edelleen diakonin tehtävien lisäksi huolehtia kirkkolaulusta palveluksissa. Erikoisesti Kreikassa on tapana myös, että diakoni jakaa piispan tai papin siunauksella ehtoollista joko samaan aikaan kuin pappi tai piispa toisesta kalkista taikka joskus jopa papin poissa ollessa. Diakoni ei voi kuitenkaan siunata pyhiä lahjoja.
Diakonilta ei pyydetä tavatessa siunausta eikä suudella tervehdittäessä hänen kättään. Nämä kunnioituksen osoitukset on varattu vain piispalle ja papille.
Diakonin vaatetus
Kaikkien diakonien kirkollisiin palvelusasuihin kuuluvat stikari, orari ja muilla paitsi ipodiakoneilla vielä ns. hihat. Näistä orari, pitkä kapea olkanauha, on tärkein ja ilman sitä diakoni ei voi osallistua palvelukseen. Ennen kuin diakoni pukee ylleen minkä tahansa edellisistä asusteista, hänen tulee saada siihen palvelevan piispan tai papin siunaus. Ylidiakonin (protodiakonin) arvon merkkinä on slaavilaisen perinteen mukaisissa kirkoissa kierreorari, joka on pitempi ja leveämpi kuin normaali orari. Kreikkalaisen perinteen kirkoissa on kaikilla kierreorari, eikä siellä tunneta yksinkertaisempaa orarimallia ollenkaan.
Erilaisia diakoneja
Diakoniksi voidaan vihkiä 25 vuotta täyttänyt mies. Ennen diakoniksi vihkimistä hänet on vihitty ipodiakoniksi (hypodiakoni, alidiakoni). Diakoni voi saada arvonimen ylidiakoni (luostarissa arkkidiakoni), jonka myöntää piispa. Käytössä on slaavilaisessa perinteessä myös nimitys protodiakoni, joka on yleensä katedraalin (hiippakunnan pääkirkon) vanhin diakoni ja jolla on erityinen asema silloin kun palveluksessa on mukana muitakin diakoneja. Nimityksestä hierodiakoni, joka on siis munkki ja samalla diakoni, käytetään Suomessa muotoa munkkidiakoni. Munkkidiakonia, jolle on myönnetty ylidiakonin arvo, saa arvonimen arkkidiakoni.
Diakonista käytetään Suomessa normaalissa puhuttelussa muotoa isä aivan kuten papeistakin. Piispoja nimitetään puhuttelussa yleensä isä esipaimeneksi.
Diakoniuden historiaa
Alkukristillisessä seurakunnassa diakoni oli köyhien ja sairaiden hoitaja ja nainenkin saattoi toimia diakonissana. Diakonin tehtävä muuttui vähitellen jumalanpalveluksissa toimivaksi piispan apulaiseksi ja sen mukana diakonista tuli yksi pappeuden asteista ja sen hoitajiksi saattoi silloin tulla vain mies.
Alkukristillisessä perinteessä siis toimi alkuaan runsaasti myös naisia diakonissoina, mutta ehkä esimerkiksi luostarilaitoksen vahvasta vaikutuksesta, munkkeuden esikuvaksi nostamisesta ja korostamisesta kristillisenä ihanteena mm.johtui, että ne jäivät pois kirkollisesta käytännöstä.
Diakonissojen katoaminen ortodoksisesta kirkosta on osittain hämärän peitossa ja kiistelyn kohteena niin syiden kuin ajankohdan osalta. Historioitsijat kiistelevät myös diakonissojen tehtävistä ja vihkimyksen asteesta. Nykyään etenkin ortodoksisten naisten keskuudessa käydään vilkasta keskustelua diakonissan tehtävän palauttamisesta takaisin ortodoksiseen kirkkoon.
Mm. protestanttisissa (luterilaisessa) kirkoissa diakonissa toimii yhä mm. seurakuntasisaren tehtävässä ns. diakoniatyöntekijänä.