Ero sivun ”Kunniallisen ja eläväksi tekevän Ristin ylentäminen (opetuspuhe)” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 14: | Rivi 14: | ||
Juhlan [[evankeliumi]]ssa (''Mark.8,34-9,1'') [[Jeesus]] sanoo: ''”joka tahtoo minun perässäni kulkea hän ottakoon ristinsä, kieltäköön itsensä ja seuratkoon minua.”'' Ristin kantaminen on jokaisen kristityn tehtävä. Siihen ei kehoteta sen takia, että meillä olisi raskasta, vaan siksi, että kykenisimme erottelemaan samankaltaisia asioita toisistaan. Usein nimittäin meille tarjotaan pahoja asioita hyvinä ja päinvastoin. Kärsimyshistoriassakin näemme kuinka Jeesusta syytettiin pahantekijäksi ja Barabbas vapautettiin. Jeesus rakasti Jumalaa ja [[Juudas Iskariot|Juudas]] rakasti rahaa. Molemmat kuolivat rakkautensa takia ja ihmisen näkökulmasta kumpikin kuoli turhaan. Mutta ristin kautta katsottuna toinen rakkaus oli eläväksi tekevää, koska siihen liittyi nimenomaan luopuminen. Toinen taas oli omistavaa ja johti tuhoon. Toinen kuolema oli myös [[Raamattu|Raamatun]] näkökulmasta kuolema, ero Jumalasta, kun taas Kristuksen kuolema oli elämän antava kuolema ja todellisuudessa yhdistävä, eheyttävä ja kokoon saattava kuolema. |
Juhlan [[evankeliumi]]ssa (''Mark.8,34-9,1'') [[Jeesus]] sanoo: ''”joka tahtoo minun perässäni kulkea hän ottakoon ristinsä, kieltäköön itsensä ja seuratkoon minua.”'' Ristin kantaminen on jokaisen kristityn tehtävä. Siihen ei kehoteta sen takia, että meillä olisi raskasta, vaan siksi, että kykenisimme erottelemaan samankaltaisia asioita toisistaan. Usein nimittäin meille tarjotaan pahoja asioita hyvinä ja päinvastoin. Kärsimyshistoriassakin näemme kuinka Jeesusta syytettiin pahantekijäksi ja Barabbas vapautettiin. Jeesus rakasti Jumalaa ja [[Juudas Iskariot|Juudas]] rakasti rahaa. Molemmat kuolivat rakkautensa takia ja ihmisen näkökulmasta kumpikin kuoli turhaan. Mutta ristin kautta katsottuna toinen rakkaus oli eläväksi tekevää, koska siihen liittyi nimenomaan luopuminen. Toinen taas oli omistavaa ja johti tuhoon. Toinen kuolema oli myös [[Raamattu|Raamatun]] näkökulmasta kuolema, ero Jumalasta, kun taas Kristuksen kuolema oli elämän antava kuolema ja todellisuudessa yhdistävä, eheyttävä ja kokoon saattava kuolema. |
||
[[Ristinmerkki|Ristin merkin]] tekeminen tai siunauksen pyytäminen papilta merkitsevät oman ristin vapaaehtoista ottamista |
[[Ristinmerkki|Ristin merkin]] tekeminen tai siunauksen pyytäminen papilta merkitsevät oman ristin vapaaehtoista ottamista kannettavakseen. Se merkitsee kasteessa tapahtuneen Kristukselle omistautumisen vahvistamista uudelleen ja uudelleen. Se merkitsee myös ristille menemistä Vapahtajan kanssa. Ristin juhlassa kannattaa muistuttaa itseä siitä, että me kaikki joudumme tässä ajassa tavalla tai toiselle ristille; kärsimystä ei voi kukaan välttää. Kysymys onkin siitä kohtaammeko nuo kärsimykset risti turvanamme ja siten Kristuksen kanssa, vai yksin. |
||
''isä Rauno Pietarinen'' |
''isä Rauno Pietarinen'' |
||
== Katso myös == |
== Katso myös == |
||
| ⚫ | |||
* [[Kunnioittamisen osoittaminen kirkossa]] |
* [[Kunnioittamisen osoittaminen kirkossa]] |
||
| ⚫ | |||
* [[Ristinmerkki]] |
|||
{{kirkkovuosi}} |
{{kirkkovuosi}} |
||
[[Luokka:Opetuspuheet]] |
[[Luokka:Opetuspuheet]] |
||
Versio 7. syyskuuta 2009 kello 07.14
Ortodoksinen kirkko viettää ristin juhlaa kolme kertaa vuodessa:
- 14.9.
- suuren paaston puolivälissä ristin kumartamisen sunnuntaita ja
- 1.8.
Nyt käsillä oleva ristin ylentämisen juhlan ajankohta johtuu siitä, että 14.9.335 vihittiin käyttöön pyhän haudan basilika Jerusalemissa. Ristiä kunnioitetaan myös joka viikko keskiviikkoisin ja perjantaisin.
Tähän juhlaan kuuluu vigilian aamupalveluksessa tapahtuva ristin esiin kantaminen alttarista keskelle kirkkoa. Siinä risti on koko juhlakauden eli viikon ajan kansan kunnioitettavana.
Risti on kärsimyksen merkki. Se oli surmavälineenä häpäisevä ja ihmistä alentava. Kristityille se tuli kuitenkin pelastuksen välineeksi. Puun kautta ihminen paratiisissa lankesi ja ristinpuun kautta hänet lunastettiin kuolemasta. Risti edustaa tämän maailman todellisuutta; kärsimystä, ahdistusta, tuskaa, yksinäisyyttä, heikkoutta ja epäonnistumista. Samalla se myös edustaa palautettua yhteyttä, rakkauden äärettömyyttä, anteeksiantamusta, voimaa ja pelastusta.
Ortodoksisessa kirkossa Kristuksen risti liittyy aina Hänen hautaansa ja ylösnousemukseensa. Kärsimys kohtaa kunnian ja elämä kuoleman. Sunnuntaita vasten laulamme jokaisessa vigiliassa: ”ristin kautta on ilo tullut kaikkeen maailmaan”.
Juhlan evankeliumissa (Mark.8,34-9,1) Jeesus sanoo: ”joka tahtoo minun perässäni kulkea hän ottakoon ristinsä, kieltäköön itsensä ja seuratkoon minua.” Ristin kantaminen on jokaisen kristityn tehtävä. Siihen ei kehoteta sen takia, että meillä olisi raskasta, vaan siksi, että kykenisimme erottelemaan samankaltaisia asioita toisistaan. Usein nimittäin meille tarjotaan pahoja asioita hyvinä ja päinvastoin. Kärsimyshistoriassakin näemme kuinka Jeesusta syytettiin pahantekijäksi ja Barabbas vapautettiin. Jeesus rakasti Jumalaa ja Juudas rakasti rahaa. Molemmat kuolivat rakkautensa takia ja ihmisen näkökulmasta kumpikin kuoli turhaan. Mutta ristin kautta katsottuna toinen rakkaus oli eläväksi tekevää, koska siihen liittyi nimenomaan luopuminen. Toinen taas oli omistavaa ja johti tuhoon. Toinen kuolema oli myös Raamatun näkökulmasta kuolema, ero Jumalasta, kun taas Kristuksen kuolema oli elämän antava kuolema ja todellisuudessa yhdistävä, eheyttävä ja kokoon saattava kuolema.
Ristin merkin tekeminen tai siunauksen pyytäminen papilta merkitsevät oman ristin vapaaehtoista ottamista kannettavakseen. Se merkitsee kasteessa tapahtuneen Kristukselle omistautumisen vahvistamista uudelleen ja uudelleen. Se merkitsee myös ristille menemistä Vapahtajan kanssa. Ristin juhlassa kannattaa muistuttaa itseä siitä, että me kaikki joudumme tässä ajassa tavalla tai toiselle ristille; kärsimystä ei voi kukaan välttää. Kysymys onkin siitä kohtaammeko nuo kärsimykset risti turvanamme ja siten Kristuksen kanssa, vai yksin.
isä Rauno Pietarinen