Kunnioittamisen osoittaminen kirkossa

Kirkossa tai muissa uskonnollisissa yhteyksissä osoitettu kunnioittaminen pyhälle esineelle, asialle tai kohteelle on ortodoksisen kristityn tapa osoittaa arvonantoa ja rakkautta. Kunnioittaminen on siis tällaisen kohteen kohtaamista kunnioituksella ja syvällä arvonannolla. Kunnioittaminen pitää aina erottaa palvomisesta ja jumalanpalvelusta. Jumalanpalvelus, Jumalan palvominen on osallistumista ja itsensä antamista kokonaisuutenaan Jumalan yhteyteen, kun sen sijaan kunnioittaminen on Jumalan meille antaman ja tekemän ilon osoittamista. Näissä asioissa on usein epäselvyyttä muunuskoisten kanssa. Heille muodostuu helposti väärä kuva, jossa kunnioittaminen ja palvominen sekoitetaan keskenään joko tarkoituksella tai tietämättömyyttään. Kunnioittaminen on osa palvelemista, palvelusta ortodoksiselle kristitylle, mutta he osoittavat kuitenkin rakkauttaan ja arvonantoaan Jumalalle enemmän jumalanpalveluksissa.

Kunnioittamisen osoittamistapoja

Suuteleminen

Suuteleminen kuuluu oleellisesi ortodoksisuuteen. Kun ortodoksi menee kirkkoon, on tavanomaista, että hän kunnioittaa tai suutelee ikoneja. Tämä osoittaa rakkautta ja arvonantoa. Uskovainen saattaa suudella toisinaan myös papin tai piispan oikeaa kättä. Tämä myös on kunnioittamisen osoittamista. Ihmiset kunnioittavat näin Kristuksen korkeinta pappeutta, josta seurakunnan pappi tai piispa on osallinen.

Edellä oleva kunnioittava suuteleminen pitää erottaa ns. kristottamisesta, jossa kirkkokansa toivottaa esim. ehtoollisen jälkeen sukulaisille, ystäville tai muillekin tutuille ja joskus jopa tuntemattomillekin ns. poskisuudelmin Jumalan siunausta. Tämä enemmän slaavilainen ja karjalainen alkuaan enemmän pääsiäisaikaan liittynyt, mutta nyttemmin myös muullekin ajalle levinnyt tapa on juurtunut myös syvälle suomalaiseen ortodoksiaan ja kenenkään ei siis pidä hämmästyä, jos joku kirkossa tulee kristottamaan ehtoollisen jälkeen. Hän saattaa sanoa samalla:

"Sielun ja ruumiin parannukseksi",

johon voi vastata esimerkiksi:

"Jumalan kunniaksi" tai "Jumalan siunaukseksi".

Kristottamisessa tervehditään toista kevyesti poski koskea koskettaen kolme kertaa vuoron perään eri poskia. Ei liene suurta väliä kummalta puolelta aloittaa. Pääsiäisaikaan tervehdyksinä vaihdetaan pääsiäistervehdystä:

"Kristus nousi kuolleista!" ja "Totisesti nousi!"

On aivan tavallista, että näitä tervehdyksiä vaihtavat myös sekä miehet että naiset keskenään.

Kunnioittava polvistuminen

(kts. erillinen artikkeli)

Polvistuminen voi kuulua jumalanpalvelukseen, jolloin polvistutaan Hänen ikoninsa edessä kuten Kristuksen edessä. Usein polvistuminen on luonteeltaan juuri samanlaista kunnioittamista kuin polvistuminen jonkun toisen ihmisen edessä. Polvistua voi myös pyhien ikonien edessä ja tämäkin kunnioitus viime kädessä kohdistuu Jumalaan.

Ikonien kunnioittaminen

Ikonit ovat kuvia, ”ikkunoita taivaaseen”. Kunnioitus ja arvostus osoitettuna ikonille ei kuitenkaan ole kohdistettu suoraan pelkälle maalaukselle tai muulle materiaalille, vaan sen sijaan siinä kuvatulle pyhälle. Suuresti kunnioitetuissa ihmeitä tekevissä ikoneissakin on todellisena ihmeen lähteenä ja kunnioituksen kohteena Jumala, ikoniin kuvatun pyhän välityksellä, ja tätä Jumalan ihmeellisyyttä, ihmettä kunnioitetaan sen kautta.

Ristin kunnioittaminen

Ristiä kunnioitetaan samoin kuin ikoneja, suutelemalla ja polvistumalla sen edessä. Kirkossamme on erillisiä juhlapäiviä ristin kumartamiselle ja kunnioittamiselle. Tällöin risti on konkreettisesti esillä näissä palveluksessa, vaikka risti on kyllä aina konkreettisesti läsnä jumalanpalveluksissa. Palveluksen lopussa kirkkokansa käy suutelemassa papin kädessä olevaa käsiristiä ja saa samalla häneltä siunauksen. Tällä käsiristillä pappi siunaa kirkkokansaa useamman kerran palveluksen aikana.

Pyhäinjäännösten, reliikkien kunnioittaminen

Pyhäinjäännöksissä kristitty kunnioittaa Pyhän Hengen elävää ja elämää luovaa voimaa, joka sekä tekee heistä katoamattomia että parantaa heidät. Pyhissä kirjoituksissa sanotaan, että profeetta Elisan luitten koskettaminen herätti henkiin kuolleen miehen (2.Kun.13:21). Myös verenvuototautia sairastava nainen parani koskettaessaan Vapahtajan viitan tupsua (Matt.9:20-21). Toisaalla sairaita ja riivattuja parannettiin laittamalla heidän päälleen apostoli Paavalin pääliinoja ja muita vaatekappaleita (Apt.19:12). Sama jumalainen voima suo siis myös katoamattomuuden ja ihmeitä tekevän voiman pyhien maatumattomille ruumiille vahvistaakseen kristittyjen uskoa.

Evankeliumin kunnioittaminen

Ortodoksinen kristitty arvostaa Raamattua Kristuksen sanallisena ikonina. Seitsemäs ekumeeninen kirkolliskokous näki, että evankeliumikirja ja pyhät ikonit ovat samanarvoisia kunnioituksen kohteina. Jokaisessa ortodoksisessa kirkossa evankeliumikirjalla on kunniapaikka alttaripöydällä; se tuodaan sunnuntaisin ja juhlapäivinä esille ja kirkkokansan nähtäville aina pienessä saatossa liturgiassa ja aamupalveluksessa. Kirkkokansa kääntyy evankeliumikirjaan päin ja kumartaa päätään. Näin ortodoksisessa kirkossa osoitetaan kunnioitusta Jumalan sanalle.

HAP

Katso myös

• (osa 1) Ortodoksinen jumalanpalvelus
• (osa 2) Rukousasennot ortodoksisissa jumalanpalveluksissa
• Katekumeeni, opetettava
• Ristinmerkki
• Tuohuksen, kirkkokynttilän sytyttäminen