Ero sivun ”Ignatios Antiokialainen” versioiden välillä

Versio 6. tammikuuta 2010 kello 14.11

Pyhä Ignatios Antiokialainen
Monastère de la Théotokos et de Saint Martin, Ranska
(Kuva © Pyykkönen)

Pyhä Ignatios Antiokialainen
Pendelin luostari, Ateena, Kreikka
(Kuva © Pyykkönen)

Pyhä pappismarttyyri Ignatios Jumalankantaja (syntyi n. vuonna 35 - 50 jKr, kuoli noin 98 - 117 jKr) oli Syyrian Antiokian kolmas piispa pyhän apostoli Pietarin ja Euoduksen jälkeen. Pidetään todennäköisenä, että Ignatios, yhdessä ystävänsä, Smyrnan piispa Polykarpoksen kanssa sai opetuksensa pyhän apostoli ja evankelista Johanneksen jalkojen juuressa.

Theoforos

Pyhän Ignatioksen itsestään käyttämä toinen nimi, Theoforos, ”Jumalan kantama” tai ”Jumalan kantaja” viittaa joko siihen, että Ignatios oli lapsi, jonka Jeesus otti syliinsä (Mark. 9:36), kuten perimätieto kertoo, tai siihen, että Ignatios näkee itsensä Kristuksen kantajana. Tuo ensimmäinen vaihtoehto ei ehkä ole mahdollista, mikäli hänen arvioitu syntymäaikansa pitää paikkansa. Tosin syntymäaika voi myös olla väärin.

Toiminta Antiokian piispana

Ignatios tunsi useita apostoleja ilmeisesti henkilökohtaisesti, erityisesti on sanottu hänen tunteneen Pietarin, Paavalin ja Johanneksen, joilta hän sai opetusta uskon salaisuuksista. Hän sai pappisvihkimyksensäkin suoraan apostoleilta. Vuosien 68-75 tienoilla hänestä tuli Syyrian provinssin keskuksen ja idän mahtavan kaupungin Antiokian piispa heti apostoli Pietarin jälkeen. Hänet lasketaan kuuluvaksi myös apostolisiin isiin.

Keisari Donitianuksen (81-96) aikana hän lohdutti vainottuja kristittyjä kaikkialla ja salaa toivoi itsekin voivansa seurata Kristusta mielestään täydellisellä tavalla, kokemalla marttyyrikuoleman. Näin ei kuitenkaan tuolloin tapahtunut.

Rauhan vuosina Ignatios järjesteli kirkon asioita kuntoon, otti käyttöön antifonisen laulutavan ja loi seurakuntiinsa ja kristittyihin uutta uskoa apostolien helluntaina saamasta armosta ja sen läsnäolosta kirkollisessa elämässä.

Vangitseminen ja marttyyrikuolema

Keisari Trajanuksen (keisarina 98 – 117) aikana pyhä Ignatios joutui Syyrian provinssia kohdanneiden vainojen uhriksi. Hänet vangittiin ja häntä lähdettiin kuljettamaan Roomaan, missä hän tulisi kohtaamaan marttyyrikuolemansa.

Pyhä Ignatios kuoli marttyyrikuoleman Rooman Colosseumilla, missä raivokkaat leijonat tappoivat hänet ja söivät hänet niin, että jäljelle jäi vain muutamia isompia luita. Erään tradition mukaan tämä olisi tapahtunut noin vuonna 107. Hänen kuolemastaan on myöhemmin kirjoitettu marttyyriakti Martyrium Ignatii, joka on kuitenkin kärsinyt useista interpolaatioista eli myöhemmistä muutoksista ja josta varhaisin säilynyt versio on 900-luvulta peräisin olevasta pariisilaisesta Codex Colbertinuksessa. Muun muassa muutoksista johtuen erilainen vuosien (syntymä, kuolema, jne.) arviointikin on vaikeata.

Kirjeet ja teologinen perintö

Matkaltaan kohti marttyyrikuolemaansa Ignatios kirjoitti kirjeitä kuudelle seurakunnalle ja Smyrnan piispa Polykarpokselle. Ignatioksen nimiin laitettuja kirjeitä on lukuisia, mutta useimmat tutkijat pitävät niistä seitsemää alkuperäisinä:

efesolaisille
magnesialaisille
trallilaisille
roomalaisille
filadelfialaisille
smyrnalaisille ja
Polykarpokselle.

Tärkeimmät kirjeissä olevat teemat käsittelevät kirkkoa, kirkon virkahierarkiaa, erityisesti piispuutta, kirkon ykseyttä, ehtoollista sekä doketististen ja judaististen harhaopettajien välttämistä. Hänen tavoitteenaan oli pitää kirkko puhtaana, yhtenäisenä ja harhaoppien tavoittamattomissa kehottamalla välttämään kaikenlasta hajaannusta ja kaiken pahan alkua.

Pyhän Ignatioksen kirjeet ovat ensimmäisiä kirjallisia lähteitä, missä näkyy kolmiportainen pappeus:

Myös apostolinen suksessio on Ignatioksen kirjeissä selvästi nähtävillä: helluntaina apostoleille annettu armolahja siirtyi kätten päällepanemisen kautta piispoille sukupolvesta toiseen.

400-luvulle tultaessa kirjeiden kokoelmaan oli lisätty väärennettyjä kirjeitä, ja alkuperäisiin kirjeisiin oli lisätty tekstiä. Näin Ignatioksesta yritettiin tehdä ratkaisijaa väärennösten tekoaikana esiintyneisiin teologisiin kiistoihin.

Muistopäivä

Ortodoksinen kirkko muistelee apostolien oppilasta, piispojen isää ja voitollisten marttyyrien edelläkulkijaa, pyhää marttyyripiispa ja jumalankantaja Ignatios Antiokialaista aina vuosittain joulukuun 20. päivänä.

Läntisten ja syyrialaisten kristittyjen keskuudessa Ignatiosta muistellaan lokakuun 17. päivänä ja roomalaisessa kalenterissa hänen muistopäiväkseen on merkitty helmikuun 1. päivä.

Mikko

Katso myös

Kirjallisuutta

Joulukuun Synaksarion.
Halldorf, Peter. 21 kirkkoisää. 2001, Kokkola: Barents Publishers-Fin.
Koskenniemi, Heikki. Thuren, Jukka. Apostoliset Isät.

@@ Rivi 9: / Rivi 9: @@
 == Toiminta Antiokian piispana ==
-Ignatios tunsi useita apostoleja henkilökohtaisesti, erityisesti [[Pietari (apostoli)|Pietarin]], [[Paavali (apostoli)|Paavalin]] ja [[Johannes (apostoli)|Johanneksen]] ja sai heiltä opetusta uskon salaisuuksista. Hän sai pappisvihkimyksensäkin suoraan apostoleilta. Vuosien 68-75 tienoilla hänestä tuli Syyrian provinssin keskuksen ja idän mahtavan kaupungin Antiokian piispa heti apostoli Pietarin jälkeen. Hänet lasketaan kuuluvaksi myös [[Apostoliset isät|apostolisiin isiin]].
+Ignatios tunsi useita apostoleja ilmeisesti henkilökohtaisesti, erityisesti on sanottu hänen tunteneen [[Pietari (apostoli)|Pietarin]], [[Paavali (apostoli)|Paavalin]] ja [[Johannes (apostoli)|Johanneksen]], joilta hän sai opetusta uskon salaisuuksista. Hän sai pappisvihkimyksensäkin suoraan apostoleilta. Vuosien 68-75 tienoilla hänestä tuli Syyrian provinssin keskuksen ja idän mahtavan kaupungin Antiokian piispa heti apostoli Pietarin jälkeen. Hänet lasketaan kuuluvaksi myös [[Apostoliset isät|apostolisiin isiin]].
 Keisari Donitianuksen (81-96) aikana hän lohdutti vainottuja kristittyjä kaikkialla ja salaa toivoi itsekin voivansa seurata Kristusta mielestään täydellisellä tavalla, kokemalla marttyyrikuoleman. Näin ei kuitenkaan tuolloin tapahtunut.
 Rauhan vuosina Ignatios järjesteli kirkon asioita kuntoon, otti käyttöön antifonisen laulutavan ja loi seurakuntiinsa ja kristittyihin uutta uskoa apostolien helluntaina saamasta armosta ja sen läsnäolosta kirkollisessa elämässä.
 == Vangitseminen ja marttyyrikuolema ==