Jumalan luomaton valkeus loistaa pimeydessä (opetuspuhe)

Ristin Pääsiäinen tuhoaa kuoleman vallan

Ortodoksisen kirkon rikkaassa perinteessä Kristuksen ylösnousemusjuhla on "juhlien juhla". Se on Kirkon vanhin ja kunnianarvoisin juhla ja kirkkovuoden keskus ja sydän. Kristuksen ylösnousemus merkitsee kuoleman ja Tuonelan tuhoamista, uuden ja iankaikkisen elämän alkamista Kristuksessa. Tyhjän haudan ihme on Kirkon uskon ja elämän kulmakivi.

Kuolleista ylösnoussut ja iankaikkisesti Isän kunniassa oleva Kristus kuuluu historian jokaiseen silmänräpäykseen, koska Hän elää ja on lupauksensa mukaisesti kanssamme nyt ja aina. Ylösnousemuksen ilo on sellainen, joka meidän on opittava kokemaan, mutta voimme kokea sen vain jos ensin olemme oppineet elämässä ristin murhenäytelmän. Meidän on kuoltava kahlehtivalle itsekkyydellemme, peloillemme ja kaikelle, mikä tekee maailman ahtaaksi, kylmäksi, köyhäksi ja julmaksi.

Risti on Jumalan rakkauden merkki. Kristuksen kuolema on voitto kuolemasta ja kuolevaisuudesta. Se ei ole jonkin käsitteellisen Jumalan oikeuden täyttymys tai ihmisen vanhurskautuminen. Ihmisen kuolema on Jumalan siunaaman olemassaolon hylkäämistä. Se on epäonnistumista. Ihmisen syntiinlankeemus syrjäytti elämän mysteerion ja tilalle tuli kuoleman varjo. Ihmisen kuolevaisuus heijastaa hänen eroaan Jumalasta, elämän todellisesta lähteestä. Ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän toivo poistaa kuoleman pelon. Ylösnousemuksen toivo ilmaistaan ihmiskunnalle Jumalan Sanan eli Kristuksen ihmiseksi syntymisessä. Ristin Pääsiäinen tuhoaa kuoleman vallan. Ortodoksiset isät korostavat raamatullisesti Kristuksen ruumiillista ylösnousemusta, sillä Kristuksen lihaksituleminen täyttyi Hänen ylösnousemuksessaan.

Pyhän Konstantinopolin arkkipiispa Johannes Krysostomos (k. 407) opettaa, että ruumis ja katoavaisuus ovat eri asioita. Ruumis on kylläkin katoavainen, mutta se ei ole itse katoavaisuus. Ruumis kuolee, mutta se ei ole itse kuolema. Ruumis on Luojan työtä, kuolema ja katoavaisuus tulivat synnin kautta.

Kristuksen laskeutuminen Tuonelaan tarkoittaa tunkeutumista kuoleman syvyyksiin, kuolevaisuuteen ja turmelukseen. Vapahtaja polki alas Tuonelan portit ja nosti Adamin ja Eevan takaisin elämään. Hän laskeutui Tuonelaan Voittajana ja Elämänä. Jumalan Elämä loisti Tuonelan pimeydessä luomatonta Valkeutta. Se tuhosi Tuonelan ja kuolevaisuuden. Tuonelaan laskeutunut Kristus julisti Elämän voittoa kuoleman toivottomuudesta. Kristus tunkeutui saatanan valta-alueelle. Hän mursi siteet, joilla saatana piti ihmissukua vallassaan.

Pyhittäjä Simeon Uusteologi (k. 1022) opettaa: "Vapahtajamme laskeutui taivaasta maan päälle. Hän tuhosi kuolemallaan kuoleman, joka orjuutti meitä. Hän antoi meille pyhässä kasteessa uuden ihmisyyden mahdollisuuden ja mikä tärkeintä, Vapahtaja palautti meillealkuperäisen vapaan tahtomme kunnian."

Pyhä Esipaimen Epifanios Kyproslainen (k. 403) julistaa Pyhän ja Suuren Lauantain opetuspuheessaan: "Tuonelan portit avautuvat. Iloitkaa, te jotka nukutte maailman alusta asti. Ottakaa vastaan suuri Valkeus, te jotka istutte pimeydessä ja kuoleman varjossa. Pelastaako ilmestynyt Jumala kaikki tuonelassa olevat? Ei, vaan sieltäkin ne, jotka uskovat. Eilen Hänet tuomittiin, tänään Hän lahjoittaa vapauden tuomituille. Eilen Pilatuksen palvelijat pilkkasivat Häntä, tänään Tuonelan ovenvartijat kauhistuvat Hänet nähdessään. Eilen Hän armotaloudessaan kieltäytyi enkelilegiooneista ja sanoi Pietarille: Enkö voisi saada paikalle heti enemmän kuin kaksitoista legioonaa enkeleitä? Tänään Hän laskeutuu Valtiaana jumalallisesti ja sotaisesti Tuonelaan ja kuolemaan, ja voittaa kuolemallaan hirmuvaltiaan, mukanaan ruumiittomien sotavoimien ja näkymättömien joukkojen kuolemattomat legioonat, ei kahtatoista, vaan kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta, ja tuhat kertaa tuhat enkeliä, hallitusta, valtaistuintonta valtaistuinta, siivettömiä kuusisiipisiä, silmättömiä monisilmäisiä taivaallisia joukkoja. Kristus sanoi Adamille: Sinun tähtesi maistoin sappea, parantaakseni sen makean syönnin sinulle aiheuttamaan karvaan hekuman. Maistoin etiikkaa, että tekisin lopun kuoleman karvaasta ja luonnottomasta maljasta. Otin vastaan sienen pyyhkiäkseni sinun syntiesi käsikirjoituksen. Vihollinen toimitti sinut pois paratiisista. En enää vie sinua paratiisiin, vaan Taivaan Istuimelle. Kielsin sinulta elämän vertauskuvallisen puun, mutta katso, minä, Itse Elämä, olen yhdistynyt sinuun. Nouskaa siis, lähtekäämme täältä, kuolemasta elämään, turmeluksesta turmeltumattomuuteen, pimeydestä iankaikkiseen Valkeuteen."

Ortodoksista kastetta on alkuaan kutsuttu Pääsiäisen Mysteerioksi ja Pääsiäinen oli Kirkon ensimmäisinä vuosisatoina ennen muuta suuri kastejuhla. Kirkon ensimmäisinä vuosisatoina kasteoppilaiden eli katekumeenien kaste tapahtui pääsiäisvigilian yhteydessä.

Kaste on ylösnousemuksen lahja, joka todistaa, että Kristus on todella ylösnoussut ja antaa ihmisille mahdollisuuden uuteen elämään Hänessä. Kirkon vanhimmassa perinteessä kaste oli saatto kirkkoon ja eukaristiaan. Se oli saatto Jumalan valtakunnan illattomaan päivään.

Kirkko ja lähetystyö

Todellinen elämä alkaa Kristuksen ylösnousemuksesta, sillä se ei pääty kuolemaan. Ilman Kristuksen ylösnousemusta ihmiselämä on asteittaista kuolemista. Kristuksen ylösnousemuksessa elämä tuli mahdolliseksi. Ihmiselämä on aitoa ja todellista ainoastaan Jumalassa, sillä se on pyhää elämää ja olemukseltaan kuolematonta. Kristuksen ylösnousemus varmisti ihmisluonnolle voiton kuolemasta. Siellä, missä ei ole syntiä, ei ole kuolemaa, sillä ainoastaan synti aiheuttaa kuoleman.

Kristuksen ylösnousemuksella ja Kirkon lähetystyöllä on erottamaton ykseys. Kirkon alkuajoista lähtien isät ja opettajat valistivat ihmisiä Kristuksen ylösnousemuksen sanomalla. He opettavat myös meille 2000-luvun alun Kirkon jäsenille, että kirkkoruumiin tulee kasvaa ja kehittyä, parantaa kirkollisen elämän laatua. Kirkon täytyy alati puhdistaa itseään, jotta Kirkon hengenmukainen uudistuminen jatkua. Ilman evankeliumin julistamista Kirkon laadullinen kasvaminen ei toteudu. Kirkon jäsenten elämän on keskityttävä uskon eteenpäin siirtämiseen. Kristus tuhosi ylösnousemuksessaan ihmisen vanhan luonnon, synnin ja kuoleman. Kirkko kutsuu meitä tekemään Jumalan siunaamaa lähetystyötä eli osallistumaan Kristuksessa Jumalan voittoon maailmasta. Pyhä Ehtoollinen muistuttaa meitä kaikkia yhdistävistä siteistä ja kehottaa hylkäämään itsekkyytemme. Kristuksen ylösnousemusjuhla julistaa meille, että Jumala asettuu kärsivän, hylätyn ja mitättömän ihmisen asemaan. Siinä on Jumalan käsittämättömän rakkauden salaisuus.

Pääsiäisen ilosanoma pysyy hullutuksena maailmalle ja maailman uskonnon harjoittajille. He vihaavat elämässään nälkää, heikkoutta, epätoivoa ja yksinäisyyttä. Kuitenkin nälkä, heikkous, epätoivo ja yksinäisyys on kaikki, jonka kautta ihmisille annetaan Jumalan tarjoama iankaikkinen elämä.

Niin kauan kuin ihmiset elävät maailmallisesti, he eivät havaitse hengellisen elämän tilaansa. He eivät näe, että ovat köyhiä kaikkien ulkoisten rikkauksiensa keskellä. He etsivät elämästään uusia nautintoja. Levottomuus, ärtyneisyys, ilkeys, masentuneisuus, väkivaltaisuus ja psyykkinen romahtaminen kertovat heidän elämänsä rikkonaisuudesta ja toivottomuudesta.

Moderni ihminen saattaa hyväksyä jollakin tavoin ajatuksen Jumalasta. Hän kuitenkin kieltää ihmisen ja maailman sakramentaalisuuden. Hän kieltää elämässään, että maailma on Jumalan ilmestymisen ja voiman välikappale. Hän näkee langenneen maailman itsessään merkityksellisenä. Hän on lapsuudesta lähtien demonisten vaikutteiden alainen. Hän pitää pahan vaikutteita luonnollisina asioina elämässään. Hän on tullut älykkääksi kaikessa paitsi Jumalaan liittyvissä asioissa.

Ortodoksisen kirkon lähetystyö osoittaa, että Kristus on Vapahtaja. Hän on ainoa vastaus elämän ja kuoleman kysymyksiin. Me kohtaamme Kirkon jäseninä ajassa monia häiritseviä tekijöitä, kiusauksia ja harhakuvitelmia. Ne ovat pesiytyneet myös kirkon elämään. Pahin ja vaarallisin kiusaus on tämän maailman jatkuva ja väkivaltainen pyrkimys muuttaa Kirkon uskon ja elämän luonnetta ja lähetyksellistä näkyä. Ensimmäisenä uhrina on Kirkon lähetystyö, jota meidät on kutsuttu tekemään. Me laiminlyömme kutsumuksen julistaa elämällämme ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Kristusta.

Kristus on voittanut synnin ja kuoleman ja tähän voittoon sisältyy Hänen Kirkkonsa. Professori Georges Florovski (k. 1979) kirjoittaa: "Kirkko on Kristuksen työtä maan päällä, se on Hänen siunaavan läsnäolonsa paikka maailmassa. Pelastumisemme toteutuu Kirkossa. Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta, koska Kirkko on pelastus."

Kun ihmiset lähestyvät vilpittömästi Kirkossa Jumalan pyhyyttä, se julistaa heidän persoonallista suhdettaan Jumalan elämän yhteyteen ja kokonaisuuteen. Ihmiset elävät usein pimeydessä. He turvautuvat kastepuvun sijaan materialismin vaatteisiin, koska eivät tiedä minne tai mihin he ovat matkalla. Kirkon kutsumus on koota yhteyteensä ja eheyttää maailmaan eksyneet ihmiset.

Ortodoksinen kirkko on olemassa lähetystyötä varten. Kirkon tehtävä on muistuttaa jäsenissään maailmalle profeettojen tavoin, mikä ihmisen elämässä on keskeisintä. Kirkko ja sen uskolliset palvelijat eivät voi luopua uskon, toivon ja rakkauden asenteesta erossa elävää maailmaa kohtaan. Kirkon jäsenten tehtävä on tulla toivottomille toivoksi, sairaille terveydeksi ja hylätyille hyväksymiseksi.

Uuden testamentin viimeisessä kirjassa eli Ilmestyskirjassa on voimallisesti esillä taistelun ja voiton teema. Tämä Kristuksen ylösnousemusjuhlan sanomaan ankkuroituva kirja opettaa meille Jumalan iankaikkisesta läsnäolosta, joka käsittää kaikki aikakaudet. Se on Kristuksen läsnäoloa. Hän kuoli ristillä, mutta nousi ylös kuolleista kolmantena päivänä ja elää iankaikkisesti. Siinä on elämämme tarkoitus.

Kristus nousi kuolleista - totisesti nousi!

Isä Jarmo Hakkarainen