Suuri Torstai, Ehtoollisen asettaminen (opetuspuhe)

Tiedosto:Viimeinen ateria teofanes kreetalainen wiki.jpg

Viimeinen ateria
ikoni 1400-luku
maal. Teofanes Kreetalainen
Stavronikitan pyhä luostari, Athos.
Kuva Wikipedia

Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen,

"Tulkaa, uskovaiset, nauttikaamme ylössuunnatuin mielin Herran vieraanvaraisuudesta, kuolemattomuuden ateriaa yläkerran huoneessa ja opittuamme tuntemaan luoksemme tullutta Sanaa itse Sanalta me häntä ylistäkäämme". [Suuren torstain aamupalvelus 9.veisu]

Vietämme tänään Pyhän Herran Ehtoollisen asettamisen muistoa. Jokaisessa liturgiassa me elämme todeksi nämä tapahtumat, koska silloin me noudatamme Kristuksen omia sanoja: "Tehkää tämä minun muistokseni; niin usein kun syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, julistatte te minun kuolemaani ja tunnustatte minun ylösnousemiseni". Ja samoin "Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä." [Joh. 6:56].

Herran Pyhä Ehtoollinen on siis kaikkein oleellisin asia Kirkon elämässä. Jos jotakin kirkon mysteerioita pitäisi luonnehtia kaikkein keskeisimmäksi, niin se olisi nimenomaan Ehtoollinen. Kaikki muut kirkon mysteeriot ja pyhät toimitukset rakentuvat sen ympärille:

Kaste ja mirhallavoitelu kuuluvat liturgiaan, ja osallisuus Ehtoolliseen täydentää näitä mysteerioita; Katumusta seuraa osallisuus Ehtoollisesta, avioliittoon on vihitty ennen liturgiassa ja pappeuteen vihitään nimenomaisesti liturgiassa. Sairaanvoiteluun on hyvä liittää Ehtoollinen. Oli toimitus mikä tahansa, niin osallisuus Ehtoollisesta täydentää niitä.

Eikä tässä olekaan mitään ihmeellistä, sillä ylösnousemuksen julistaminen toteutuu Herran Pyhässä Ehtoollisessa ja todellinen osallisuus Kristuksesta tapahtuu Ehtoollisessa, koska silloin me otamme vastaan Hänen pyhän Ruumiinsa ja kalliin Verensä.

Miten meidän tulisi sitten suhtautua tähän suureen salaisuuteen? On oikeastaan kaksi ääripäätä, joihin on hyvin helppo langeta kun puhumme osallistumisesta Ehtoolliseen. Joko siihen ei suhtauduta vakavasti tai sitten suhtautuminen on niin ylivarovaista, ettei siihen uskalleta osallistua lähestulkoon koskaan.

Välinpitämätön suhtautuminen tapahtuu niin, ettemme valmistaudu Ehtoolliseen. Päätös osallistumisesta ei saisi tapahtua juuri ennen Ehtoollisen jakamista, eikä siihen voi muutoinkaan suhtautua ikään kuin se olisi jokin ylimääräinen lisä liturgiassa, johon osallistutaan muuten vaan. - Liturgia ja siihen liittyvät toimitukset rakentuvat nimenomaisesti Ehtoollisen ympärille. Ja jos Ehtoolliseen ei osallistuta, niin silloin on kysymys aina poikkeustapauksesta.

Mutta vaikka Ehtoolliseen tulisi osallistua usein, niin siihen ei saa suhtautua ikinä rutiininomaisesti tai ilman vakavaa ja harrasta mieltä. Päivän epistolassa apostoli Paavali sanoo tästä seuraavaa: "Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tästä maljasta, te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee. Niinpä se, joka arvottomalla tavalla syö tätä leipää ja juo Herran maljasta, tekee syntiä Herran ruumista ja verta vastaan. Jokaisen on tutkittava itseään, ennen kuin syö tätä leipää ja juo tästä maljasta. Se, joka syö ja juo ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion." [1.Kor. 11:26-29]

Se, että osaisimme sielussamme ja ruumiin voimin suhtautua hartaammin tähän peljättävään osallisuuteen on meitä kehotettu paastolla ja rukouksella siihen valmistautumaan. Ennen Ehtoollista emme nauti mitään ja sen lisäksi meidän tulisi lukea Ehtoolliseen valmistavat rukoukset, jotka löytyvät Rukous-ja hartauskirjasta. Mikäli meillä ei näitä rukouksia ole, niin silloin on hyvä lukea Raamattua ennen Ehtoollista ja erityisesti niitä kohtia, jossa meille kerrotaan Kristuksen viimeisistä vaiheista, Ehtoolliseen asettamisesta, kärsimyksestä ja ylösnousemuksesta.

Viimeinen ateria
Kreikkalainen ikoni
Kuva © Petja Pyykkönen

Paasto ja rukoukset ovat meille apukeinoina siinä, että suhtautumisemme Ehtoolliseen olisi arvokasta. Toisaalta, rukous ei ikinä ole vain hetkellinen hyvä asia, vaan se rakentaa meidän sieluamme ja vie meitä lähemmäksi Jumalaa.

Toinen ääripää suhtautumisessa Ehtoolliseen on se, että pidämme itseämme täysin kelvottomina osallistumaan siihen. Tämä on toisaalta totta, sillä emme voi koskaan olla täysin kelvollisia siihen; mutta se, että osallisuutemme siihen tapahtuu hyvin harvoin ei tee meistä kuitenkaan lopulta sen parempia ihmisiä.

Erään tämän päivän veisun sanojen mukaisesti meitä kutsutaan tuohon "yläkerran huoneeseen", jossa pääsemme osallistumaan opetuslasten tavoin Herran Pyhästä Ehtoollisesta. Kysymys on Herran vieraanvaraisuudesta. Älkäämme siis ylenkatsoko sitä, mitä meille tarjotaan!

Mutta tässä ei ole kysymys vain Herran vieraanvaraisuudesta, vaan myös meidän! Olemmeko valmiit ottamaan vastaan Kristuksen? Olemmeko vieraanvaraisia Kristukselle, joka meidän pelastuksemme tähden on kaiken tämän tehnyt?

Kristuksen vieraanvaraiseen kutsuun voimme vastata myös erään toisen veisun sanojen mukaisesti, joka tänään lauletaan kerubiveisun paikalla: "Sinun salaiseen Ehtoolliseesi osalliseksi tee minut nyt, Jumalan Poika, sillä minä en ilmoita salaisuutta vihollisillesi enkä suutele Sinua kuten Juudas, vaan niin kuin ryöväri tunnustan Sinut: Muista minua, Herra, Sinun valtakunnassasi."

Amen.

isä Andrei Verikov