Toiminnot

Sairaanvoitelu

Ortodoksi.netista

Sairaanvoitelun sakramentti kirkossa.
(kuva © Hannu Pyykkönen)

Sairaanvoitelu eli rukousöljypalvelus

Ortodoksisen kirkon
Sakramentit
eli
mysteeriot

Kaste
Mirhalla voitelu
Katumus
Ehtoollinen
Avioliitto
Pappeus
Sairaanvoitelu

Rukousöljypalvelus on ortodoksisen kirkon sakramentti, jossa öljyllä voitelemalla pyydetään Jumalalta syntien anteeksi antoa ja sairauksien paranemista. Palveluksesta käytetään myös nimiä öljypyhitys tai sairaanvoitelu. Nimen sairaanvoitelu voidaan katsoa olevan läntistä lainaa.

Mysteerion historiaa ja raamatullinen perusta

Toimitus oli jossain muodossa käytössä jo apostolisella ajalla: Markuksen evankeliumissa kerrotaan kuinka opetuslapset voitelivat sairaita öljyllä parantaen heidät (Mark. 6:13). Lisäksi Herran veljen apostoli Jaakobin kirjeessä sanotaan: “Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi.” (Jaak 5:14-15.)

Palveluksessa rukous liitetään öljyllä voitelemiseen, joka oli yleinen lääkinnällinen metodi välimeren alueella kristinuskon syntyaikana. Öljyä käytettiin lääkkeenä niin juutalaisten, kreikkalaisten kuin roomalaistenkin keskuudessa. Öljyyn sekoitettiin usein viiniä desinfioivaksi aineeksi. Näin toimi mm. laupias samarialainen Raamatun kertomuksessa. (Luuk. 10:30-35)

Yleinen sairaanvoitelu

Ortodoksisesa perinteessä palvelus toimitettiin 1100-1300 luvuille asti liturgian yhteydessä. Voiteluun osallistuivat kaikki kirkossa olevat ambonin takaisen rukouksen jälkeen. Tämä viittaa vahvasti kirkolliseen käsitykseen kaikkien sairastavuudesta. Siksi nykyisinkin sairaanvoitelu voidaan toimittaa yleisenä voiteluna esim. Suuressa paastossa. Alunperin palvelus toimitettiin suurten juhlien yhteydessä ja vieläkin joissakin luostareissa palvelus toimitetaan sunnuntaisin liturgian jälkeen.

Vanha tapa voidella kaikki läsnäolijat antaa vihjeen siitä, ettei yleiseen voiteluun osallistuakseen tarvitse olla vakavasti sairas tai sairas laisinkaan. Kreikassa on tapana toimittaa öljypyhitys kodin siunauksen sijaan. Tällöin voidellaan niin kodin asukkaat kuin paikalle kutsutut sukulaiset ja ystävät sekä kodin ovien ja ikkunoiden pielet. Ovien ja ikkunoiden voiteleminen noudattaa vanhaa ortodoksista perinnettä ja on ollut käytössä pitkään. Vanhojen käsikirjojen mukaan sairaiden ja läsnäolijoiden voitelun jälkeen voideltiin itse kirkko ja esim. sairaala, jonka kappelissa palvelus toimitettiin. Suomessa kyseinen tapa on tuntematon. Koska kyseessä on kirkon pyhä mysteerio on kuitenkin huomioitava, että yleisessä palveluksessakin voideltaviksi voivat tulla vain ortodoksisen kirkon jäsenet.

Yksityinen sairaanvoitelu

Jos sairaanvoitelu toimitetaan yksityisesti voidaan voitelun pyytäjältä edellyttää todellisen sairauden olemassaoloa. Sairauden ei tarvitse kuitenkaan olla kuolemaan johtava. Käsitys öljypyhityksestä viimeisenä voiteluna on läntistä lainaa, vaikkakin käsitys vakavasta sairaudesta voitelun edellytyksenä on elänyt Suomessa pitkään. Voideltavalla on oltava halu jättää asia Jumalan käsiin – halu nöyrtyä sairauden edessä. Voitelussa ihmisen kärsimys liitetään Kristuksen kärsimyksiin ja tunnustetaan syntisyyden ja sairauden välinen yhteys. Paranemista anotaan, jotta sairas ylistäisi Jumalan kunniaa. Paraneminen antaa sairastuneelle mahdollisuuden palvella Jumalaa entistä täydemmin elämässään.

Mysteerion toimittaminen

Nykyisen käsikirjan mukaan palveluksen toimittaa seitsemän pappia. Seitsenkertainen symbolismi (7 lukujaksoa, voitelua ja pappia) kehittyi palvelukseen 1200-luvulla. Tätä ennen palvelukseen liittyi yksi öljynpyhitysrukous ja yksi voitelurukous sekä yhdet lukukappaleet. Ylimääräiset rukoukset kirjoitti todennäköisesti Konstantinopolin arkkipiispa Arsenios Autoreianos, joka toimi patriarkkana vuosina 1255-1259 sekä 1261-1267. Rukousten sisältö noudattaa alkuperäisten rukousten sisältöjä. Niinpä palveluksessa on nykyisin yhteensä 8 öljynpyhitysrukousta.

Käytännössä toimituksen voi toimittaa yksikin pappi, mutta useamman kokoontuminen toimittamiseen on suositeltavaa. Palvelus rakentuu aamupalveluksen kaavalle. Alkuosiossa luetaan yksi heksapsalmeista (psalmi 143) ja halleluja-lauselmat “Jumala on Herra...” sijaan. Hallelujan veisaaminen kertoo palveluksen toimittamisen muuttumisesta ensisijaisesti paastoajalle. Psalmia 51 seuraa kanoni, jossa rukoillaan sairauksien paranemista voideltavalle / voideltaville. Kanonissa veisataan Sunnuntain 4. sävelmän irmossit. Suomalaisessa käännöksessä tämä on jäänyt huomiotta ja kanonin ensimmäinen tropari veisataan virheellisesti irmossina.

Kanonia seuraa öljyn pyhittäminen ja itse voiteluosio, jossa luetaan seitsenkertaisen voitelun ohessa seitsemän epistola- ja seitsemän evankeliumijaksoa sekä voitelurukoukset jotka sisltävät myös ylimääräiset öljyn siunaamiset. Lopuksi voideltavan päälle lasketaan evankeliumikirja ja luetaan rukous syntien anteeksiantamiseksi. Synninpäästörukous palveluksen lopussa on kaikkein tuorein lisä ja ilmestynyt kaavaan vastaa 1400-1500-lukujen vaihteessa.

Erilaisia käytäntöjä

Täydellisesti toimitettuna voitelu kestää noin kaksi tuntia. Palvelusta lyhennetään usein voitelujen ja lukujaksojen määrää vähentämällä. Alunperinhän lukujaksoja ja voiteluita oli vain yhdet. Kreikkalaisessa ja antiokialaisessa käytännössä yleisessä voitelussa on tapana voidella osallistujat vain kerran lukujaksojen jälkeen. Venäläisessä käytännössä toimitetaan yleisessäkin voitelussa seitsenkertainen voitelu. Sairailta voidellaan otsa, rinta ja kädet.

Suomalaisessa käsikirjassa voiteluun liitetään katumuksen sakramentin toimittaminen, mutta tämä tapa on läntinen laina, joka viittaa viimeiseen voiteluun, eikä sitä voi suositella yleisenä käytäntönä. Toki jos ihminen, joka osallistuu sakramenttiin on ollut pitkän aikaa passiivinen kirkon suhteen on hyvä toimittaa myös katumuksen mysterio, kuten muidenkin sakramenttien edellä tällaisessa tapauksessa.

Jos voitelu toimitetaan kotona, olisi hyvä, että perhe tai voitelun pyytäjä varaisi puhdasta oliiviöljyä voitelun toimittamiseen ja vehnäjauhoja tai jyviä astiaan, tuohusten pystyttämiseksi. Jauhot käytetään esim. leivontaan voitelun jälkeen, niitä ei tule hävittää roskikseen. Näin voidaan syödä viljaa, joka on pyhittynyt liturgisen käytön yhteydessä.

Öljyn voi säilyttää kotona kotialttarissa ja sitä voi käyttää itse tarpeen mukaan, mutta on muistettava kunnioittaa sakramenttiaineen pyhyyttä. Sitä ei saa antaa ortodoksiseen kirkkoon kuulumattomalle. Öljy voidaan myös hävittää polttamalla lampukassa, josta sitä voi toki myös ottaa voiteluun sairauden aikana, tai kroonisen sairauden kyseessä ollessa päivittäin. Yksin voidellessa on tapana sytyttää seitsemän tuohusta kirkon läsnäolon merkiksi ja lukea rukous sairauksien parantamiseksi ja päivittäinen synnintunnustus rukouskirjasta.

Rukousöljypalvelukseen liittyviä käsitteitä

Voitelu / öljy: Öljyllä voiteleminen viittaa aina Kristukseen, jonka nimi tarkoittaa voideltua. Pyhän Efraim Syyrialaisen mukaan Öljy on aineena Kristuksen ikoni, jonka kautta pääsemme kosketuksiin itse Voidellun-Kristuksen kanssa samoin kuin verenvuototautia sairastava nainen kosketti Krituksen viitan tupsua (Matt.9:20).

Rukous: Sairaus on synnin seurausta. Me kaikki olemme tehneet Adamissa syntiä ja kannamme sen seurauksia: kuolemaa ja sairastavuutta. Sairaus on siis rikkoutuneen jumalsuhteen merkki. Rukouksessa ihminen asettuu oikeaan suhteeseen Jumalaan nähden. Ihminen luopuu itseriittoisuudesta ja ylpeydestä ja turvaa nöyrästi Jumalaan. Tällöin hänen suhteensa Jumalaan kääntyy oikeaan suuntaan. Emme kuitenkaan voi syyttää sairastavaa muita synnillisemmästä elämästä. Monet pyhät ovat olleet erityisen sairaita ja heikkoja fyysisesti. Kirkon näkemys sairaudesta onkin kollektiivinen, kannamme sairastaessamme toinen toistemme taakkoja aivan kuten Kristus kantoi ristillä meidän taakkamme. Samoin paranemme yhdessä kuuluessamme Kristuksen yhteisöön - kirkkoon. Tämä ilmenee mm. rukouskehoituksessa: “antakaamme itsemme, toinen toisemme ja koko elämämme Kristuksen, Jumalan, haltuun.”

Usko: Usko on luottamusta ja kaiken hengellisen ja ruumiillisen paranemisen edellytys. Jos emme usko ja luota Jumalaan pelastajana ja parantajana, emme turvaa häneen ja seuraamme itseriittoisuudessamme Adamia. Siksi usko on kaiken kirkollisen toiminnan lähtökohta.

isä Tuomas Järvelin

Linkkejä

  • Greek Orthodox Archdiocese of America (englanninkielinen video)
  • -> Real Player-versio
  • -> hitaammalle modeemille tarkoitettu versio
  • -> laajakaistaversio
  • Venäjänkielinen artikkeli
  • isä Raimo Sissonen: Sairaanvoitelu
  • www.ort.fi: Sairaanvoitelu

Kirjallisuutta

  • O'Connell, Matthew J., tr. Temple of the Holy Spirit: Sickness and Death of the Christian in the Liturgy. (Collegeville, MN: The Liturgical Press / A Pueblo Book, 1983).
  • Dudley, Martin, and Geoffrey Rowell, eds. The Oil of Gladness: Anointing in the Christian Tradition. London: SPCK and Collegeville: Liturgical Press, 1993.

Katso myös


Ortodoksisen kirkon sakramentit eli mysteeriot

Kaste | Mirhalla voitelu | Katumus | Ehtoollinen | Avioliitto| Pappeus Sairaanvoitelu