Savva Serbialainen

Pyhä Savva Serbialainen oli Serbian ensimmäinen arkkipiispa. Hän syntyi joko vuonna 1175 tai 1176. Hän kuoli vuonna 1235. Hänen muistopäivänsä on 12.1.

Bysantin vallan heikkeneminen johti Serbian ulkopolitiikan 1200-luvulla epävarmuuteen, joka näkyi liittopyrkimyksinä Nikean keisarikunnan, Unkarin, Sisilian ja Napolin Anjou-sukujen kanssa. Myös kulttuurisesti Serbia tasapainotteli kreikkalaisen ja latinalaisen maailman välillä. Vuonna 1217 Stefan I julisti itsensä kuninkaaksi ja otti kruunun vastaan paavi Honorius III:lta(1216-1227). Vuonna 1219 Stefanin veli Rastko, munkkinimeltään Savva (1175-1235) sai Bysantin kirkolta ja Nikean keisarilta hyväksymisen Serbian autokefaaliselle kirkolle ja Savvasta tuli tämän kirkon ensimmäinen arkkipiispa.

Valtataistelun seurauksena Savva joutui pakenemaan Athokselle. Siellä hänestä tuli munkki, joka kilvoitteli ensin pyhän Panteleimonin ja sitten Vatopedin luostarissa. Savvasta tuli myöhemmin rikkautensa ja korkean yhteiskunnallisen asemansa vuoksi merkittävä kirkkojen ja luostareiden hyväntekijä Serbiassa, Athoksella, Tessalonikissa, Konstantinopolissa ja Pyhällä Maalla.

Myöhemmin pyhäksi kanonisoidun Savvan kunnioitus sitoi serbit hengellisesti paikkoihin, joissa Savva oli aikoinaan vieraillut: Athos, Jerusalem ja Konstantinopoli. Pyhä Savva kuoli Sofiassa, josta hänen ruumiinsa siirrettiin takaisin Serbiaan vuonna 1237 juuri valmistuneeseen Mileševan kuninkaalliseen luostarikirkkoon. Pyhä Savva sai lisänimen Serbian valistaja. Serbit kunnioittivat korostetusti pyhän Savvan muistoa turkkilaiskaudella. Hänen muistossaan yhdistyi serbien kirkollinen ja kansallinen itsetunto. Turkkilaiset polttivat pyhän Savvan maalliset jäännökset vuonna 1595.

Isä Jarmo Hakkarainen

Lue myös

• Serbia idän ja lännen vaikutuspiirissä
• Balkanin kirkot

Muualla internetissä

• OCA
• Orthodoxwiki