Ero sivun ”Tatiana Roomalainen” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
Ei muokkausyhteenvetoa |
p (siirsi sivun ”Tatjana Roomalainen” uudelle nimelle ”Tatiana Roomalainen”) |
(ei mitään eroa)
| |
Versio 11. tammikuuta 2012 kello 14.21
Pyhä neitsytmarttyyri Tatiana Roomalainen (k. 218) syntyi hyvämaineeseen roomalaiseen perheeseen, jonka isä valittiin konsuliksi kolme kertaa. Isä oli salaa kristitty ja antoi myös tyttärensä saada kristillistä kasvatusta ja omistautua Jumalalle ja kirkolle. Tatianan päästyä täysi-ikäiseksi, hän halusikin jäädä neitsyeksi ja omistaa itsensä Kristukselle. Tatiana halveksi maallisia rikkauksia ja tavoitteli ainoastaan taivaallisia katoamattomia lahjoja. Hän toimi diakonissana eräässä Rooman kirkossa ja palveli Jumalaa paastoten ja rukoillen, hoitaen sairaita ja auttaen köyhiä.
Tatiana pidätetään
Kun Roomaa hallitsi kuusitoista vuotias Aleksander Severus (222-235), valta oli keskitetty valtionhoitaja Ulpianille, kristittyjen pahalle viholliselle ja vainoojalle. Kristittyjen veri virtasi kuin vesi. Myös Tatiana pidätettiin ja vietiin Apollon temppeliin ja kehotettiin uhraamaan epäjumalalle. Mutta Tatiana alkoi rukoilla Jumalaa ja yhtäkkiä maa alkoi järistä. Epäjumala murskaantui palasiksi, osa temppeliä romahti ja rakenteet putosivat maahan pakanpappien ja monien pakanoitten päälle. Epäjumalissa elävät demonit pakenivat kirkuen paikalta. Läsnä olevat näkivät vain varjojen lentävän ilmassa.
Tatiaanaa kidutetaan
Tämän jälkeen neitsytmarttyyrin silmät revittiin päästä kouluilla, mutta Tatiana kesti urheasti kaiken tuskan ja rukoili kiusaajiensa puolesta, että Herra avaisi näiden henkiset silmät. Herra kuuli palvelijansa rukoukset. Teloittajat näkivät ympärillään neljä enkeliä, jotka ympäröivät pyhän Tatianan ja löivät hänen kiusaajiaan. Taivaasta kuului äkkiä ääni, joka puhui pyhälle neitsytmarttyyrille. Kahdeksan miestä alkoi heti uskoa Kristukseen ja he lankesivat polvilleen Tatianan eteen, anoen häneltä anteeksiantoa syntiensä vuoksi. Tunnustettuaan itsensä kristityiksi, myös heitä kidutettiin ja sen jälkeen teloitettiin, mutta he olivat saaneet kasteen veressä.
Enkelit suojaavat Tatiaanaa
Seuraavana päivänä Tatiana vietiin jumalattoman tuomarin eteen. Kun tämä näki Tatianan parantuneen kaikista haavoistaan, hän riisui Tatianan ja löi häntä raastoi hänen ruumistaan eräänlaisilla höylillä. Silloin ilman täytti ihmeellinen tuoksu. Tatiana laitettiin maahan ja hänen hakkaamistaan jatkettiin niin, että hakkaajia piti vaihtaa useita kertoja, kun he väsyivät hakkaamiseen. Kiduttajat väsyivät ja sanoivat, että näkymätön voima löi heitä rautasauvoilla. Enkelit suojelivat varjelemalla Tatianaa ja kääntämällä iskut kiusaajia kohtaan niin, että yhdeksän heistä kuoli. Tämän tapahduttua Tatiana heitettiin tyrmään, missä hän rukoili koko yön ja lauloi ylistystä Herralle enkeleitten kanssa.
Epäjumalankuvat tuhoutuvat
Kun uusi aamu jälleen alkoi, Tatiana vietiin oikeuden eteen vielä kerran. Kiduttajat olivat hämmästyneitä, kun he näkivät Tatianan kaiken tämän kidutuksen ja hakkaamisen jälkeen säteilevänä ja kauniina, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jälleen he yrittivät vaatia häntä uhraamaan Diana-jumalattarelle. Tatiana näytti aivan kuin hän hyväksyisi tämän ja kiduttajat veivät hänet jälleen pakanatemppeliin. Pyhä Tatiana teki ristinmerkin ja alkoi rukoilla. Yhtäkkiä sisään syöksyi korvia huumaava ukkonen ja salamat iskivät epäjumalankuviin, uhrivälineisiin ja pakanapappeihin.
Jälleen kerran marttyyria kidutettiin tämän seurauksena ankarasti. Hän ripustettiin roikkumaan naruun ja kynnet kaivettiin ulos sormista. Mutta yöllä enkelit jälleen ilmestyivät hänelle vankilassa ja paransivat haavat kuten aikaisemmin. Seuraavana päivänä Tatiana vietiin sirkukseen ja laitettiin areenalle nälkäisen leijonan kanssa. Peto ei koskenut pyhään vaan nuoli nöyrästi tämän jalkoja.
Leijonakin lauhtui Tatian edessä
Kun leijonaa vietiin takaisin häkkiinsä, se tappoi vietäessä yhden kiduttajista. Tatianan kidutusta jatkettiin. Hänet heitettiin tuleen, mutta tuli ei vahingoittanut marttyyria. Pakanat ajattelivat, että Tatiana on noita ja he leikkasivat hänen hiuksensa, joissa he ajattelivat tuon noitavoiman olevan ja lukitsivat sen jälkeen hänet Zeuksen temppeliin.
Tytär ja isä teloitetaan
Kolmantena päivänä temppeliin tuli pakanapappeja ja alkoivat uhrata Zeus-jumalalle. He näkivät epäjumalan särkyneenä palasina lattialla ja pyhän marttyyrin rukoilevan iloisena Heraan Jeesusta Kristusta. Tämän jälkeen Tatiana mestattiin heti miekalla. Myös hänen isänsä teloitettiin, koska hän oli herättänyt tyttäressään rakkauden Kristusta kohtaan.
Muistopäivä
Ortodoksinen kirkko muistelee pyhää neitsytmarttyyri Tatiana Roomalaista aina vuosittain hänen muistelupäivänään tammikuun 12. päivänä.