Proskomidi (osa 1.)

Liturgia selitettynä -sarja

Kirjoittanut
isä Andrei Verikov

1. Proskomidi (osa 1.)
2. Muistelukirjoista (osa 2.)
3. Liturgian alkuosa (osa 3.)
4. Pieni saatto (osa 4.)
5. Troparit, kontakit ja Pyhä Jumala-veisu
(osa 5.)
6. Pyhien tekstien lukeminen (osa 6.)
7. Opetuspuhe – kolehti – ektenioiden sarja
(osa 7.)
8. Kerubiveisu ja Suuri saatto (osa 8.)
9. Rauhan suudelma ja uskontunnustus
(osa 9.)
10. Eukaristia - Kiitosuhri (osa 10.)
11. Herran rukous ja ehtoolliseen valmistautuminen (osa 11)
12. Ehtoollinen (osa 12)
13. ”Jälkiviini” (osa 13)
14. Liturgian päätös (osa 14)

Tämä on isä Andrei Verikovin kirjoittaman sarjan "Liturgia selitettynä" ensimmäinen osa. Muut osat (listassa punaisena linkkinä) julkaistaan peräkkäin aina noin viikon kahden välein.

---

Proskomidi

Liturgian valmistavaa osaa kutsutaan nimellä "proskomidi" (kreikaksi Προσκομιδή). Varhaiskirkon aikana ihmiset toivat yksinkertaisesti leivän ja viinin kirkkoon, joista otettiin liturgian aikana tarvittava määrä Ehtoollisen toimittamista varten. Myöhemmin, kun seurakuntalaisten ja sitä kautta myös kirkkoon tuotujen lahjojen määrä lisääntyi, niitä ryhdyttiin monissa paikoissa säilyttämään erillisessä huoneessa, josta diakonit sitten kävivät valitsemassa tarpeellisen (ja kelvollisen) määrän Ehtoollista varten. Tämä vaikutti myös siihen, että leivän ja viinin valmistelu siirtyi varsinaisen liturgian edelle. Vuosisatojen kuluessa tästä yksinkertaisesta valmistelusta tuli oma toimituksensa, johon leivän leikkaamisen ja viinin (ja veden) maljaan kaatamisen lisäksi liittyi myös laaja muisteluosa. Esirukousten kantamiset eivät olleet varsinaisesti myöhempää lisäystä, vaan ne ovat kuuluneet liturgiaan jo melko varhain.(1

Nykykäytännössä leipä (leivät) ja viini tuodaan etukäteen alttariin ja proskomidi toimitetaan valmistelupöydällä, jota kutsutaan myös "uhripöydäksi". Liturgiassa käytettäviä leipiä nimitetäänkin prosforaksi (πρόσφορον), joka tarkoittaa ”edeskannettua” uhrilahjaa.

Proskomidi ei ole kuitenkaan pelkästään leivän ja viinin valmistamista toimitusta varten, vaan siihen sisältyy pyhien ihmisten muistaminen ja esirukoukset elävien ja poisnukkuneiden puolesta. Leipiä voi olla viisi, millä viitataan Kristuksen ihmeeseen, jossa hän enensi viisi leipää ja kaksi kalaa suurella kansanjoukolle. Toisessa käytännössä on vain yksi suuri leipä, josta kaikki muisteluosat otetaan. (2

Ensimmäisestä leivästä otetaan osanen, jota kutsutaan ”Karitsaksi”. Tätä osasta leikatessaan pappi lukee jakeita, jotka viittaavat Kristuksen kärsimyksiin. Leikatun Karitsa-osasen hän asettaa keskelle diskosta. Tämän jälkeen ehtoollismaljaan kaadetaan viinin ja veden sekoitusta. Seuraavasta leivästä otetaan palanen Jumalansynnyttäjän kunniaksi ja muistoksi ja se asetetaan Karitsasta katsoen sen oikealle puolelle. Kolmannesta leivästä otetaan yhdeksän osasta eri pyhien tai pyhien ryhmien muistoksi. Neljännestä leivästä otetaan muisteluosaset elävien puolesta, alkaen hiippakunnan piispasta. Viidennestä leivästä otetaan muisteluosaset kaikkien poisnukkuneiden puolesta.

Proskomidi
(Kuva © Andrei verikov)

Tässä yhteydessä luetaan myös ne muistelukirjat ja erilliset laput, joita seurakuntalaiset ovat tuoneet kirkkoon. Varsinaisen jumalanpalveluksen aikana (hartauden ekteniassa) ei ole tarkoituksenmukaista muistella nimeltä kaikkia muistelukirjoihin ja lappuihin merkittyjä, vaan ainoastaan niitä, jotka ovat sairaita, matkoilla tai juuri poisnukkuneita. Tällä tavoin tuodaan koko seurakunnan kuuluviin nämä erityisestä esirukousta tarvitsevien henkilöiden nimet.

Karitsan ympärille diskokseen rakentuu muisteluosasista lopulta pyhien joukko sekä esirukousosaset, jotka on luettu muistelukirjoista. Proskomidissa siis hyvin kauniilla ja käytännönläheisellä tavalla kannetaan esirukoukset Kristuksen eteen.

Proskomidin lopuksi ehtoollislahjat peitetään. Diskos ja ehtoollismalja pienillä ristinmuotoisilla ehtoollispeitteillä ja tämän jälkeen kummatkin suurella ehtoollispeitteellä, jota kutsutaan myös "ilmaksi". Tässä yhteydessä luetaan rukous, jossa mainitaan että Jumala muistaisi "niitä, jotka ovat uhrin kantaneet, sekä niitä, joiden puolesta he ovat sen kantaneet". Piispallisessa liturgiassa osa muistamisista ja lahjojen peittäminen tapahtuvat juuri ennen Suurta saattoa Kerubiveisun aikana. (3

Isä Andrei Verikov

---

Viitteet:
1) Näihin muistamisiin liittyvät diptyykit, joihin oli lueteltu elävien ja poisnukkuneiden nimet. Nimitys johtui siitä, että nimet oli kirjattu kaksiosaiseen levyyn, joka voitiin taittaa yhteen. (Wybrew 2003, s.57-)

2) Leipien lukumäärä on vaihdellut aikojen kuluessa. Lisäksi on epäselvää, että onko kaikki valmistellut leivät siunattu eukaristiassa. Samoin on osittain hämärän peitossa sekin, että onko esille asetettu leivät kokonaisuudessaan, vai ainoastaan osaset niistä. (Kucharek 1970, s.280-281).

3) Varhaisemmassa käytännössä leivän ja viinin valmistelusta eukaristiaa varten vastasivat diakonit. Papin tehtävänä oli hoitaa lahjojen peittäminen ja rukoukset. Nykykäytännössä tästä on muistutuksena se, että piispa peittää lahjat ja lukee loppurukouksen Kerubiveisun aikana ennen Suurta saattoa.