AK1928: Pappeudesta III

Vuosien 1928 - 1929 Aamun Koitoissa julkaistiin sarjana ajatuksia isä Johannes Kronstadtilaisen päiväkirjasta otsikolla ”Pappeudesta”. Ortodoksi.net julkaisee nyt nämä artikkelin sivuillaan.

---

AK: 1929/3 s. 30-33 [6-9])

Slaavilainen risti

Itsensä papin sielujen parantajana, parantaakseen muita, tulee olla vapaa sielullisista sairauksista s.o. himoista. Paimenena hänen itsensä tulee olla ravittuna evankeliumin ja kirkkoisien tarjoamalla hengellisellä ruualla, tietääkseen, miten hänen tulee paimentaa kaittaviaan. Hänen itsensä tulee olla harjaantunut taistelussa henkisten susien kanssa, osatakseen karkoittaa ne Kristuksen laumasta. Hänen tulee olla harjaantunut ja voimakas rukouksessa ja pidättäytymisessä. Hänen ei tule olla maallisten halujen ja nautintojen, varsinkin voitonhimon, kunnianhimon ja ylpeyden kahlehtimana. Samalla sanoen hänen itsensä tulee olla valona, valistaakseen muita, hengellisenä suolana, säilyttääkseen toisia hengellisestä rappeutumisesta ja itsensä olla vapaa himojen turmiollisesta vaikutuksesta. Päinvastaisessa tapauksessa jokainen hengellisesti sairas voi hänelle sanoa: lääkäri, ensin paranna itsesi ja vasta sitten minä annan sinun parannettavaksi itseni. »Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja katso sitten, kuinka otat rikan veljesi silmästä.»

Papin – rakkauden Jumalan ja Hänen rakkauden hengen läpitunkeman kirkkonsa palvelijana – tulee välttämättömästi sydämessään omata totinen, syvä rakkaus Jumalaan ja ihmisiin, jotka ovat lunastetut Kristuksen verellä ja luodut Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi; muussa tapauksessa hänen palveluksensa tulee olemaan ulkokullaista.

Oi sielunpaimen, olkoon sielusi olemuksena ehtymätön ja loppumaton rakkaus! Rukoile lakkaamatta Jumalalta tätä rakkautta. Hakkaa pois rakkautta kuolettavat himot – itserakkaus, rahanhimo, hekumallisuus, voitonhimo, kunnianhimo, itsepäisyys, laiskuus, huolimattomuus ja ulkokullaisuus.

Minua liikuttaa se pyhän rakkauden henki kaikkeen inhimilliseen, joka elähdyttää ja läpi tunkee kaikki rukoukset, anomiset, kiitokset, veisut ja lukemiset jumalanpalveluksen aikana meidän oikeauskoisessa kirkossa. Oi, minkälaisen tulisi olla papin, joka on tämän jumalallisen maan päällä olevan taivaallisen äidin jäsen, s.o. kirkon, sen kirkon, joka niin suurella rakkaudella lakkaamatta huolehtii kaikista lapsistaan, alkaen kuninkaasta aina maalaiseen, hengellisesti hallinnollisesta kokouksesta aina alhaisimpaan kirkon palvelijaan, ja ei ainoastaan omista lapsistaan, vaan koko maailmasta. Minkälaisen rakkauden täyttämänä tulisi olla papin – tämän kirkon lapsen – kaikkia kohtaan, lapsen, jonka se varusti pappeuden armolla ja niin lähenti Jumalan valtaistuimen luo niin kuin omaisensa, niin kuin Jumalan ystävän, jota se kunnioitti, lahjoi suurilla hengellisillä lahjoilla ja rikkauksilla, vihki ylistyksellä ja kunnialla niin kuin kirkon sulhasen, niin kuin Valtiaan Kristuksen, pelastavaisen Jumalan palvelijan ja sielujen kaitsijan. Kuinka kaukana hänestä tulisikaan olla kaikkien himojen: puolueellisuuden, itserakkauden, aistillisen, lihallisen rakkauden, ylpeyden, vihan, voitonhimon, laiskuuden, alakuloisuuden, nurisemisen ja muitten himojen.

Hänen tulee olla jumalallisen rakkauden läpitunkema ja täyttämä kaikkia kohtaan ja tärkeimpänä puolena pitää sitä, että synneistä vapaana seisoa Jumalan valtaistuimen edessä ja ylentää pyhiä käsiänsä kaikkien ihmisten puolesta, ja pelastaa kuin varhain niin myöhäänkin hänelle uskottuja sieluja, jotka ovat lunastetut Kristuksen kalliilla verellä. Ja kuka meistä on tällainen? Antakoon Herra itse tämän meille suuresta armostansa, sillä me olemme kylmät, itserakkaat, vihanhaluiset, rahanahneet, alakuloiset, nurisijat ja laiskat.

3. Sielunpaimen jumalanpalveluksen toimittajana

Meidän, pappien ja kirkonpalvelijain, tehtävänä on toistaa yksiä ja samoja rukouksia, vaikka sangen erimuotoisiakin, alkaen rukouksesta »Isä meidän», samoin kuin yleensä kaikkien ihmisten tehtävänä on täyttää samoja siveellisen lain käskyjä, sillä ei sielu vahvistu rukousten erilaisuudella, vaan niiden kertaamisella ja johtamisella tajuntaamme, sydämeemme ja tahtoomme tai koko toimintaamme, koko meidän elämäämme.

Astuessani jumalanpalvelukseen ja pukeutuessani Jumalan varustukseen s.o. pyhiin pukuihin minä sen kautta julistan sodan perkelettä, Jumalan vihollista vastaan, joka ajattelee, että maan, ilman ja veden piiri on hänen eikä Jumalan ja joka estelee minua rukoussanojen lausumisessa sekä Jumalan ylistämisessä ja kiittämisessä. Mutta voittakoon Jumalan loppumaton armo ja oikeus viekkaan ja vihamielisen perkeleen ja puolustakoon minua heikkoa ja syntistä hänen juonistaan, väkivallastaan, kiusaamisestaan ja ahdistuksestaan.

Silloin kun levottomuus tai jonkunlainen sydämen voimattomuus estelevät sinua rukoussanoja lausumasta jumalanpalveluksen aikana, niin lue tämä levottomuus ja voimattomuus perkeleen herättämäksi. Heitä pois alakuloisuus, pelko ja arkamielisyys ja Herran nimeen lausu kiirehtimättä, rauhallisesti ja sitä äänekkäämmin ja sinä voitat levottomuuden ja voimattomuuden sekä saat virkeyttä ja voimaa. Uskovalle ja toivovalle on kaikki mahdollista. Täytyy taistella ja voittaa.

Henkinen vihollinen suuresti ahdistaa meitä jumalanpalveluksen aikana, sillä silloin tapahtuu meidän kauttamme Jumalan armon avulla meidän sielumme uudesti syntyminen. Sen tähden älkäämme joutuko epätoivoon vihollisten hyökkäyksistä, mutta olkaamme miehuulliset ja kestävät, puhtain silmin katsoen Kristukseen, joka näkymättömästi ja salaisesti edestämme vaikuttaa sielujemme uudestisyntymiseen.

Mitä suuremmille ihmisjoukoille anot Herralta lahjoja ja mitä korkeammat nämä lahjat ovat, sitä voimakkaammin perkele vaikuttaa rukoilevaa paimenta, ettei hänen korkeasta ja palavasta rukouksestaan Jumala antaisi näitä armon lahjoja. Kuitenkin missä perkeleen juonet enenevät, siellä Jumalan armokin suurenee.

Milloin sinua kutsutaan jonnekin rukoilemaan elävien tai kuolleitten edestä, niin huolellisesti ota vaari itsestäsi, että sinun sydämesi olisi täydellisesti antautunut rukoukseen, ja että se olisi vilpitön ja palavasti suosiollinen niille, kenen ja minkä puolesta sinua on pyydetty rukoilemaan tai kenestä jokapäiväinen velvollisuus pakottaa sinua rukoilemaan, esimerkiksi piispamme, kristiveljiemme, sotalaitoksen, koko maailman rauhan, pyhässä huoneessa kävijäin ja kaikkien muitten ihmisten edestä sekä kaikesta muusta, nimittäin terveellisistä ilmoista, runsaista maan hedelmistä jne. Rukoile tyynellä mielellä, puolueettomasti ja rauhallisesti.

Jos ihmiset usein kauan palvelevat maallista turhuutta ja pakottavat meitä (s.o. sielunpaimenia) usein turhaan odottamaan, kunnes he ovat lopettaneet työnsä, niin eikö sitten meidän, Jumalan palvelijain, tulisi tehdä työtä Herralle Jumalalle huolellisesti, kiirehtimättä, ajatellen, tajullisesti, suurella hartaudella ja ahkeruudella, lukien rukouksia selvästi ja tarkasti. Odottakoot ennemmin he meitä kuin me heitä! Tapahtukoon, Herra, näin jokaisen palveluksen ja jokaisen sakramentin toimittamisen aikana. Sinä itse järjestä näin, sillä ilman Sinua emme voi tehdä mitään.

Herra, nyt alkaa minun kelvottoman seitsemän päivää kestävä vuoroni palvella Sinua alutonta ja ennen kaikkia aikoja olevaa Kuningasta, vuoroni seisoa Sinun peljättävän ja eläväksitekevän valtaistuimesi edessä ja esiinkantaa rukouksia itseni ja Sinun kansasi edestä, että Sinä puhdistaisit kaikki synneistä, vuoroni palvella ylitaivaallisia ja peljättäviä salaisuuksiasi ja vuoroni palvella totuutta, turmeltumattomuutta ja kuolemattomuutta, uudistamista ja pyhittämistä, vuoroni toimittaa kaikkein korkeinta palvelusta, jonka pyhempää ja korkeampaa ei ole mitään maailmassa Auta minua tässä vuoropalveluksessani joka päivä lakkaamatta, että Pyhän Hengen armo varjelisi minua synneistä ja säilyttäisi pyhiesi joukossa.

Minkälaisella äidillisellä, tahi paremmin, jumalallisella rakkaudella kirkko joka päivä ikään kuin käsillään kantaa meitä, kohottaen lakkaamattomia rukouksia kaikkien meidän edestämme Jumalan tykö, illalla, puoliyön aikana, aamulla ja keskipäivän tienoissa. Se opettaa meitä, puhdistaa, pyhittää, parantaa ja vahvistaa meitä sakramenteilla sekä kaikin, mitä lempeimmin ja hellimmin tavoin johtaa meitä pelastukseen ja iankaikkiseen elämään. Autuaat ovat ne papit ja kirkonpalvelijat, jotka ymmärtävät tämän kirkon rakkauden ja huolenpidon lastensa pelastuksesta ja koettavat omistaa sen hengen sekä elää ja hengittää tällä hengellä sekä kirkossa että sen ulkopuolella, ja sydämen tunnustuksella ja hartaudella toimittavat rukouksia, ylistysvirsiä ja kirkollisia jumalanpalveluksia, pitäen mielessä, että tämän kaiken kautta pelastuvat sekä he itse että heidän laumansa.

Usko, että yhdenkin Jumalan ystävän rukous, erittäinkin pyhästi elävän sielunpaimenen, voipi tehdä ihmeitä hyvin monessa tapauksessa, kuten Mooseksen, Eliaan ja muiden profeettain rukous. Siis elä erittäin Jumalalle kelpaavaisesti, sinä Herran asettama sielunpaimen. Ole pyhä, puhdas, pidättyväinen, ahkera ja kärsivällinen, ja niin sinun rukouksesi aina kohoaa taivaaseen ja tulee kuulluksi ja täytetyksi.

Jumalan asettama sielunpaimen, usko koko sydämestäsi, usko aina siihen armoon, joka on annettu sinulle Jumalalta rukoillaksesi ihmisten edestä. Älköön olko sinulla hedelmätön tämä suuri Jumalan lahja, jolla Sinä voit pelastaa monia sieluja; kohta kuulee Kaikkivaltias sinun sydämellisen rukouksesi ja auliisti antaa ihmisille armonsa; niin kuin antoi Mooseksen, Aaronin ja apostolien rukouksien mukaan. Käytä hyväksesi jokainen rukoustilaisuus: kirkossa, jolloin toimitat jumalanpalveluksia tai sakramenttia ja kodeissa, kun toimitat rukouksia tai hartaushetkiä. Kaikkialla ja aina muista Jumalan ihmisten pelastamista, niin sinä ansaitset itsellesi suuren Jumalan armon.

Miten korkea asema, kunnia ja onni on rukoilla ihmisten, tämän kallisarvoisen, Jumalan lunastaman omaisuuden edestä! Miten suurella ilolla, ahkeruudella, hartaudella ja rakkaudella tuleekaan rukoilla Jumalaa – ihmisten Isää – ihmisten edestä, jotka ovat hänen poikansa verellä ostetut. Nämä ovat Jumalan ja Karitsan ostamat –. Ota huomioon, sinä Jumalan asettama sielunpaimen, että koska sinun tulee usein keskustella Jumalan kanssa valmiiden rukousmallien mukaan, niin silloin älä kielelläsi, huulilla puhu yhtä, vaikka sydämessäsi ajattelet toista, taikka puhu syventymättä siihen, mitä puhut; jos kenen edestä rukoilet, älköön olko sinulla perkeleellistä viekkautta ja kaksimielisyyttä, mutta sekä sydämelläsi että huulillasi rukoile Kaikkivaltiasta Jumalaa, joka tutkii sydämet ja munaskuut. Mutta jotta sinä rukoilisit aina vilpittömästi Herraa Jumalaa, niin ole riippumaton maallisista hyvyyksistä, ole välinpitämätön kaikkiin tämän maailman viehättäviin, mätäneviin ja pian kuluviin nautintoihin ja hyvyyksiin nähden: ruokaan, juomaan, rahaan, vaatteisiin ja erilaisiin kaunistuksiin ja kunniamerkkeihin ja ajallisen asunnon mukavuuksiin nähden, vaan pidä kaikkea tätä roskana, mätänä ja ohi virtaavana vetenä. Ole kieltäytyväinen; rakasta Jumalaa koko sydämestäsi, jakamattomasti eikä vain laimeasti, rakasta koko mielelläsi ja koko voimallasi, eikä vain pintapuolisesti, rakasta niin, ettei mikään voisi erottaa sinua Jumalan rakkaudesta, ei tuska, ei ahdistus, ei vaino, ei vaara, ei kuolema, ei elämä eikä mikään muu, ja rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi, kestäen jalomielisesti hänen virheensä, heikkoutensa, erehdyksensä ja himojen kiihtymisensä. Muista, on suuri asia keskustella Jumalan kanssa, joka lakkaamatta näkee meitä ja lakkaamatta tarkkaa meitä sekä uupumattomasti tutkii meidän sydäntämme. Älköön valehdelko ja älköön olko sydämesi kylmä Jumalaa ja lähimmäistäsi kohtaan silloin, kun rukoilet lähimmäistesi edestä. Muista, Jumala tulee kaikesta tuomitsemaan sinua, jokaisesta turhasta ja valheellisesta, sanasta. Mutta ikivanha vihollinen, valheen isä, pahahenki ei torku, vaan koettaa kaikin keinoin kivetyttää kiihkeän sydämesi ja tehdä sen tajuttomaksi, valheelliseksi ja viekkaaksi. Se koettaa poistaa sydämestäsi uskon ja luottamuksen Jumalaan sekä rakkauden Häneen ja rakkauden ja myötätunnon lähimmäiseen, ja kiinnittää sinut yksinomaan maallisiin, ajallisiin harrastuksiin. – Tarkkaa, tarkkaa itseäsi, sydämesi aikomuksia, oi sielunpaimen, äläkä kiinny maallisiin taipumuksiin ja nautintoihin. Olkoon sinun nautintonasi ainoa Jumala ja ihmissielu, rakasta sieluja äläkä rikkautta tai hekumaa. Itse Herra, järjestä kaikki tämä, sillä ilman Sinua emme voi tehdä mitään. Tapahtukoon! Tapahtukoon!

Jos jumalanpalveluksen aikana joku meistä jumalanpalveluksen toimittajista vaikka hetkeksikin kiintyisi johonkin esineeseen taikka henkilöön, niin silloin hän heti kylmenisi Jumalaa ja rukousta kohtaan sekä ihmisiä kohtaan, joitten puolesta hän on velvollinen kantamaan esirukouksia heidän sielujensa pelastuksesta ja heidän vapautumisestaan vaaroista, taudeista, kärsimyksistä ja vastoinkäymisistä. Tällainen on kaikkien kiintymysten luonne. Sen tähden »älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä on maailmassa. – Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korska» (1 Joh.2: 15-16). »Joka tahtoo olla maailman ystävä, hänestä tulee Jumalan vihollinen» (Jaak.4:4).

Koti- tai yleinen rukous, ilta- tai aamurukous, jonka toimittaa joku yksityisellä tavalla, samoinkuin liturgia tai mikä sakramentti tahansa, jonka julkisesti toimittaa sielunpaimen, ovat eläviä ja kaikkia elähyttäviä toimituksia, jos pappi tai piispa toimittaa ne elävällä uskolla, vilpittömästi ja palavasti, taikka kuolleena tekona, joka ei liikuta ketään, ei elvytä, ei kohoa korkeuteen, Jumalan luo, taivaaseen, jos rukoileva henkilö toimittaa rukousta ilman uskoa, kiinnittämättä huomiota sen sisältöön, ilman sydämen tuntoa. Sen tähden usein saa kuulla maallikoilta, jotka ovat olleet läsnä jumalanpalveluksessa, että se ja se jumalanpalveluksen toimittaja palvelee elävästi ja herättävällä tavalla, mutta se ja se taas kuolleesi, elottomasti, ikävästi, lamauttavasti, vajanaisesti ja ei-valistavasti. Ja niin se onkin. Esimerkin vuoksi ajateltakoon, että palveleva henkilö, pappi tai diakoni on juovuksissa, tai tulee kirkkoon jumalanpalvelusta toimittamaan korttipöydän luota, taikka maallisten romaanien, julkaisujen tai ja kertomusten lukemisen jälkeen, joihin hänen ajatuksensa ja sydämensä olivat kiintyneet; sanokaa, voiko hän toimittaa antaumuksella aamu- tai iltapalveluksen, taikka p. Johannes Krysostomoksen tai p. Basileos Suuren liturgian. En luule. Ruumiillaan hän kyllä on temppelissä, mutta sielultaan romaanissa, jota hän sitä ennen luki. Hän ei ole Jumalan, ei Jumalansynnyttäjän, eikä pyhien kanssa, hänen sydämessään ei ole Jumalaa, vaan maailmallinen hekuma vihollinen.

Miten sokea ja tyhmä onkaan maalliseen kiintynyt ihmissydän. Tässä – liturgian toimittamisen aikana on esillä ylitaivaallinen ja peljättävä uhri ihmisten sovittamiseksi Jumalan kanssa. Tässä – liturgian toimittamisen aikana seisoo suuri kansan paljous, joka rukoilee ja katuu omia syntejänsä, samalla kaivaten nöyrää ja uskaliasta sielunpaimenen esirukousta Jumalan edessä. Mutta hän, sielunpaimen, ei kiinnykään Jumalaan, ajattelee ja huolehtii ei kristittyjen sielujen pelastuksesta, jotka ovat lunastetut Kaikkivaltiaan verellä, Hänen kärsimyksillään ja kuolemallaan, vaan niin kuin Juudas hopearahoista, maallisista riennoista ja maallisesta turhamaisuudesta, sydämessään tulee uskottomaksi Jumalalle ja ihmisille. Kaikkein tärkeimpinä ja kalleimpina hetkinä hän itse hengellisesti kylmenee, heikentyy, pimenee ja hämmentyy, ja tämän kautta kylmentää ja heikentää toisiakin, sillä hänen heikkoutensa salaperäisesti siirtyy rukoilevaan kansaan, joka on yhdistetty hänen kanssaan seurakunnan ruumiin yhteydellä, sillä kaikki »me olemme toinen toistemme jäseniä» (Efes. 4:25). Sen tähden älköön sielunpaimen huolehtiko maallisista riennoista, vaan pitäköön kaikkea katoavaista roskana apostolin sanojen mukaan (Filip. 3:8). Ylentyköön hän hengellään, älköön madelko maan päällä. Ylentyköön Jumalan valtaistuimen puoleen ja sillä istuvan puoleen, jonka kasvojen edessä koko maailma ei ole mitään, ei mitään. Amen.

Kirkonpalvelijat tai maallikot, toimittaessaan Jumalalle palveluksiaan ja lausuen rukouksiaan tai pyhiä toimituksia suorittaessaan, usein ajattelevat vähän Jumalaa ja hänen, pyhiään, jotka omalla armollaan ovat läsnä; taikka vähän kunnioittavat Jumalaa ja pyhiä ja ajatellen siinä seisovia ihmisiä ja suhtautuen johonkin heistä puolueellisesti, raatelevat heidän edessään tai pelkäävät heitä ja tämän kautta saattavat rukouksen tehottomaksi, sydämeltään lankeavat Jumalasta ja siksipä jääkin rukous hedelmää vaille, kylmäksi, tyhjäksi, rauhattomaksi ja hengellisesti nälkäiseksi. Ja niin pitääkin. Ei kukaan voi tehdä työtä kahdelle herralle. Maallinenkin sananlasku sanoo: »Kun kahta jänistä tavoitat, et kumpaakaan saa».

(Artikkeli on julkaistu Ortodoksi.netin sivuilla PSHV:n komitean kirjallisella luvalla. Artikkelit ovat alkuaan julkaistut Aamun Koitossa 1929)

---

Artikkelin osat:

• Pappeudesta I
• Pappeudesta II
• Pappeudesta III
• Pappeudesta IV
• Pappeudesta V