Mikkelin varuskunnan kirkko purettu (AK 1958)

Aamun Koitto numero 32, 5.12.1958 sivut 381 – 382.

Mikkelin ortodoksinen Pyhän suurmarttyyri Georgios Voitajan kirkko nykyisen Ristiinantien suunnasta katsottuna. Etualalla Linnamäen kansakoulu.
(Kuva Hannu Pyykkösen kokoelmista)

Mikkelin ortodoksinen Pyhän suurmarttyyri Georgios Voitajan kirkko
(Kuva © Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen)

Mikkelin ortodoksisen Pyhän suurmarttyyri Georgios Voitajan sotilaskirkon kello sijaitsee nykyisin Pertunmaan luterilaisen kirkon tornissa.
(Kuva: Hannu Pyykkönen)

(Kuuntele artikkeli tästä linkistä luettuna äänitiedostona, avaa äänitiedosto uuteen välilehteen)

Kirje Mikkelistä 12.10.1958

On harvinainen ja erikoinen tapaus ihmisen elämässä, kun saa olla läsnä uutta kirkkoa korkeaan, pyhään tarkoitukseensa vihittäessä. On varmasti vieläkin harvinaisempaa olla todistajana sellaisessa historiallisessa ja ainutlaatuisen mieliinpainuvassa, tilaisuudessa, jolloin Herran temppeliksi aikanaan pystytetty ja vihitty rakennus julistetaan purkaustuomion saaneeksi ja sen hartautta uhkuvien seinien sisällä Herran palvelija, pappi toimittaa viimeisen toimituksen, muistohetken tälle temppelille, joka pian tulee häviämään olemattomiin.

Tällainen tilaisuus oli 8.10.(1958) Mikkelissä, jolloin toimitettiin lyhyt, mutta harras ja juhlallinen muistohetki varuskunnan entisessä ortodoksisessa sotilaskirkossa, jonka purkaminen on tällä hetkellä jo alkanut.

Allekirjoittaneelle eikä myöskään tämän kirjeen piiriin kuulu arvostelu siitä, onko yleensä oikein, että ihmiskäsi purkaa Herran kunniaksi ja Hänen palvelemistaan vasten kerran pystytetyn ja vihityn kirkon. Näinä muutamina kuluneina päivinä on kuultu lukuisten paikkakuntalaisten esittävän kysymyksen: "Miksi tuo kirkko puretaan ?"

Kaukaisempaa menneisyyttä ajattelematta ja nykyiset paikalliset olosuhteet tuntien tuntuu kuitenkin paremmalta kahdesta pahasta se, että kirkko asiallisesti puretaan, kuin että sitä käytetään sellaisiin ei kirkollisiin eikä kyllin arvokkaan henkisiin tarkoituksiin, joita kukaan kristitty ei voi kirkosta puheen ollen hyväksyä. Puolustuslaitoksen ja kaupunkimme varuskunnan taholta onkin täällä viime sotien jälkeen suhtauduttu suurella ymmärtämyksellä ja hienotunteisuudella kysymyksiin, jotka koskevat meitä ortodokseja yleensä ja mm. varuskuntamme entistä sotilaskirkkoa, Niinpä nytkin, samalla kun varuskunnan taholta ilmoitettiin kyseessä olevan purkamisesta, esitettiin myös toivomus muistohetken järjestämisestä seurakuntamme toimesta, ennen kuin purkamistyö alkaa.

Tässä kello 16.10 syyspäivän jo hieman hämärtyessä alkaneessa tilaisuudessa olivat läsnä mm. Mikkelin varuskunnan päällikkö, eversti Jouko Hynninen, seurakuntamme kirkkoherra, kanttori ja seurakuntaneuvosto, varuskunnan sotilaspastori Jyrki Järnefelt, varuskunnassa palvelevat ortodoksiset varusmiehet ja sanomalehtimiehiä. Tilaisuutta varten oli aikaisemmin varastona ollut kirkko ja sen ympäristö varuskunnan toimesta siistitty juhlavan puhtaaksi.

Kirkkoon järjestäytyneen varuskuntasoittokunnan soitettua aluksi Beethovenin ”Jumalan kunnia luonnossa”, astui varuskunnan päällikkö kirkon solean ääreen. Hän palautti mieliin ajan kuluttavan vaikutuksen, joka myös tästä rappeutuneesta kirkkorakennuksesta on havaittavissa. Olkoonpa rakennus aikanaan rakennettu kuinka hyvin ja kuinka vahvoista rakennusaineista, ajan kuluttava vaikutus tulee näkyviin ja rakennus alkaa rappeutua rappeutuen sitä nopeammin, mitä pitemmälle aika kuluu.

Edelleen eversti Hynninen jatkoi: ”Tunnemme jokainen omassa mielessämme tämän pyhäkön vaikutuksen kaikesta rappeutumisesta huolimatta. Nyt on tullut ajankohta, jolloin rakennuksesta ei kunnostamallakaan ole mahdollista saada käyttökelpoista ja seisomme historiallisen hetken partaalla, jolloin tämän rakennuksen kohtalo on sinetöity. Rakennus puretaan Puolustusministeriön päätöksellä ja niin se katoaa kaupunkimme kuvasta. Se onkin näkynyt täällä Linnanmäellä hallitsevalla paikalla, mutta vuosien kuluessa kirkon ympärillä kasvavat kuuset ovat sen yhä enemmän peittäneet ja näin on ehkä ollut hyvä”.

Varuskunnan päällikkö lopetti puheensa sanoihin: ”Tämä pieni muistohetki on omistettu tälle pyhäkölle ja siinä suoritetulle työlle. Pyhäkön purkaminen tullaan suorittamaan sille kuuluvalla arvolla ja kaikkea pieteettiä noudattaen”.

Tämän jälkeen rovasti Aleksanteri Gaurilow, seisten solealla alttarin edessä, piti puheen ja luki rukoukset palavien kynttiläin valaistessa puhujaa ja hänen tekstejään hämärtyvässä kirkossa. Hänen puheestaan joka on toisaalla tässä lehdessä, jäivät läsnä olleen kuulijan muistiin erityisesti sanat: ”Ortodoksisena pappina luen nyt tämän rukouksen pyhälle Georgios Voittajalle viimeisen kerran tässä temppelissä”.

Isä Aleksanterin päätettyä puheensa ja luettua rukouksen kaikkien edesmenneiden kristittyjen sielujen puolesta, laulettiin lopuksi soittokunnan säestyksellä ”Ken kielin voisi kuvaella”. Lyhyt, mutta harras ja mieliinpainuva tilaisuus oli päättynyt. Kohta tuota pyhäkköä ei enää ole olemassa! Sen alttarin kohta tullaan kuitenkin merkitsemään pysyvällä muistomerkillä, joka tulee kertomaan paikalla sijainneesta ortodoksisesta pyhäköstä.

Aikaisemmin mainitusta puolustuslaitoksen asiallisen hyvästä ja hienotunteisesta suhtautumisesta puheena oleviin kysymyksiin Mikkelissä kerrottakoon vielä muutama seikka. Viime sotien jälkeen saatiin tässä kirkkorakennuksessa sotilasviranomaisten luvalla säilyttää eräitä Käkisalmesta pelasteltuja kirkollisia esineitä. Kun seurakunnalle järjestyi tilaisuus siirtää ne siviilitiloihin, luovutettiin ministeriön luvalla seurakunnallemme tämän kirkon irrotettavissa ja vielä tallella olleet kirkolliset osat. Seurakuntamme saatua oman hautausmaan, ehdotettiin varuskunnan taholta, että kirkon ääressä, alueella, jota varuskunta ei voi rauhoittaa, lepäävät vainajat siirrettäisiin rauhalliseen vihittyyn hautausmaahamme. Asianomaisin luvin, huolellisesti valvottuna ja asiaan kuuluvalla vakavuudella siirrettiin uusiin lepopaikkoihinsa hautausmaahamme kolme sotilasvainajaa ja yksi pienokainen.

Varuskunta antoi myös auliisti kaikkea mahdollista apuaan em. toimenpiteitten toteuttamiseksi. Itse kirkonkin suhteen on todettava, että aikanaan saatiin vapaasti tutkia mahdollisuuksia sen korjauttamiseksi ja seurakunnan käyttöön ottamiseksi, joskin monista käytännön syistä kielteisin tuloksin. Ja lopuksi. Ennen kuin tämän kirkon purkamispäätös lyötiin puolustusvoimain osalta lopullisesti lukkoon, tiedusteltiin varuskunnan taholta seurakunnaltamme, onko meillä ortodoksisena paikallisena seurakuntana mitään vaatimuksia tai toivomuksia esitettävänä taikka etuja valvottavana tämän kirkkorakennuksen suhteen.

Yllä oleva tulkoon näinkin laajasti kerrotuksi syystä, koska aivan viime aikoinakin on vielä saatu lukea, kuulla ja omin silmin nähdä, ettei joka paikassa eikä läheskään aina ole suhtauduttu näihin inhimillisesti arkaluontoisiin asioihin ja kalliisiin arvoihin läheskään sillä tavalla, kuin mitä yllä olen selostanut.

I.F.
(Toim. huom: nimikirjainten takana lienee tuohon aikaan aktiivisesti seurakunnassa toiminut majuri Igor Forsblom)

Katso myös

• Älä nojaudu omaan ymmärrykseesi - rovasti Aleksander Gaurilovin kirkon purkamisen muistotilaisuudessa pitämä opetuspuhe vuodelta 1958.