Alttari

Tekstissä olevat numerot viittaavat ohessa olevaan kuvaan vanhasta kirkon pohjapiirroksesta

Alttari, vima (kreikaksi: ιερο Βήμα - iero Vima, venäjäksi: алтарь - altar) on kirkon itäpäässä sijaitseva alue, tavallisimmin ikonostaasin eli alttariseinän [7] takana oleva alue. Alttarilla viitataan usein kaikkein pyhimpään paikkaan kirkossa. Alttaripöytä [4] eli pyhä pöytä (kreikaksi: αγια τράπεζα - agia trapeza, venäjäksi: престол - prestol) on sijoitettu keskelle alttaria pääovien [8] eli kuninkaan ovien kohdalle noin askeleen päähän ikonostaasista. Alttaripöytää kutsutaan siis usein pyhäksi pöydäksi. Sana alttari tarkoittaa uhripaikkaa heprean kielessä.

Vanha kirkon pohjapiirros.
Kaikkien numeroiden selitykset löytyvät hiirellä kuvaa klikkaamalla

Sisäänkäynti

Sisäänkäynti pääkirkosta ikonostaasin kautta tapahtuu keskellä olevan kuninkaan ovien kautta tai sivuilla (vasemmalla [9] ja oikealla [10] kuninkaiden ovesta) sijaitsevien diakonien ovien kautta. Ainoastaan vihitty papisto saa kulkea kuninkaan ovien kautta. Alttariin saattaa olla myös muita sisäänkäyntejä ikonostaasin takana, mutta niillä ei ole liturgista merkitystä.

Ortodoksisen kirkon perinteeseen kuuluu, että kirkkokansa seisoo pääkirkon salissa [12] ja ei mene alttariin ilman perusteltua syytä. Ainoastaan ne, joiden virka- tai vastuutehtävä edellyttää hänen astumistaan kaikkein pyhimpään ja kenet on tähän tehtävään siunattu, voivat astua alttariin.

Alttaripöytä, pyhä pöytä

Alttaripöytä tavallisesti kuution muotoinen noin metrin mittainen jokaiselta särmältään. Pöytä voi olla tehty puusta tai kivestä. Pöytä on tavallisesti peitetty brokadiliinalla, koristeellisella peitteellä, jonka värit voivat vaihdella kirkkovuoden liturgisten värien mukaisesti. Ylinnä alttaripöydällä on sakramenttilipas eli artoforion (tabernaakkeli) eli pyhätön muotoiseksi rakennettu pienoismalli, jonka sisällä on pieni rasia, jossa säilytetään ehtoollislahjoja, joita voidaan antaa esimerkiksi sairaille. Myös monihaarainen, tavallisimmin seitsenhaarainen kynttelikkö on alttaripöydällä sen takaosassa katsottuna kirkkosalista päin.

Alttaripöydällä pidetään myös evankeliumikirjaa ja antiminssia, tavallisesti silkistä tehtyä kangasliinaa, johon on painettu Kristuksen hautausikoni. Antiminssissa oleva reliikki, pyhäinjäännös, joka aiemmin oli ommeltuna liinassa olevaan taskuun, on yleensä siirretty rakennuksen kirkoksi vihkimisen yhteydessä alttariin, alttarin sisään. Antiminssin on allekirjoittanut hiippakunnan tai antiminssin kirkolle antanut piispa. Jumalallinen liturgia tulee toimittaa antiminssi alttaripöydällä. Kun antiminssia ei käytetä, se kääritään kolmeen osaan taiteltuna ilitoniin, yksiväriseen silkistä, pellavasta tai puuvillasta tehtyyn liinaan.

Pyhän pöydän symboliikkaa

Pyhällä alttarilla on useita symbolisia merkityksiä. Ensinnä se edustaa Jumalan valtakuntaa, koska alttarissa toimitettavien sakramenttien kautta Jumalan pelastava ja pyhittävä armo suodaan kaikille ihmisille. Se on myös Golgata, paikka, jossa Jeesus ristiinnaulittiin. Alttarissa siis eletään uudelleen Herramme ja Vapahtajamme kärsimysnäytelmä. Alttari symbolisoi vielä myös Kristuksen hautaa, sillä Kristuksen kuoleman kautta meille kaikille on luvattu ikuinen elämä. Viimeinen kohta korostuu joka sunnuntai aamupalveluksen ylösnousemuksesta kertovassa osassa, joka toimitetaan alttaripöydän oikealta tai eteläiseltä sivulta symbolisoiden enkelien ilmoitusta mirhantuojanaisille Kristuksen ylösnousemuksesta.

Perinteisesti alttaripöytä on tuettu yhdellä tai neljällä pylväällä. Yksi pylväs kuvaa Jeesusta Kristusta, kun taas neljä pylvästä kuvaa neljää evankelistaa.

Alttaripöytään saa koskea vain alidiakoni, diakoni, pappi tai piispa eikä sitä saa koskea millään sellaisella esineellä, jota ei ole siunattu tai joka ei kuulu alttaripöydälle. Esineet voivat myös olla alttaripöydällä odottamassa siunaamista pyhään käyttöönsä. Esimerkiksi ikonit, jotka siunataan on tavallisesti asetettu alttaripöydälle odottamaan sopivaa ajankohtaa esimerkiksi liturgiassa tai muussa palveluksessa, jolloin ne voidaan siunata käyttöönsä pyhällä vedellä vihmomalla.

Uhripöytä, prothesis

Uhripöytä [5], jota nimitetään myös valmistuspöydäksi tai proskomidipöydäksi on sijoitettu alttariin vasemmalle seinustalle. Joskus tuosta paikasta käytetään myös nimeä prothesis (kreikaksi: πρόθεσις), joka kuitenkin merkitsee enemmänkin pientä huonetta tai komeroa tai syvennystä, jossa proskomidi toimitetaan.

Uhripöydällä valmistellaan Kristuksen ruumis ja veri palveluksen osassa, jota nimitetään proskomidiksi ja joka tapahtuu aivan liturgian alussa ennen varsinaisen palveluksen alkamista.

---

Hannu Pyykkönen