Opetuksia Suurena perjantaina

Syyrialaisten mystikkojen opetuksia Suurelle perjantaille

(© koonnut ja syyriasta kääntänyt: munkki Serafim)

Kristuksen matka ristiinnaulittavaksi. Romanialainen ikoni.
(kuva © Petja Pyykkönen)

---

Perjantain kolme ensimmäistä hetkeä

Perjantain ensimmäisellä hetkellä Jumala muotoili Aadamin tomusta; perjantain ensimmäisellä hetkellä Aadamin lapset sylkivät Messiasta.

Perjantain toisella hetkellä villieläimet, karja- ja siivekkäät eläimet kokoontuivat Aadamin eteen ja kumarsivat häntä; perjantain toisella hetkellä juutalaiset kokoontuivat Kristusta vastaan ja kiristelivät tälle hampaitaan, niin kuin siunattu Daavid oli sanonut: “Sonnien laumat piirittävät minua, villit Basanin härät minut saartavat.”

Perjantain kolmannella hetkellä kunnian kruunu laskettiin Aadamin otsalle; perjantain kolmannella hetkellä piikkikruunu nostettiin Messiaan otsalle. Nämä kolme hetkeä Aadam oli paratiisissa ja loisti kirkkautta; kolme hetkeä Kristuskin oli tuomiosalissa tomusta muovattujen olentojen lyötävänä.

Aarteiden luolan kirja, 48:13–16

Messias Pilatuksen edessä: hiljaisuus kaunistaa Kuninkaan

Kristus Pilatuksen edessä, Joensuun ortodoksinen seminaari
(kuva © Hannu Pyykkönen)

Pilatuksen eteen Häntä tuotiin,

viatonta niin kuin syyllistä.

Tuomaria lietsottiin pelkäämään,

että Hän ottaisi valtakunnan itselleen.

Siksi Pilatus kysyi Häntä tuomitessaan:

“Oletko kuningas niin kuin kansalaisesi ja seuraajasi sanovat?”

Mutta Hän ei suonut vastausta,

hiljaisuus kaunisti Hänen nöyrtymistään,

jotta Hänessä kävisi toteen,

ettei Hän avaa suutansa silloin kun Häntä nöyryytetään.

Narsai: Metrical Homilies, 3:408–431

Kuudennella hetkellä

Kristus ristiinnaulitaan. Romanialainen ikoni.
(kuva © Petja Pyykkönen)

Kristus kiinnitettiin ristiin kuudennen hetken aikaan. Samalla hetkellä, jolloin Aadam ahneudessaan hätäisesti ojensi kätensä poimiakseen kielletyn hedelmän, Kristus ojensi kätensä ristin puulle ja otti vastaan kärsimyksen Aadamin rikkomuksen tähden.

Kyros Edessalainen

---

Kuudennella hetkellä Eeva astui rikkomuksen puun eteen, ja kuudennella hetkellä Messias nousi ristille, elämän puulle. Kuudennella hetkellä Eeva antoi Aadamille kuoleman kitkeryyden hedelmän, ja paha väkijoukko Messiaalle viinietikan. Kolme tuntia Aadam oli alastomana puun varjossa ja kolme tuntia Kristus oli alastomana ristin puulla.

Yhdeksännellä hetkellä Aadam astui paratiisin korkeuksista alas maan alhaisimpiin syvyyksiin ja yhdeksännellä hetkellä Kristus astui ristin korkeuksista alas maan alhaisimpiin syvyyksiin, tomussa makaavien luokse.

Aarteiden luolan kirja, 48:17–19, 30

Herra kuolee meille elämäksi

Kun meidän ihmisluontomme oli vajonnut onnettomaan tilaan, Jumala lähetti rakkaan Poikansa, Herramme Jeesuksen, ja jätti Hänet kuoleman tuskaan meidän tähtemme, jotta Hän voisi pelastaa meidät synnin tahrimat. Hän maistoi kitkerän sapen meidän edestämme tehdäkseen voimattomaksi sen myrkyn, jonka käärme meihin Eedenissä kuolettavasti pisti. Kaikkien niiden törkeyksien ja pilkkausten jälkeen, joihin me syyllistyimme Häntä vastaan, Hän sanoin kuvaamattomassa armossaan valmisti meille toisen maailman, joka on täynnä kaikkea hyvää.

Abdišo Näkijä

Toinen Aadam kuolettaa käärmeen teot

Herramme alisti voimansa ja Hänet otettiin kiinni,

jotta Hän antaisi elävällä kuolemallaan Aadamille elämän.

Hän antoi kätensä naulojen lävistettäväksi

hyvittääkseen käden, joka poimi hedelmän.

Hän antoi tuomiosalissa poskensa lyötäväksi,

hyvittääkseen suun, joka söi Eedenissä.

Aadamin jalat olivat vapaat,

mutta Hänen jalkansa lävistettiin.

Herramme riisuttiin,

jotta meidät puettaisiin.

Sapella ja etikalla Hän teki makeaksi

käärmeen myrkyn, jota ihmiseen purtiin.

Efraim: Carmina Nisibena, 36:1

Naulat murtavat Jumaluuden asumuksen

Ristiinnaulittu
(kuva © veli Martinus, Valamon luostari)

Nauloilla lyötiin kiinni Hänen ruumiinsa,

tuo jumaluuden asumus.

Hänen nöyryytyksensä tähden jumaluus järkkyi,

ja sen myötä koko mainen luonto.

Niin vetivät surupuvut ylleen

taivas ja maa, ja kaikki mitä niissä on

tuon pyhän ruumiin tähden,

jota turmeltuneet häpäisivät.

Aurinko pakeni ja kätki valonsa,

kuu muuttui vereksi,

jotta väärämieliset eivät voisi paistatella

niiden loiston kauneudessa.

Järinä täristi maata,

se repi kiviä ja kallioita.

Nuo hiljaisimmat yltyivät ärjymään,

kovien kivisydämiä nuhtelemaan.

Henki repi pyhäkön verhon,

halveksui sovitusuhrien temppeliä.

Hän osoitti jättävänsä ja hylkäävänsä sen,

repimällä sen maallisen vaatteen.

Hurskaiden haudat aukesivat,

ne käskystä kääntyivät,

jotta kuolleista tulisi sanansaattajia

kuolleiden elävöittäjän ylösnousemukselle.

Nauloilla nuo häpeämättömät mursivat pyhäkön,

jonka Sana oli pystyttänyt,

ja Sana sai äänettömän luonnon järkkymään,

ajattelukykyisiä vastaan väittämään.

Narsai

Messias saa keskimmäisen ristin

Kristuksen ristiinnaulitseminen.
(kuva © Petja Pyykkönen)

Ryövärien keskelle he ristiinnaulitsivat Hänet

niin kuin rikosten tekijän,

siten he tahtomattaan sinetöivät

profeetalliset vertauskuvat.

Ryövärin Hänen oikealla puolellaan

valtasi ihmetys, se sai hänet katumaan,

ystäväänsä nuhtelemaan,

ivaamisen lopettamaan.

Tuskantäyteisin pyynnöin

ryöväri jatkoi aneluaan

etsien anteeksiantoa,

löytääkseen armon tuomioistuimen edessä.

Mielensä salatuilla silmillä

hän näki jo tulevan valtakunnan,

ja hän lausui Herrallemme:

“Suo minun nähdä valtakuntasi!”

Oi ryövärin ihmettä,

joka on tehty kuultavaksi kaikille maallisille!

Ristiinnaulittu, joka ristiinnaulittiin Hänen kanssaan,

pyytää Häneltä valtakuntaa.

Eikä Elämänantaja kieltänyt

ryöväriltä tämän pyytämää palkkaa,

vaan vastasi antamalla palkkion,

valtakunnan tuota tunnustusta vastaan.

Hän antoi ryövärille täyttymyksen,

antamaansa lupaukseen,

sillä Hän toi hänet mukanaan,

oman itsensä kautta paratiisiin

jo kuolinhetkellään.

Narsai

Jeesus puhuttelee ryöväriä

“Puen sinut valovaippaan ylhäisessä morsiushuoneessa,

Saat valon avaimen ja astut hyvyyksien tarhaan.

Ratsasta tulella ja astu alas tulista polkua,

ylitä tulinen lahti ilman pelkoa.

Jos tulen rivit kohtaavat sinut, sinä et niitä kauhistu.”

Ryöväri peseytyi verikasteessa,

siitä hän puki ylleen valon viitan ja astui ulos.

Hän kantoi mukanaan tulisten lukkojen avainta, Herransa sanaa,

ja oikeassa kädessään asiakirjaa,

elämän verellä kirjoitettua.

Kasteen kautta hän sai Pojan voiman,

jolla kulki kärventymättä yli tulisen meren.

Jakob Sarugilainen

Toisen Aadamin kylkeä viilletään

Esiin pulppusi verta ja vettä eli kastevesi ja puhdistava veri. Vesi viittaa kastealtaaseen, veri pyhiin salaisuuksiin, jotka puhdistavat meidät kaikesta synnistä aina kun pääsemme niistä osallisiksi.

Filoksenos Mabbugilainen

---

Messias on tullut ja ristillään avannut kasteen portit. Esiin tuli verta ja vettä, mikä tarkoittaa, että hengellisten lasten luominen tuli esiin ja kasteesta tuli kaiken elävän äiti.

Jakob Sarugilainen

---

Siunattu on Armahtavainen, joka näki miekan paratiisin reunalla sulkemassa elämän puulle johtavan tien. Hän tuli ja otti itselleen ruumiin, jota haavoitettiin, jotta avaamalla kylkensä Hän voisi avata tien paratiisiin.

Efraim

---

Miekalla avatun kyljen kautta saan astua paratiisiin, joka miekalla suljettiin. Astukaamme sisään avatusta kyljestä – alastomina sen neuvon tähden, jonka omasta kyljestämme otettu luu antoi.

Aadamia polttanut tuli paloi hänessä hänen kylkiluunsa takia. Siksi toisen Aadamin kylkeä viillettiin ja sieltä pulppusi vettä ensimmäisen Aadamin janon sammuttamiseksi. Esiin kumpusi verta ja vettä, se on: Hänen kirkkonsa. Se on rakennettu Hänen perustukselleen aivan kuten Aadam, jonka vaimo otettiin hänen kyljestään. Aadamin kylkiluu tuli hänen vaimokseen, Herramme veri Hänen kirkokseen. Aadamin kylkiluun kautta tuli kuolema, Herramme kylkiluun kautta elämä.

Efraim

---

Kuollut, joka eli, näytti ihmeen kuoltuaan:

Hänestä valui verta,

näyttäen Hänet eläväksi,

Hänestä valui vettä,

näyttäen Hänet kuolleeksi,

veri valui opettaen,

Hänen elävän, vaikka oli kuollut.

Jakob Sarugilainen

Miksi veri vuosi ennen vettä?

Veri vuosi, jotta sen kautta Aadam saisi elämän ja ylösnousemuksen, ja tämän jälkeen vesi hänen kastettaan varten. Veren kautta Messias näytti kuolemattomuuteensa, veden kautta kuolevaisuutensa ja kärsimyksensä. Veri ja vesi valuivat Aadamin huulille, ja tämä sai vapahduksen ja kirkkauden vaatteen. Niin Kristus kirjoitti Aadamin paluujulistuksen omalla verellään ja antoi sen ryövärille.

Aarteiden luolan kirja 51:21–22

Kaiken hyvän lähde

Jumalan Poika on kaiken hyvän lähde,

Häntä sopii jokaisen suun ylistää.

Hän lunasti morsiamensa verellään,

joka vuoti Hänen haavoistaan.

Hääjuhlan Herra riippui ristillä alastomana,

Hän antaa verensä vuon vieraaksi tuleville.

Jakob Sarugilainen

Elämän vesi

Kristuksen ristiinnaulitseminen
keskiaikainen fresco, Georgia
Photo (c) Soili Mustapää 2011

Sulhasen kylki on viilletty,

sieltä morsian on tullut esiin,

täyttäen sen mitä Aadam ja Eeva ennalta kuvasivat.

Sillä jo alussa Jumala tiesi,

Hän kuvasi heidät ainokaisen Poikansa kaltaisuuteen.

Hän nukkui kuolonuneen ristillä

niin kuin Aadam vajosi syvään uneen.

Hänen kylkeään viillettiin,

Valon tytär astui esiin.

Vesi ja veri ovat kuvia

jumalallisista lapsista,

Isän perillisistä,

Hänen, joka rakastaa ainokaista Poikaansa.

Eeva on kaiken eläväisen äiti,

mikä olisi elämän äiti ellei kaste?

Aadamin vaimo kantoi kuolemanalaisia ihmisruumiita,

uusi neitsyt kantaa kuolemattomia sieluja,

Aadamin kylki synnytti kuolevaisten synnyttäjän.

Jakob Sarugilainen

Golgatan viiniterttu

Viini salassa kypsyi hiljalleen,

kolmekymmentä vuotta sitä odotettiin.

Kun nälkäiset kuulivat,

he tulivat Hänen luokseen tungeksien,

Aadam juoksi ulos haudastaan,

Eeva nousi tuonelasta.

Kirkko kerääntyi kukkuloilta,

kansakunnat maan ääriltä.

Kaikki katselivat rypäleterttua,

joka roikkui ristin puun kärjessä.

Golgata tuli viinin vesaksi,

sen anti makeaksi:

Hänen verensä vastaanotetaan huulin,

Hänen totuutensa poimitaan käsin.

Viini on Kristus meidän kanssamme,

Hän tarjosi terttunsa rakkaudessaan,

taivutti oksansa iloiten,

rypäleet kypsinä poimittaviksi.

Meidän Herramme taivutti päänsä

häntä lyöneen orjan edessä.

Eivät oksat huuda kun niitä leikataan,

eikä Kristus sanonut sanaakaan,

kun Kaifas istui Häntä tuomitsemaan.

Sirppi karsii viinipuun,

miekka viilsi Messiaan,

meille vuosi armon virrat.

Kyrillonas Edessalainen

Perjantaina

Aadam ja Eeva syövät hyvän ja pahan tiedon puusta.
(kuva © Pyykkönen)

Perjantaina Aadam ja Eeva lankesivat,

perjantaina heidät sovitettiin.

Perjantaina Aadam ja Eeva kuolivat,

perjantaina he heräsivät eloon.

Perjantaina kuolema hallitsi heitä,

perjantaina he pääsivät vapaiksi.

Perjantaina Aadam ja Eeva astuivat ulos paratiisista,

perjantaina Herramme laskettiin alas hautaan.

Perjantaina Aadam ja Eeva tulivat alastomiksi,

perjantaina Kristus riisui itsensä pukeakseen heidät.

Perjantaina Saatana riisui Aadamin ja Eevan,

perjantaina Kristus riisui Saatanan kaikkine joukkoineen

ja saattoi heidät julkiseen häpeään.

Perjantaina paratiisin ovi suljettiin ja Aadam astui ulos,

perjantaina se avattiin ja ryöväri astui sisään.

Perjantaina kerubi sai kaksiteräisen miekan,

perjantaina Kristus iski peitsellään ja tuhosi kaksiteräisen miekan.

Perjantaina kuninkuus, pappeus ja profetia annettiin Aadamille,

perjantaina ne otettiin pois juutalaisilta.

Aarteiden luolan kirja, 48:21–29

---

Katso myös

• <- Syyrialaisten mystikkojen opetuksia Suurena torstaina
• -> Syyrialaisten mystikkojen opetuksia Suurena lauantaina