Mirhantuojien sunnuntai

Toinen sunnuntai Herran ylösnousemuksen juhlan, pääsiäisen, jälkeen on nimetty mirhantuojien ja vanhurskaan Joosefin sunnuntaiksi.

Mirhantuojanaiset

Mirhantuojanaiset, Laatokan Valamo
(kuva © Hannu Pyykkönen)

Mirhantuojiksi (kreikaksi: Μυροφόραι / Myroforai, kirkkoslaaviksi: Жены-мvроносицы) nimitetään niitä naisia, jotka Raamatun mukaan menivät ensimmäisinä Jeesuksen haudalle voidellakseen hänet tuoksuöljyllä ja pukeakseen hänet puhtaisiin käärinliinoihin ja mirhantuojanaiset tulivat näin Kristuksen ylösnousemuksen ensimmäisiksi todistajiksi, kun totesivat haudan tyhjäksi. Kaikki evankelistat kertovat näistä naisista, vaikkakin he antavat erilaisia rooleja näille naisille ja heitä saapui paikalle mahdollisesti eri ryhmissä:

Mirhantuojat Raamatussa

(Matt.27:55-56)

”Siellä oli myös useita naisia jonkin matkan päässä tätä katselemassa. Galileasta lähtien he olivat kulkeneet Jeesuksen mukana ja palvelleet häntä. Heidän joukossaan olivat Magdalan Maria, Jaakobin ja Joosefin äiti Maria ja Sebedeuksen poikien äiti.”

(Mark.15;40-41)

”Paikalla oli myös naisia jonkin matkan päässä tätä katselemassa. Heidän joukossaan olivat Magdalan Maria, toinen Maria, joka oli nuoremman Jaakobin ja Joosefin äiti, sekä Salome. Jo Galileassa he olivat kulkeneet Jeesuksen mukana ja palvelleet häntä. Siellä oli monia muitakin naisia, jotka olivat tulleet Jerusalemiin Jeesuksen mukana.”

Muut evankelistat kirjoittavat heistä myös: Luuk.23:55-56 ja Joh.20:1-18. Mirhantuojanaisista on oma artikkelinsa Ortodoksi.netissä ja sieltä voit myös lukea, ketkä seitsemän tai kahdeksan naista lasketaan tähän ryhmään kuuluviksi.

Joosef Arimatialainen

Pyhä ja vanhurskas
Joosef Arimatialainen
romanialainen seinämaalaus.
Kuva: Hannu Pyykkönen

Sunnuntain nimessä on myös mainittu pyhä Joosef Arimatialainen, joka oli salaa Jeesuksen opetuslapsi (Joh.19:38):

”Tämän jälkeen muuan Joosef, joka oli kotoisin Arimatiasta, pyysi Pilatukselta, että saisi ottaa Jeesuksen ruumiin ristiltä. Hän oli Jeesuksen opetuslapsi, joskin salaa, sillä hän pelkäsi juutalaisia. Pilatus suostui pyyntöön, ja Joosef tuli ja otti ruumiin alas.”

Joosef oli valmistanut uuden haudan itseään varten, mutta antoikin sen käytettäväksi Jeesuksen hautaamiseen. Joosef oli varakas mies ja juutalaisten neuvoston (sanhedrinin), ylimmän tuomioistuimen jäsen (Luuk.23:50):

”Muuan neuvoston jäsen, Joosef, joka oli kotoisin juutalaisesta Arimatian kaupungista, ei ollut yhtynyt neuvoston päätökseen eikä osallistunut sen toimiin. Hän oli hyvä ja hurskas mies ja odotti Jumalan valtakuntaa.”

Evankelista Luukas kuvaa häntä siis hyväksi ja hurskaaksi mieheksi.

Nikodemos

Joosefin lisäksi ristiltä ottamisen yhteydessä kerrotaan myös toisesta neuvoston jäsenestä, pyhää vanhurskasta Nikodemosta (kreikaksi: Νικόδημος, muistopv. 2.8.), fariseuksesta, joka auttoi Joosefia ottamaan Jeesuksen ristiltä ja hautaamaan hänet (Joh.19:39-42).

”Paikalle tuli myös Nikodemos, se mies, joka ensi kerran oli käynyt Jeesuksen luona yöllä, ja hänellä oli mukanaan sata mittaa mirhan ja aaloen seosta. Miehet ottivat Jeesuksen ruumiin ja kietoivat sen käärinliinoihin pannen mukaan tuoksuaineita, niin kuin juutalaisten on tapana tehdä haudatessaan vainajansa. Siellä, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli puutarha, ja puutarhassa oli uusi hauta, johon ei vielä ollut haudattu ketään. He panivat Jeesuksen siihen, koska oli juutalaisten juhlan valmistuspäivä ja se hauta oli lähellä.”

On olemassa ns. Nikodemoksen evankeliumi, apokryfinen teksti, jota on väitetty Nikodemoksen kirjoittamaksi.

Mirhantuojat liturgisissa teksteissä

Mirhantuojinen sunnuntain jumalanpalvelusten teksteissä korostetaan näiden hekilöiden kautta Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta (aamupalveluksessa: Mark.16:9-20, liturgiassa: Apt.6:1-7 ja liturgian evankeliumissa: Mark.15:43-16:8). Koska tänä päivänä muistellaan paitsi ylösnousemusta myös hautaamista, joitain hymnejä on peräisin Suuren lauantain teksteistä. Näihin kuuluu muun muassa ”Kunniallinen Joosef…”

Sunnuntaita seuraavaa viikkoa kutsutaan joskus mirhantuojien viikoksi ja sen veisuja käytetään viikon päivittäisissä palveluksissa. Kaikilla mirhantuojanaisilla kuin myös pyhällä Joosefilla on omat muistelupäivänsä tämän sunnuntain lisäksi ja heitä muistellaan silloin omin minean tekstein.

Etenkin sunnuntaitten oktoehoksessa ja pentekostarionissa on veisuja, joissa puhutaan mirhantuojista. Joka sunnuntai lauletaan erityinen laulu, jota veisataan aamupalveluksessa ja on nimeltään hypakoe (kreikaksi: Ύπακοί, slaaviksi: Ўпаκои) ja joka merkitsee myös lähetettyä ja viittaa näin ymmärrettynä mirhantuojanaisten lähettämiseen ilmoittamaan Kristuksen ylösnousemuksesta.

HAP

Katso myös

• 2. sunnuntai pääsiäisen jälkeen - typikon
• Mirhantuojien sunnuntai (opetuspuhe)
• Naiset tyhjällä haudalla (opetuspuhe)
• Mirhantuojanaiset
• Joosef Arimatialainen
• Pyhä Tamar Georgialainen, jota myöskin muistellaan Georgian ortodoksisessa kirkossa mirhantuojien sunnuntaina.

Tropari

Mirhantuojien sunnuntain tropari

Tultuasi alas kuolemaan, sinä kuolematon Elämä, kuoletit helvetin jumaluutesi kirkkaudella. Ja kun kuolleetkin manalasta ylös herätit, silloin kaikki taivaalliset voimat julistivat: Elämänantaja Kristus, meidän Jumalamme, kunnia olkoon sinulle.

Kunniallinen Joosef, otettuaan puun päältä sinun puhtaimman ruumiisi, käärittyään puhtaaseen liinavaatteeseen ja peitettyään tuoksuvilla yrteillä, pani sen uuteen hautaan. Mutta sinä, Herra, nousit ylös kolmantena päivänä antaen maailmalle suuren laupeutesi.

Mirhaa tuoville naisille ilmestyi haudan luona enkeli ja lausui: Mirhavoiteet sopivat kuolleille, mutta Kristus on kuolemalle vieras. Ja te julistakaa: Herra on noussut kuolleista antaen maailmalle suuren laupeutensa.