Naiset tyhjällä haudalla (opetuspuhe)

Raamatussa kirjoitetaan Luukkaan evankeliumissa Jeesuksen ylösnousemuksesta näin (Luuk.24:1-12):

Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista.

Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: "Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: 'Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.'

Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut.

Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut.

---

Mirhantuojanaiset, Laatokan Valamo
(kuva © Hannu Pyykkönen)

Ensimmäiset ihmiset, jotka kokivat Jeesuksen ylösnousemuksen olivat siis naisia: Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria ja muitakin naisia oli heidän kanssaan (kts. Mirhantuojanaiset). Nämä naiset kertoivat ylösnousemuksesta apostoleille ja heistä tuli - kuten pyhä Johannes Krysostomos on kirjoittanut - "apostolien apostoleja", jotka ensimmäisinä julistivat hyvää sanomaa:

"Kristus on noussut haudasta, kuten Hän sen ennakolta ilmoitti".

Raamatussa ei missään pahoitella sitä, että ylösnousemuksen kertomisen kunnia oli naisilla. Ei, vaikka tuon ajan maailmassa nainen ole toisarvoisessa asemassa miehiin verrattuna. Juutalaisuudessa ei hyväksytty naisen todistusta, koska - kuten juutalainen historioitsija Josefus sen eräässä kirjoituksessaan sanoo - naisten todistukset ovat huolimattomia ja harhoja, joita ei pidä ottaa huomioon. Myös Talmudissa naiset suljetaan oikeusasioissa todistamisen ulkopuolelle. Heillä ei siis ollut oikeutta todistaa. Talmudissa viitataan usein naisen alhaiseen asemaan. Heille ei pitäisi Talmudin mukaan opettaa edes Lakia.

Silti naisen toisarvoiseen asemaan laittaminen ei ollut juutalaisuudessa mitenkään räikeää, vaan enemmänkin maltillista. Myöskin antiikin Kreikassa naisen asema oli huono. Yleensä hän oli täysin alisteinen miehelle, isälleen tai aviopuolisolleen ja hän ei voinut tehdä itsellisesti päätöksiä. Roomassa tilanne oli ehkä hieman parempi, mutta sielläkään naisilla ei ollut kansalaisoikeuksia eivätkä he voineet muodollisesti osallistua julkisten asioiden hoitamiseen, vaikka heillä silti saattoi olla epäsuorasti joskus suurikin vaikutus niihin. Oikeudessa naista edusti isä tai hänen puuttuessa aviopuoliso tai joku muu miespuolinen huoltaja.

Antiikin kirjallisuudessa on riittävästi esimerkkejä naisen asemasta ja halveksivasta asenteesta naisia kohtaan, jotka tuon ajan käsityksen mukaan olivat henkisesti ja moraalisesti huonompia. Siksi naiset tämän hengellisen kokemuksen kokijoina ja ensimmäisinä sanoman tuojina tuona merkittävänä "ensimmäisenä sunnuntaina" olivat varmasti melkoinen pakanoiden pilkan kohde ja aiheuttivat paljon halveksuntaa. Itse asiassa myös apostolit epäilivät tuota viestiä (Luuk.24:11), sillä "nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä."

Mitä tästä seuraa? Ainakin seuraavaa:

Ensinnäkin varmasti sen, että naisten todistus tyhjästä haudasta on varmasti luotettava ja ajallisesti hyvin varhainen. Sanomaa ylösnousemuksesta naisten kertomana ei aluksi uskottu miesten taholta. Tällaista "naisten sanomaa" ei alkuseurakunta olisi tuohon aikaan voinut missään nimessä "keksiä". Näkökulma asiaan on historiallisessa kontekstissa hirvittävä, epämiellyttävä ja jopa säädytön.

Tuonaikaisen käsityksen mukaan naisten osuus ja merkitys yritettiin varmasti häivyttää ja siinä auttoi myös jonkin verran myöhemmin syntyneet apostoli Paavalin tekstit mm. 1. korinttilaiskirjeessä, jossa hän kirjoittaa (1.Kor.15:1-8):

"Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: -- Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois. Tämän jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille. Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt."

Ei siis sanaakaan apostoli Paavalin testissä naisista, jotka löysivät tyhjän haudan ja kertoivat asiasta apostoleille, mutta evankeliumista ne onneksi löytyvät.

Toisaalta on myös katsottava asiaa niin, että tällaisessa asetelmassa: "naiset viestin tuojina, todistajina", on nähtävä se, mitä Jumala on mahdollisesti halunnut sillä ylpeille, toisia halveksiville ihmisille osoittaa. Ihmisen ylpeys ja halu tarkastella toista ihmistä "ylhäältä päin" toisen luokan kansalaisina saatettiin häpeään. Asiaa voisi - jopa hieman huvittavasti - tarkastella jälleen apostoli Paavali sanoin. Hän kirjoittaa 1. korinttilaiskirjeessään näin (1.Kor.1:26-29):

"Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä."

Kolmas seikka, joka pitää vielä nostaa esille tuosta tapahtumasta on se, että naiset menevät Jeesuksen luo haudalle silloin, kun Hänen ympärillään ei enää ole innostunutta väkijoukkoa katsomassa ihmeiden tekemistä, vaan silloin, kun Hän näytti olevan täysin hukassa, nöyryytetty, tapettu ja haudassa. Naiset olivat uskollisia Hänelle silloinkin, kun tappio vaikutti varmalta. Siksi he kertoivat ylösnousemuksesta ensimmäisinä.

Ortodoksi.net

(teksti perustuu löyhästi Sergei Hudievin venäjänkieliseen artikkeliin naisista tyhjällä haudalla)