Sergei Radonežilainen

Jumalanäiti ilmestyy Sergei Radonežilaiselle
Kirjottu ikoni, 1480-luku, Moskova.
Kuva: Wikipedia

Sergei Radonežilainen, muistopäivä 25.9.
Photo © Pyykkönen

Sergei Radonežilainen
venäläinen ikoni
(Photo © Pyykkönen)

Pyhittäjä Sergei Radonežilainen (venäjäksi: Сергий Радонежский / Sergij Radonežskij) syntyi Varnitsan kylässä Rostovin lähistöllä vuonna 1314. Tosin syntymävuodesta on kiistelty kovasti ja se on tutkijoista riippuen vaihdellut välillä 1314-1322. Hänen vanhempansa, Kirill (Кирилл) ja Maria (Мария) (muistopv. 28.9.), olivat hurskaita ja maineikkaita Rostovin aatelisia (pajareja).

Jumalan valittu

On sanottu, että Jumala valitsi Sergein jo hänet ollessaan vielä äitinsä kohdussa. Hurskaan tarinan mukaan kerrotaan, että Sergei huudahti kolme kertaa äitinsä kohdussa heidän ollessaan pyhässä jumalallisessa liturgiassa: kerran ennen pyhän evankeliumin lukemista, toisen kerran kerubiveisun aikana ja kolmannen kerran, kun pappi sanoi: ”Pyhät pyhille”.

Jumala siis antoi sitten vanhemmille pojan, jonka he kastoivat Varfolomeiksi (venäjäksi: Варфоломей, kreikaksi: Bartholomeos). Toisen hurskaan tarinan mukaan lapsi hämmästytti kaikkia jo ollessaan rintaruokinnassa, jolloin hän noudatti paastopäiviä eikä hyväksynyt maitoa äidiltään keskiviikkoisin ja perjantaisin. Muina paastopäivinäkin, jos Maria-äiti söi lihaa tai käytti öljyä ruuanlaitossa, lapsi kieltäytyi maidosta. Tämän huomattuaan Maria luopui lihan ja öljyn käytöstä.

Opiskelun vaikeudet voitetaan

Seitsemän vuoden iässä Varfolomeij lähetettiin opiskelemaan yhdessä vanhemman veljensä Stefanin (Стефан) ja nuoremman veljensä Pietarin (Петр) kanssa. Hänen veljensä etenivät opinnoissaan hyvin, mutta Varfolomeij jäi asioissa jälkeen, vaikka opettaja antoi hänelle toisia enemmän huomiotaan.

Vanhemmat toruivat lastaan, opettajakin nuhteli ja luokkatoverit pilkkasivat häntä osamaattomuudesta. Lopulta Varfolomeij rukoili Jumalaa antamaan hänelle opiskelemisen kyvyn.

Kerran hänen isänsä lähetti Varfolomeijn pelloille katsomaan hevosten perään. Matkalla sinne hän tapasi omasta mielestään Jumalan enkelin munkin hahmossa. Vanhus seisoi pellolla rukoilemassa vanhan tammen alla. Varfolomeij lähestyi häntä, kumarsi ja odotti, kunnes rukous loppuisi. Munkki siunasi hänet, antoi suukon päälaelle ja kysyi, mitä hän halusi.

Varfolomeij vastasi:

"Koko sydämestäni haluan oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Pyhä isä, rukoile puolestani Jumalaa, että Hän auttaisi minua saamaan lukutaidon."

M. Nestorovin maalaus: Varfolomeijn näky (1890)

Munkki täytti Varfolomeijn pyynnön ja rukoili Jumalaa. Antaessaan siunausta lapselle hän sanoi tälle:

”Jatkossa, lapseni, Jumala antaa sinulle lukemisen ja kirjoittamisen ymmärryksen ja tässä sinä tulet ylittämään veljiesi ja ikäistesi saavutukset. (Kuvaus tapahtumasta on kuuluisassa Mikhail Vasilieviš Nestorovin maalauksessa ”Varfolomeijn näky”.)

Sitten vanhus otti astiastaan palasen proskuraa, kirkkoleipää.

”Ota, lapsi, ja syö”

hän sanoi

”Tämä annetaan sinulle merkkinä Jumalan armosta ja Pyhien Kirjoitusten ymmärtämiseksi.”

Sen jälkeen vanhus halusi lähteä, mutta Varfolomeij pyysi häntä tulemaan mukaansa kotiin, jossa vanhemmat kestitsivät vanhusta vieraanvaraisesti.

Vanhus vastasi, että on oikein nauttia ensin hengellistä ravintoa ja hän pyysi poikaa lukemaan psalttaria. Varfolomeij alkoi lukea ja hänen vanhempansa olivat hämmästyneitä siitä muutoksesta, joka ole heidän pojalleen tapahtunut. Jakaessaan ruokaa vanhus sanoi profeetallisesti:

”Poikanne on oleva suuri Jumalan ja kansan edessä. Hän tulee valituksi Pyhän Hengen asuinpaikaksi.”

Tämän jälkeen pyhä lapsi osasi lukea vaikeuksitta ja ymmärsi kirjoituksen sisällöt. Hän syventyi rukoukseen eikä ollut koskaan poissa yhdestäkään jumalanpalveluksesta. Jo lapsena hän asetti itselleen ankarat kilvoittelusäännöt: hän ei syönyt mitään keskiviikkoisin eikä perjantaisin ja muinakin päivinä hän ravitsi itseään usein vain vedellä ja leivällä.

Kilvoittelijaksi erämaahan

Noin vuonna 1328 pyhän Sergein vanhemmat siirtyivät Rostovista Radonežiin. Heidän vanhin poikansa meni naimisiin ja vanhemmat Kiril ja Maria menivät luostariin hieman ennen kuolemaansa ja vihkiytyivät suureen skeemaan Hotkovon Kaikkein Pyhimmän Jumalansynnyttäjän suojeluksen luostarissa (Покровский Хотьков монастырь) lähellä Radonežia.

Myöhemmin vanhempi veli, Stefan, jäi leskeksi ja hänestä tuli munkki tähän samaan Hotkovon luostariin. Haudattuaan vanhempansa Bartholomeos ja Stefan vetäytyivät kilvoittelemaan metsäiseen erämaahan noin 12 virstan päähän Radonežista. Aluksi he tekivät itselleen pienet keljat asunnoiksi, ja myöhemmin he rakensivat myös pienen Pyhän Kolminaisuuden kirkon metropoliitta Theognostuksen siunauksella. Myöhemmin, kun erämaaelämä toi mukanaan vaikeuksia jokapäiväiseen elämään, Stefan jätti veljensä ja meni Moskovan Teofanian luostariin (Богоявленский монастырь), jossa hän pääsi lähelle pyhää Alekseita (Алексий), josta myöhemmin tuli Kiovan ja koko Venäjän metropoliitta (kirkollisissa teksteissä Moskovan metropoliitta), pyhä Aleksei Moskovalainen (muistopv. 12.2.).

Sergei vihitään munkiksi

Lokakuussa vuonna 1337 igumeni Metrofanes vihki Varfolomeijn munkiksi pyhän marttyyri Sergiuksen (muistopv. 7.10.) nimen mukaan munkkinimellä Sergei. Tapahtuman kunniaksi Sergei alkoi rakentaa uutta asumusta Eläväksitekevän Kolminaisuuden kunniaksi. Kilvoittelu toi kuitenkin mukanaan kärsimyksiä ja kiusauksia sekä demonien ilmestymisiä, mutta ne vain vahvistivat Sergeitä. Vähitellen hänen maineensa kasvoi ja hän tuli tunnetuksi ympäristössään niin, että muut munkit tulivat hänen luokseen saamaan ohjeita kilvoitteluunsa. Pyhä Sergei hyväksyi tulijat rakkaudella ja pian veljestöstä muodostui alkuun kahdentoista munkin pieni luostariyhteisö myöhemmin sittemmin lavra (Troitse-Sergijevin luostari, myöhemmin lavra / Троице-Сергиева Лавра).

Kokenut hengellinen opas kunnostautui rakkaudessaan työhönsä. Omin käsin hän rakensi useita keljoja, kantoi vettä, teki polttopuita, jauhoi viljaa ja leipoi leipää, ompeli vaatteita, valmisti ruokaa veljille ja nöyrästi otti osaa muihinkin työtehtäviin. Samalla hän ei koskaan unohtanut raskaan työnkään ohessa rukousta, palveluksia ja paastoa.

Veljestö ihmetteli, ettei Sergei tällaisten rasituksienkaan edessä heikentynyt terveydellisesti, vaan päinvastoin, vahveni. Siksi he pyysivätkin pyhää Sergeitä ryhtymään luostarin johtajaksi, igumeniksi.

Pappismunkiksi ja igumeniksi

Vuonna 1354 Volynin piispa Athanasios vihki Sergein pappismunkiksi ja asetti hänet luostarin johtajaksi, igumeniksi. Kuten aikaisemminkin, luostarielämän kuuliaisuutta noudatettiin tiukasti luostarissa. Kun luostari laajeni, se samalla kasvoi myös henkilömäärältään. Usein munkit saivat syödäkseen vain vähän ruokaa, mutta pyhän Sergein rukousten avulla tuntemattomat ihmiset toivat heille tarpeellisen avun.

Pyhän Sergein tekemät raportit tulivat tunnetuiksi myös Konstantinopolissa ja patriarkka Filotheos lähetti luostarille ristin, luostarivaatteita ja skeemakaapuja sekä patriarkaalisen siunauksen, jolla neuvoi Jumalan valittuja järjestämään luostarielämänsä kinobiaksi, yhteisluostariksi. Viesti lähetettiin myös pyhittäjä Aleksei Moskovalaiselle, joka myös kehotti ottamaan käyttöön tiukan kinobioottisen elämänmuodon luostarissa. Munkit alkoivat kuitenkin nurista luostarin uusia sääntöjä vastaan ja pyhä Sergei joutui lähtemään luostarista. Hän perusti uuden luostarin Kiržatšin joen varteen Neitsyt Marian, Kaikkein pyhimmän Jumalansynnyttäjän kunniaksi. Asiat entisessä luostarissa menivät kuitenkin nopeasti sekasortoiseen tilaan ja lopulta munkit turvautuivat pyhittäjä Aleksein apuun ja pyysivät häntä, että hän saisi pyhän Sergein palaamaan takaisin luostariin.

Pyhittäjä Sergei ei kyseenalaistanut hierarkkinsa pyyntöä, hän palasi luostariin ja jätti tilalleen Kiržatškin luostarin johtoon oppilaansa pyhän Romanin.

Ihmeidentekijä

Jo elinaikanaan pyhittäjä Sergei osoitti saaneensa ihmeiden tekemisen armon. Hän kasvatti nuorukaisen, kun hänen epätoivoinen isänsä oli hänestä, ainoasta pojastaan, luopunut. Kertomukset ihmeitä tekevästä Sergeistä alkoivat nopeasti levitä maailmalle ja luostariin alkoi tulla sairaita niin ympäröivistä kylistä kun kaukaisemmistakin paikoista. Eikä kukaan jäänyt ilma pyhän apua ja rakentavia neuvoja. Hän sai kunnioitusta ihmisiltä, jotka pitivät häntä muinaisten pyhien isien kaltaisena. Mutta maallinen kunnia ei miellyttänyt pyhää askeettia ja sen sijaan hän tarjosi kaikille luostarin esimerkillistä nöyryyttä.

Kerran pyhä piispa Stefan Permiläinen (muistopv. 27.4.), joka suuresti kunnioitti pyhittäjä Sergeitä, oli matkalla hiippakunnastaan Moskovaan. Matka kulki kahdeksan virstan päästä Sergein luostaria. Paluumatkallaan he aikoivat vierailla luostarissa, kun pyhä Stefan yhtäkkiä pysähtyi, rukoili ja kääntyi pyhittäjä Sergiuksen ja hänen luostarinsa suuntaan siunaten ja sanoen:

”Rauha sinulle, hengellinen veljeni!”

Tuolla hetkellä pyhittäjä Sergei istui luostarissaan trapesassa aterioimassa veljestön kanssa. Vastauksena pyhän hierarkin siunaukseen pyhittäjä Sergei nousi ja lausui rukouksen ja siunasi pyhää Stefania. Läsnä olevat Sergein oppilaat hämmästyivät epätavallista tapahtumaa, mutta pyhittäjä kiirehti osoitettuun paikkaan ja vakuutti näin näyn todenperäisyyden.

Vähitellen samankaltaisia tapahtumia alkoi ilmetä muitakin. Kerran liturgian aikana munkit näkivät Herran enkelin palvelevan pyhittäjän kanssa palveluksessa, mutta pyhittäjä nöyryydessään kielsi heitä kertomasta asiasta muille hänen elinaikanaan.

Mukana Venäjän itsenäisyyden saamisessa

Pyhittäjä Sergei ja pyhä Aleksei Moskovalainen olivat läheisiä ystäviä ja hengellisiä veljiä. Pyhän Aleksein heikentyessä vuosien saatossa, hän pyysi pyhittäjä Sergeitä ryhtymään Venäjän metropoliitaksi, mutta pyhittäjä kieltäytyi nöyrästi tästä tehtävästä.

Venäjä oli siihen aikaan mongoli-tataarien ikeen alla. Koottuaan armeijan, suurruhtinas Dmitri Donskoi (venäjäksi: Дмитрий Иванович Донской / Dmitri Ivanovitš Donskoi, muistopv. 19.5.) meni pyhittäjä Sergein luostariin saamaan siunauksen ennen taistelua.

Pyhittäjä Sergei antoi siunauksensa, vihmoi hänet pyhitetyllä vedellä ja lisäksi antoi kaksi luostarinsa munkkia – skeemamunkit Andrein [Oslyaba] ja Aleksanterin [Peresvet] – suurruhtinaan avuksi sekä ennusti hänelle voittoa taistelussa. Pyhittäjän profetia toteutui 8. syyskuuta 1380, oli Kaikkeinpyhimmän Jumalansynnyttäjän, Neitseen Marian syntymän juhlapäivä ja venäläiset sotilaat saivat voiton tataarien joukoista Kulikovo Polessa (Куликовом поле / Kulikovon kentällä) ja se loi mahdollisuuden Venäjän vapautumiselle mongolien ikeestä. Taistelujen aikana pyhittäjä Sergei ja veljestö rukoilivat Jumalaa antamaan voiton Venäjän joukoille.

Dimitrin lauantai

Taistelun jälkeen Dmitri Donskoi tuli vielä Sergein Pyhän Kolminaisuuden luostariin kiittämään Jumalaa saadusta voitosta. Samalla hän kertoi mongoleja vastaan käydyssä taistelussa kaatuneista useista kristityistä sotilaista ja pyysi esirukouksia luostarilta heidän sieluilleen. Tästä alkoi tapa, jota nimitetään Dimitrin suovatuksi eli Dimitrin lauantaiksi. Nimensä se on saanut siksi, koska sitä vietetään edeltävänä lauantaina ennen suurmarttyyri Demetrios Mirhanvuodattajan muistopäivää, joka on lokakuun 26. päivä. Silloin ortodoksisissa kirkoissa pidetään usein panihidoja ja muistoliturgioita vainajille.

Enkelielämänsä aikana pyhittäjä Sergei sai taivaallisia ilmestyksiä Jumalalta. Kerran yöllä hän luki rukouksia Kaikkeinpyhimmän Jumalansynnyttäjän ikonin äärellä. Luettuaan Jumalansynnyttäjän kanonin, hän istahti hieman lepäämään, mutta sanoikin yhtäkkiä oppilaalleen pyhälle Mikheille (muistopv. 6.5.), että heitä odotti pian ihmeellinen vierailu. Hetken kuluttua Jumalanäiti ilmestyi mukanaan apostolit Pietari ja Johannes Teologi. Kirkkaan valon vuoksi pyhittäjä kaatui lattialle, mutta Jumalansynnyttäjä kosketti häntä kädestä, siunaisi häntä ja lupasi olla aina hänen pyhän luostarinsa suojelijana.

Rauhallinen kuolema

Postikortti pyhittäjä Sergei Radonezilaisen lavrasta 1800-luvun lopulla.
Kuva: Library of Congress

Pyhittäjä saavutti korkean iän ja ennusti oman loppunsa kuusi kuukautta etukäteen. Pyhittäjä Sergei kutsui veljestön luokseen ja nimesi jatkajakseen igumenina pyhän Nikon Radonežilaisen (muistopv. 17.11.), joka oli kokenut hengellisessä elämässään ja kuuliaisuudessaan. Pyhittäjä Sergei Radonežilainen nukkui rauhassa pois syyskuun 25. päivänä vuonna 1392. Viimeisenä yönä pyhittäjä kutsui veljestön luokseen ja antoi heille viimeisen neuvon:

”Veljet, pitäkää huolta itsestänne. Säilyttäkää ennen kaikkea Jumalan pelko, puhdas sielu, pyyteetön rakkaus … ”

Muistopäivä

Ortodoksinen kirkko muistelee pyhittäjä Sergei Radonežilaista aina vuosittain syyskuun 25. päivänä eli pyhittäjän kuolinpäivänä. Toisen kerran häntä muistellaan heinäkuun 5. päivänä, jolloin on hänen pyhäinjäännöksiensä löytämisen v. 1422 muistopäivä.

HAP

Tropari ja kontakki

Tropari, 4.säv.

Hyveiden harrastajana ja Kristuksen, Jumalan todellisena sotilaana, olet sinä ajallisessa elämässä kilvoitellut suuria vaivoja kestäen, rukoillen, valvoen ja paastoten olet sinä esimerkkinä ollut opetuslapsillesi. Siksi pyhä Henki asettui sinuun kaunistaen sinut vaikutuksellaan. Omaten rohkeutta pyhän Kolminaisuuden edessä muistele laumaasi, jonka olet viisaasti koonnut, äläkä unohda sitä vaan lupauksesi mukaan käy lastesi luona, pyhittäjäisämme Sergei.

Kontakki, 8.säv.

Nuoruudestasi asti sinä otit Kristuksen asumaan sieluusi, oi vanhurskas, palvellen vain Häntä ja halveksien maallisia huolia. Sinä asuit rohkeasti erämaassa kantaen lapsia kuuliaisuudessa ja korjaten satoa nöyryydessä. Sen vuoksi sinusta tuli Kolminaisuuden asunto. Valista ja paranna kaikki, jotka uskossa tulevat luoksesi. Oi pyhä isä Sergei, rukoile Kristusta, Jumalaa, pelastamaan meidän sielumme.

Katso myös

• Dimitrin suovattu (opetuspuhe)
• Nikon Radonežilainen
• Troitse-Sergijevin luostari