Kanoni

Tämä artikkeli on osa artikkelisarjasta: Tutustu ortodoksiseen kirkkoon
Traditio
Raamattu Uskontunnustus Ekumeeniset kirkolliskokoukset Pyhät Ortodoksinen jumalanpalvelus osa 1 \| osa 2 \| osa 3 Liturgia Kanonit Ikoni Symbolismi
Pyhä Kolminaisuus
Isä (Jumala) Jeesus Kristus Pyhä Henki
Yksi, Pyhä, katolinen ja apostolinen Kirkko
Ekklesiologia Kirkkohistoria Mysteriot

Ortodoksisen kirkon kanonit seityksineen

Paikallissynodien kanonit

Pyhien isien kanonit

Kanoni on ortodoksisen kirkon kirjallinen, voimassa oleva määräys (ohjesääntö), joka velvoittaa kaikkia kirkon jäseniä yhteisesti ja kutakin erikseen. Sanalla kanoni on ortodoksisessa kirkossa kolme toisistaan poikkeavaa merkitystä:

Pyhien kirjoitusten kanonilla (läntisessä kirkossa: kaanonilla) ymmärretään Raamatun sisältämien Uuden ja Vanhan testamentin kirjojen kokonaisuutta. Protestanttisesta Vanhasta testamentista puuttuvat ns. deuterokanoniset kirjat, joita nimitetään myös apokryfikirjoiksi. Sen sijaan ne kuuluvat Septugintaan ja sen slaavinkieliseen laitokseen ja ne ovat käytössä joittenkin paikallisten ortodoksisten kirkkojen liturgisessa elämässä.
Ortodoksisen hymnografian muoto, joka syntyi 600-700 luvuilla syrjäyttäen kontakki-runouden. Kanoni muodostuu yhdeksästä veisusta (joita itse asiassa onkin vain kahdeksan, koska toinen veisu puuttuu kaikista muista paitsi suuren paaston kanoneista ja vainajien yleisen muistopäivän parastaasin kanonista). Veisut jaetaan irmossiin ja sitä seuraaviin tropareihin.
Kanoneiksi kutsutaan kirkollisen lain järjestykseen, etiikkaan ja tapoihin liittyviä sääntöjä, jotka ovat muotoutuneet lähinnä yleisten ja paikallisten kirkolliskokousten päätöksinä.

Tässä artikkelissa keskitytään vain kolmannen kohdan kanoneihin eli kirkolliskokousten ja pyhien isien säännöskokoelmien sääntöihin..

Julkaisut

Kaikki kirkon kanonit (perustavat ja lisäsäännökset) ovat vuosina 1852-1859 julkaistussa "Ateenalaisessa Sintagmassa", kreikkalainen teksti latinankielisin selityksin varustettuna on myös teoksessa: "Synodikón sive Pandectae canonum ss. Apostolorum et Conciliorum ab ecclesia graeca receptorum, nec non canonicarum ss. Patrum epistolarum. - Guil. Beveregius recensuit" (Oxonii, 1672).
Muita teoksia, joissa on kanoneja ja niiden selityksiä:
- (venäjänkielinen) "Pyhien apostolien ja ekumeenisten sekä paikallisten kirkolliskokousten säännöt pyhien isien tulkitsemina" (Moskova, 1876, 1880 ja 1884)
- "Juris graeco-romani tam canonici quam civilis ed. Johannis LeunclaviiAmelburni" 1. osa (Francofurti, 1596)
- "Pedalion" (Leipzig, 1800)
- "Synodorum generalium ac provincialium decreta et canones, scholiis, notis ac historica actorum dissertatione illustrati" (Lovanii, 1665)
- "Notatia conciliorum sanctae ecclesiae, in qua elucidentur exactisseme tum sacricanones, tum veteris novique ecclesiae ritus, tum praecipue partes eccles. historiae" (Lugduni, 1867)
- "Commentarius in canones et decreta juris veteris ac novi" (Coloniae Agrippinae, 1755)

Kanonien selittäjiä

munkki Johannes Zonaras (12. vuosisadan alussa)
diakoni ja patriarkan kirkon suurekonomi Aleksios Aristenos (12. vuosisadalla)
patriarkan kirkon kartofylaksi (myöh. v:sta 1193 Antiokian patriarkka) Teodoros Balsamon (12. vuosisadan toisella puoliskolla)
Kitron piispa Johannes (12. vuosisadan viimeisinä vuosina)
munkki Mattaios Blastares (v. 1335)
patriarkka Filoteos (k. 1376)
Tessalonikin perfekti, nomofylaks Konstantinos Armenopoulos (k. 1383)
munkki Kristoforos (v. 1798)
oppinut augistinolainen Christianus Lupus (v. 1665)
oratoriaani Johannes Cabassutius (k. 1865)
anglikaanipappi (myöh. Asafon piispa) Guil Beveregius (englanniksi: Beveridge) (k. 1708)
ranskalainen pappi Zeger Bernardus Van Espen (k. 1728)
Rottenburgin piispa C.J. von Hefele (k. 1893)
kardinaali J.B. Pitra (k. 1892)
arkkimandriitta (myöh. Smolenskin piispa) Johannes (Wladimir Sokoloff) (k. 1869)
serbialainen piispa Nikodim Milas (v.1910)