Eusebios Kesarealainen

Eusebios Kesarealainen
(kuva: wikipedia)

Eusebios Kesarealainen (kreikaksi: Ευσέβιος ο Καισαρείας, myös muodossa Eusebius) oli Kesarean piispa ja hän on tunnettu kirkkohistorioitsija.

Elämä

Eusebios syntyi noin vuonna 262-275 tienoilla, mutta tarkempaa tietoa hänen syntymäajastaan tai -paikasta ei ole. Myös hänen nuoruudestaan on käytössä kovin niukasti tietoa.

Eusebios eli kirkon kannalta ajassa, joka oli hedelmällinen uusian ajatusten luomiseen. Suuria vainoja ei Kesarean alueella ollut vuosina 259-303, jolloin oppineet pääsivät keskittymään työhönsä. Vuosia, jolloin Eusebios toimi Kesarean piispana Palestiinassa, ei tiedetä. Arvellaan sen ajoittuvan kuitenkin vuoden 313 jälkeiselle ajalle.

Eusebios kävi Paneassa eli Kesarean Filippissä, joka sijaitsee Jerusalemista pohjoiseen. Siellä oli kattava kirjasto 200-luvun puolivälissä. Kesarea houkutteli myös muita tuon ajan oppineita. Origenes kävi kesareassa vuonna 230 Aleksandriasta käsin. Eusebioksen oppi-isänä oli Pamfilus (k.310), joka myös kirjoitti useita kirjoja, muun muassa Origeneen historian. Pamfiluksen ja Eusebioksen suhde oli niin läheinen, että Eusebioksesta tuli Pafiluksen adoptoitu poika. Useat Eusebioksen lähteenä käyttämät teokset eivät ole säilyneet tähän päivään asti, esimerkiksi Kirkkohistorian läheteenä ollut Hegesippoksen historiateos ei ole säilynyt nykyaikaan.

Merkitys kirkolle

Eusebios liittyy myös tärkeänä osana Nikean ensimmäiseen ekumeeniseen kirkolliskokoukseen vuodelta 325, johon hän osallistui. Eusebioksen tekemä muutosehdotus ei mennyt kokouksessa läpi, mutta Eusebios allekirjoitti loppupöytäkirjan tästä huolimatta. Eusebioksen ajattelussa on nähtävissä areiolaisia ajatuksia. Nämä tulevat ilmi muun muassa Kesarean seurakunnalle osoitetusta kirjelmästä. Areiolaisuus näkyy Eusebioksen suhtautumisesta Pyhän kolminaisuuden Poikaan.

Hän oli kuitenkin erittäin oppinut ja älykäs kirjoittaja, jonka takia keisari Konstantinos kääntyi usein Eusebioksen puoleen. Konstantinos Suuren ja Eusebioksen välit olivat hyvin läheiset. Tiedetään, että Eusebios tapasi vuonna 296 Palestiinassa keisari Konstantinos Suuren ja kirjoitti hänestä keisaria ylistävän elämäkerran (Vita Constantini, kirja hävinnyt). Eusebios sai Konstantinos Suurelta muun muassa kiitoskirjeen, kun tämä oli selvittänyt Konstantinokselle, mistä pääsiäisen ajan määrittelemisen riidassa oli kyse. Eusebioksen kirjoitukset Konstantinoksesta olivat erittäin ylistäviä ja hän unohti mainita Konstaninoksen huonot puolet.

Teokset

Jälkipolville merkittävin Eusebioksen teos oli hänen Kirkkohistoriansa (Εκκλησιαστική Ιστορία / Ekklesiastike historia, Historia Ecclesiastica). Häntä pidetään samalla kirkon historiankirjoituksen perustajana, koska hän teki merkittävää työtä varhaisen kristillisen kirkon kehittymisen kuvaamisessa. Kirkkohistoriassa käydään läpi kolmen ensimmäisen vuosisadan kirkollinen historia. Kirja on käännytty suomeksi ja siitä on kaksi painosta vuosilta 1937 ja 1997, jotka molemmat on loppuunmyyty.

Eusebios kirjoitti myös Onomastikon nimisen kirjan, jossa kerrotaan muun muassa Raamatun paikoista. Hän kirjoitti myös Kronikka nimisen teoksen, joka oli pitkään hävinneenä, kunnes löytyi 500-luvun armenialainen käännös. Tähän teokseen Hieronymos Stridoniumilainen (k.420) teki lisäyksiä ja jatkoi sitä vuoteen 378 asti. Eusebios myös numeroi neljä Evankeliumia. Aikaisemminhan ne olivat olleet vain hajanaisina kääröinä, mutta 300-luvulla alettiin siirtyä kääröistä kirjoihin. Jotta eri evankeliumeja pystyisi vertailemaan keskenään, Eusebios taulukoi tapahtumat ja numeroi sitten Evankeliumit.

Eusebioksen kuoleman on arveltu sijoittuvan vuosien 339-340 tienoille.

Katso myös

• Kyrkohistoria (bok)

Petja Pyykkönen ja HAP