Ohjeistus kummiudesta

Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokouksen päätös 29.3.2012 (2/2012)

Piispainkokous antoi kummiutta koskevan koskevan seuraavan sisältöisen paimenkirjeen:

Ohjeistus kummiudesta

Ortodoksisen kirkon kirkkojärjestyksen (174/2006) 6§:n mukaan

”Kirkon yhteyteen otettavalla tulee olla ortodoksista uskoa tunnustava kummi. Lisäksi hänellä voi olla muita kummeja, joiden tulee olla kristillisen kirkon tai kristillisen yhteisön jäseniä”.

Kasteen toimituksessa piispa tai pappi on mysteerion toimittaja, kummi taas ensisijaisesti sen todistaja. Hän on todistaa mysteerion kirkon perinteen mukaisuudesta ja siitä, että kastettava haluaa liittyä kirkon jäseneksi. Lapsen tai sellaisen henkilön, joka ei voi suullisesti todistaa uskostaan, kummi antaa vakuutuksen kuuliaisuudesta Kristukselle ja uskosta uskontunnustuksen kautta.

Kummin tehtävänä on myös yhdessä seurakunnan, ja lapsen kohdalla yhdessä vanhempien, kanssa kantaa vastuuta kastetun hengellisestä kasvatuksesta. Kirkon kanoniseen perinteeseen on vakiintunut käytäntö, että vanhemmat eivät toimi lapsensa kummeina, vaan siihen tehtävään kutsutaan perheelle läheinen henkilö. Sama henkilö voi kuitenkin toimia kummina perheen kaikille lapsille.

Tehtävänä kummius on elinikäinen. Tavoitteena on kummin ja kummilapsen suhteen muodostuminen läpielämän kantavaksi yhteiseksi hengelliseksi matkaksi.

Kastettavana tai aikuisena kirkkoon liittyvälle yksi ortodoksisen kirkon jäsen riittää kummiksi. Suomen ortodoksisen kirkon jäsenten läheiseen perhe- ja ystäväpiiriin kuuluu yleensä myös muita kristittyjä. Sen vuoksi meillä on katsottu mahdolliseksi, että muiden kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen jäsenet voivat toimia yhdessä ortodoksiseen kirkkoon kuuluvan kummin kanssa lapsen hengellisinä kasvattajina eli kummeina.

Koska kummius määrittyy todistajuuden ja hengellinen siteen kautta, siihen ei liity laillista sitovuutta. Jos kummi sanoutuu irti kristillisestä perinteestä, hengellinen suhde kummi lapseen katkeaa.

Suomen ortodoksisessa kirkossa seurataan kirkkojärjestystä, jonka mukaan yhden ortodoksisen kummin ja muiden kummien tiedot kirjataan kirkon jäsenrekisteriin. Kummeja ei voi myöhemmin vaihtaa, lisätä tai mitätöidä, vaan tehtävä on elinikäinen ja raukeaa ainoastaan kummin luopuessa kristillisestä uskosta. Näin tapahtuessa muutoksia ei kirjata jäsenrekisteriin.

Kummin kuoleman tai kirkosta eroamisen jälkeen hengellisestä kasvatuksesta vastaavat vanhemmat tai heidän valitsemansa henkilö. Tällaisessa tilanteessa aikuinen kirkon jäsen voi itse valita itselleen hengelliseksi tueksi sopivaksi katsomansa henkilön.

Mikäli kirkon jäseneksi tuleva on aikaisemmin ollut muun kristillisen kirkon tai yhteisön jäsen ja hänellä on siellä saadussa kasteessa nimetyt kummit, nämä kummit voidaan hänen niin halutessaan kirjata kummeiksi jäsenrekisteriin. Tällaisessa tilanteessa kirkkoon liittyvällä on kuitenkin oltava yksi uusi kummi, joka on ortodoksi.

Piispainkokous kehottaa seurakuntien papistoa keskustelemaan vanhempien kanssa hyvissä ajoin ennen kastetta kummiudesta. Tarvittaessa papiston tehtävänä on auttaa sopivan ortodoksisen kirkon jäsenen löytämisessä kummiksi. Epävarmoissa tilanteissa konsultoidaan hiippakunnan piispaa.

Piispainkokous muistuttaa vanhempia ja kirkon jäsenyyteen valmistautuvia aikuisia siitä, että kummin keskeisin tehtävä on toimia kummilapsen hengellisenä kanssakulkijana koko elämän ajan.

Katso myös

• Kummi ja kummius ortodoksisessa kirkossa