Kummi ja kummius ortodoksisessa kirkossa

Kummiudesta ei ole säädetty Raamatussa, mutta siitä on olemassa mainintoja apostolisissa säännöissä ja opetuksissa, kirkkoisien säännöissä ja kirkolliskokousten kanoneissa.

Kummien lukumäärä

Alkukirkossa kastettavalla oli vain yksi kummi. Kummien lukumäärä alkoi muuttua noin 500-luvulla, ensin niin, että kastettavalle tuli sekä miespuolinen että naispuolinen kummi.

Nykyisin kummien lukumäärä on vastoin ortodoksista käytäntöä useissa tapauksissa kasvanut suuremmaksikin. Näin ei pidä toimia, vaan kummien määrä tulee rajoittaa kahteen. Kummiutta ei pidä koskaan ymmärtää pelkäksi kummilahjojen hankinnaksi ja kummien lukumäärää perheen statussymboliksi.

Kummin tehtävät

Kummi valitaan kastettavalle tai kirkkoon liitettävälle ortodoksille aina, olipa kyseessä lapsi- tai aikuiskaste. Kummi eli risti-isä tai ristiäiti ymmärretään ortodoksisessa opetuksessa kastettavan hengelliseksi vanhemmaksi. Kummius ei ole juridinen suhde vaan kristillinen, hengellinen suhde.

Kastettavalla, etenkin lapsella on toinen kummeista se, joka antaa kastetilaisuudessa kastettavan puolesta erilaisia lupauksia kastajalle eli papille. Tavallisimmin tämä kummi on samaa sukupuolta kastettavan kanssa, mutta tästä tavasta voidaan nykyisin poiketa. Nimitys sylikummi ei ole ortodoksinen nimitys, se on käytössä vain luterilaisessa kasteessa.

Tuo vanha perinne samasta sukupuolesta perustui alkukirkon jälkeisen ajan kasteisiin, joissa alkuaan aikuinenkin oli alasti tai vähissä vaatteissa ja pappi samaa sukupuolta olevan diakonin ja samaa sukupuolta olevan kummin kanssa toimitti kasteen - upotuksen veteen.

Kummin ja kastettavan suhde

Aikaisemmin kastettavan ja lupaukset antavan kummin tuli olla samaa sukupuolta. Toinen syy tähän määräykseen oli, että kastettava ja kummi eivät saaneet avioitua keskenään. Kummi oli hengellisenä vanhempana omien biologisten vanhempien veroinen. Ortodoksisen opetuksen mukaan kummi ei voi myöskään avioitua kummilapsen leskeksi jääneen tai eronneen vanhemman kanssa.

Omat vanhemmat eivät voi toimia lapsensa kummeina, mutta he aviopuolisoina voivat olla jonkun toisen lapsen (tai aikuisen) kummeina. Nykyäänkin vaaditaan, että kummin on oltava ortodoksi, mutta toisen kristillisen kirkon jäsen voi olla kasteessa todistajana. Hänen tulee siis kuulua kristilliseen kirkkoon, onhan kaste kirkon sakramentti. Kummin tehtävä on hengellinen vanhemmuus. Kristillinen kaste ei ole pelkkä sosiaalinen perhetapahtuma ja kummius siihen liittyvä riitti.

Vallitsevan käytännön mukaan kummin pitäisi olla kristinoppikoulun käynyt tai 15-vuotta täyttänyt. Hän ei myöskään saa olla luostarin jäsen. Myös seurakunnan pappi ei saisi ryhtyä kummiksi, jottei hän asettaisi ketään seurakuntalaista etusijalle omassa seurakunnassaan.

Kummin velvoitteita

Kummin tehtävänä on kasvattaa kummilastaan hengellisessä elämässä ja tavoissa. Silloin kun kyseessä on aikuinen, kummin tulisi kasvattaa kastettavaa hengellisesti jo ennen kastetta.

Aikaisemmin kummin tehtäväksi katsottiin myös kummilapsesta huolehtiminen sekä materiaalisesti että hengellisesti siinä tapauksessa, että lapsi menettää vanhempansa ennen aikojaan.

Kummius ei siis ole ortodoksisessa kirkossa pelkästään kunniatehtävä ja kasteen todistajana oleminen, vaan se on paljon monisyisempi ja velvoittavampi. Kummius on kutsumustehtävä, johon ei pidä mennä kevyin perustein, vaan velvollisuutensa ja vastuunsa tuntien sekä ymmärtäen annettavien lupausten ja tehtävän merkitys.

Kummin tulee tuntea oma uskontonsa edes perusteiltaan ja perustotuuksiltaan ja pystyä siirtämään nämä tietonsa ja taitonsa myös kummilapselleen. Kummin tulisi muun muassa ohjata kummilapsensa ehtoolliselle menoa ja opettaa kirkossa käydessään erilaisia kirkollisia tapoja.

Kummi kastetilaisuudessa

Kummi pitää lasta sylissään kastetilaisuudessa ja auttaa pappia kasteen toimittamisessa. Kummi antaa kastettavan lapsen puolesta uskon lupaukset. Aikuista kastettaessa kummi on lupausten takaajana.

Alkuperäisen ortodoksisen käytännön mukaan, etenkin lasta kastettaessa, käytetään niin sanottua upotuskastetta. Tästäkin perinteestä poiketaan usein ja suoritetaan niin sanottu valelukaste. Valelukastekin on pätevä, jos upotuskastetta ei voida suorittaa. Kummin tehtävänä on auttaa kasteen suorittamisen yhteydessä muun muassa riisumalla tai pukemalla lapsi sekä kuivaamalla lapsi kasteen jälkeen.

Kasteen suorituspaikka

Kaste pitäisi aina toimittaa kirkossa, mutta nykyisin se voidaan muun muassa pitkien etäisyyksien vuoksi toimittaa myös kotona.

Aikuisen upotuskaste on nykyisin vaikea suorittaa. Se tehdäänkin usein tuollaisissa tapauksissa, silloin kun se on mahdollista, luonnon veden ääressä, esimerkiksi järven tai joen rannalla. Niin sanottuja kastekappeleita tällaiseen tarkoitukseen löytyy vain suuremmista seurakunnista.

Muut mysteeriot kasteen yhteydessä

Kummin tehtävänä on olla mukana ja avustajana myös kasteeseen oleellisesti liittyvien muiden mysteerioiden (sakramenttien) toimittamisessa. Kasteen jälkeen toimitetaan mirhalla voitelun mysteerio ja usein kasteeseen liittyy myös ehtoollinen.

Näissä molemmissa kummi on mukana ja auttaa kastettavaa kummilastaan suoriutumaan mysteerioista.

Hannu Pyykkönen

Katso myös

• Piispainkokouksen ohjeistus kummiudesta v. 2012
• Kaste
• Lapset ja ortodoksisuus (opetuspuhe)

Kasteen kaava lyhyesti

1. nimenanto (joka voidaan suorittaa myös erillisenä toimituksena 8. päivänä syntymästä)
2. rukoukset kasteen edellä (eksorkismit)
3. kysymykset kummille / kastettavalle
4. uskontunnustus
5. pyhä kaste
6. kastepukuun pukeminen
7. pyhällä mirhalla voitelu (sakramentti)
8. saatto kasteastian ympäri (kolme kertaa)
9. epistola ja evankeliumitekstit
10. hiusten leikkaus