AK1928: Pappeudesta II

Vuosien 1928 - 1929 Aamun Koitoissa julkaistiin sarjana ajatuksia isä Johannes Kronstadtilaisen päiväkirjasta otsikolla ”Pappeudesta”.
Ortodoksi.net julkaisee nyt nämä artikkelin sivuillaan.

---

AK: 1928/18 s. 213-214 [13-14]

Diakoni

Oi sielunpaimen, sinä olet uskon ja kirkon edustaja, sinä edustat itse Herraa Kristusta. Sinun tulee olla sävyisyyden, puhtauden, miehuuden, lujamielisyyden, kärsivällisyyden ja ylennetyn miehen esikuvana. Sinä teet jumalallista työtä, ja tästä syystä sinun ei tule missään tapauksessa joutua epätoivoon, ei kenenkään edessä imarrella, madella, ja sinun tulee arvioida työsi kaikkia ihmistöitä korkeammaksi.

Sinun haltuusi, sielunpaimen, on uskottu verrattoman kallis aarre ihmisten kuolemattomat sielut, jotka ovat Herran verellä lunastetut. Älä sääli mitään heidän tähtensä, älä minkäänlaisia vaikeuksia, älä edes omaa elämääsi, pelastaaksesi ja johdattaaksesi heidät taivaan valtakuntaan, joka on heille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Älä ole puolueellinen, älä torku, älä nuku, älä laiskottele, rakasta koko sydämestäsi Herran lampaita ja heidän ikuista onneansa, valvo, toimi lakkaamatta heidän hyväkseen, vahvistu ja rohkaise mielesi vihollisvoimia vastaan, ja sinun palkkasi on oleva suuri taivaassa.

Saatuamme osaksemme tällaisen palveluksen meidän ei tule liikanaisesti huolehtia maallisesta, sillä se on ohimenevää. Meidän tulee tallata jaloillamme tämän maailman jumalanvastaista kunniaa, halveksia väärää rikkautta ja tyytyä siihen, mitä Jumala on meille antanut, tehdä hyvää niin paljon ja niin monelle kuin vain voimme.

Kuinka välinpitämättömänä sielunpaimenen tulisikaan olla maallisissa asioissa, toimittaakseen omia suuriarvoisia palveluksiaan ja niin yleviä taivaallisia salaisuuksia. Hänen tulee olla vapaana perkeleen pauloista ja aina palaa puhtaalla rakkaudella Jumalaan ja lähimmäisiin, jotka ovat hukkumaisillaan synneistään ja voivat pelastua Kristuksen armolla pyhässä Hengessä. Mutta kuinka suuri onkaan meidän tottumuksemme syntiin, kuinka voimakkaat kiintymyksemme maalliseen.

Ja toimittaessamme salaisuuksia me emme joskus voi täydellisesti vapautua jokapäiväisistä huolista ja himollisista tottumuksista, ja siksipä vihollinen pimittää ja muuttaa ymmärryksemme, kahlehtii sydämemme ja ottaa meidät raskaaseen vankeuteensa. Tämän me ansaitsemmekin —. Koska vain haaveilemme ... Pappi on velvollinen olemaan enkeli mielensä, henkensä ja ruumiinsa puhtaudessa, kiintymyksessä Jumalaan, Kaikkien luojaan, ja Vapahtajaan sekä omiin veljiinsä, ihmisiin.

Miten puhtaat ja hengelliset huulet tulisi papilla olla, kun hän niin usein lausuu kaikkein pyhintä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeä. Vielä enemmän – miten hengellinen ja puhdas tulisi olla hänen sydämensä, jotta hän voisi sijoittaa ja tuntea itsessään tämän kaikkikunniallisen, ihanan ja kaikkikumarrettavan nimen suloisuuden. Oi, kuinka papin tulisi karttaa aistillisia nautintoja, ettei hän tulisi lihaksi, missä ei voi asua Jumalan Henki.

Sopiiko papin ajatella aistillisia nautintoja, koska hänen tulee lakkaamatta nauttia ainoasta Herrasta, saadakseen Hänen avullaan täytetyiksi kaikki sydämensä pyynnöt! Sopiiko hänen ajatella aistillisia nautinnoita, silloin kun hänellä on niin paljon hengellisiä lapsia, jotka esiintuovat hänelle kaikenlaisia hengellisiä ja ruumiillisia tarpeitaan, joidenka suhteen hänen tulee ilmaista osanottonsa ja antaa heille vilpittömiä ja terveellisiä neuvoja. Sopiiko hänen ajatella aistillisia nautinnoita, koska hänen tulee joka päivä sydämensä pohjasta ja kyynelsilmin rukoilla kaittaviensa edestä Kaikkivaltiasta, ettei heidän päälleen hyökkäisi ja ettei heitä hajottaisi näkymätön susi, ja että Herra antaisi heille menestystä elämässä, uskossa ja hengellisessä ymmärryksessä. Sopiiko papin ajatella lihallisia nautinnoita, koska hänen tulee usein suorittaa palveluksia temppelissä ja seisoa Herran valtaistuimen edessä, koska hänen tulee niin usein toimittaa jumalallista, ihanaa liturgiaa ja olla taivaallisten, kuolemattomien ja eläväksitekevien salaisuuksien toimittajana ja nauttijana, koska hänen yleensä niin usein tulee toimittaa muitakin sakramentteja ja rukouksia. Sydän, joka rakastaa lihallisia mielihaluja, ei ole uskollinen Herralle. »Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa» (Matt. 6: 24).

Ei pidä milloinkaan unohtaa, että me kaikki olemme yksi ruumis Kristuksessa ja meidän täytyy kutsua toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin. Erittäinkin meidän, sielunpaimenten, tulee tämä muistaa ja näin tehdä. Ja meidän tulee muistaa, että jos me olemme valoisat sielultamme ja pysymme lujina uskossa ja hurskaudessa, niin meidän laumammekin tulee olemaan pysyväisempi, valoisampi ja puhtaampi elämältään. Jos pää on valoisa, niin valoisat ovat jäsenetkin. Mutta jos me kaikenlaisten himojen vaikutuksesta olemme sielultamme pimentyneet, niin pimeämpi tulee olemaan kirkon ruumiskin – meidän laumamme, sillä pään ja jäsenten, kaitsijan ja kaittavien, yhteys on mitä lähin. Sen tähden Herra sanookin: »Näin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa. Jos se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!» Siis, ajatteletko niin, ettei sinun vatsanpalvelemisesi ja voitonhimosi vaikuta kaittaviesi asemaan? – Kyllä se vaikuttaa, sillä se aiheuttaa välinpitämätöntä suhtautumista sieluihin: millainen huolenpito sieluista voipi olla sillä, joka huolehtii rahoista? – Ei minkäänlaista. Jos valo sielunpaimenessa laimenee, niin se, sen läheisen hengellisen yhteyden vaikutuksesta, mikä sielunpaimenen ja kaittavien – pään ja jäsenten – välillä on, himmenee myös laumassakin. Jos sinä lujana seisot hengellisissä hyveissä – niin hekin ovat vahvoja. Jos sinä rukoillessasi hartaasti rukoilet heidän edestään niin he tämän tajuavat; jos sinä hengellisesti vahvistut niin vahvistuvat hekin; sinun veltostuessasi hekin veltostuvat. Herra, armahda minua!

Papin ennen kaikkea tulee hankkia Jumalan armolla itselleen välttämätön hengellinen vaikutin – evankeliumin rakkaus: se on tarpeellinen hänelle, joka minuutti ja joka hetki. Se on tarpeellinen hänelle, kun hän rukoilee toimittaessaan juhlallista jumalanpalvelusta; silloin kun rukoilee kotona tai seurakuntalaistensa kodissa; silloin kun hän toimittaa sakramentteja; silloin kun hän on jokapäiväisissä kanssakäynnissä perhe- ja toveripiirin kanssa tai on tekemisissä seurakuntalaisten, johtohenkilöitten, käskynalaisten, kasvatettavien ja kasvatuksen saaneitten, lapsien ja aikuisten, nuorten ja vanhojen kanssa. Mutta erittäinkin hänen tulee omata rakkaus toimittaessaan jumalallista liturgiaa, joka alusta loppuun on loppumattoman jumalallisen rakkauden sakramentti ihmissukua kohtaan. Tässä sakramentissa – eukaristia-sakramentissa eli Kristuksen ruumiin ja veren nauttimisessa jumalallinen rakkaus ilmenee kaikessa äärettömyydessään, sillä Herra Jeesus Kristus uhrasi itsensä kokonaan meidän pelastuksemme takia, antaen itse itsensä meille ruuaksi ja juomaksi, nim. meidän edestämme taitetun oman ruumiinsa, meidän ja monen edestä vuodatetun verensä. Liturgian aikana pappi on velvollinen kokonaan täyttymään rakkaudella Jumalaan ja lähimmäisiin Kristuksen verellä lunastettuihin – hänen ei pidä omata vihan varjoakaan eikä suuttumusta ketään kohtaan taikka kiintymistä johonkin maalliseen – ruokaan, vaatteisiin, koristeihin, menestymiseen toimessaan tai johonkin henkilöön – hän on aina velvollinen olemaan ylevänä, jumalallisena, pyhänä. Tapahtukoon niin!

(Artikkeli on julkaistu Ortodoksi.netin sivuilla PSHV:n komitean kirjallisella luvalla. Artikkelit ovat alkuaan julkaistut Aamun Koitossa nr. 18/1928)

---

Artikkelin osat:

• Pappeudesta I
• Pappeudesta II
• Pappeudesta III
• Pappeudesta IV
• Pappeudesta V