Toiminnot

Ero sivun ”Marijan rakkaus (kirja)” versioiden välillä

Ortodoksi.netista

(Ak: Uusi sivu: thumb|400 px|<center>Kirjan kansi</center> :: Joel Haahtela: '''Marijan rakkaus''' :: ISBN 978-951-1-474966-9 :: Julkaisija ja kustantaja: Otav...)
 
Ei muokkausyhteenvetoa
 
Rivi 11: Rivi 11:
Lue lisää [https://www.celia.fi/ Celia-palvelusta].<br>
Lue lisää [https://www.celia.fi/ Celia-palvelusta].<br>
<br>
<br>
([https://www.ortodoksi.net/images/e/e2/Marijan-rakkaus_%E2%80%93on3.mp3 Kuuntele kirjaesittely luettuna äänitiedostona])<br>
([https://www.ortodoksi.net/images/e/e2/Marijan-rakkaus_%E2%80%93on3.mp3 Kuuntele kirjaesittely luettuna äänitiedostona], avaa uuteen välilehteen)<br>
<br>
<br>
'''Kustantajan esittelytekstiä:'''<br>
'''Kustantajan esittelytekstiä:'''<br>

Nykyinen versio 8. huhtikuuta 2024 kello 11.03

Kirjan kansi
Joel Haahtela: Marijan rakkaus
ISBN 978-951-1-474966-9
Julkaisija ja kustantaja: Otava
(osta: https://otava.fi/kirjat/marijan-rakkaus/)
Julkaisuajankohta: kevät 2024
Sivumäärä: 192 sivua
Koko: 180 mm x 140 mm
Sidos: sidottu / kovakantinen

Kuuntele äänikirjana Celia-palvelussa: https://www.celianet.fi/work/387520
Lue lisää Celia-palvelusta.

(Kuuntele kirjaesittely luettuna äänitiedostona, avaa uuteen välilehteen)

Kustantajan esittelytekstiä:

”Siinä me kaksi istuimme, enkä tiennyt olisiko jokin loppumassa vai alkamassa. Tai ehkä loppuminen ja alkaminen tapahtuivat joskus samaan aikaan, kulkivat pitkään rinnatusten kuin kaksi väsymätöntä kilpajuoksijaa.”


Ihmeellinen romaani rakkaudesta, vanhojen maalausten lohdusta sekä elämisen mahdottomuudesta.

Suomalainen nuorukainen ja serbialainen Marija rakastuvat toisiinsa Prahassa kesällä 1996. Nainen katoaa 25 vuodeksi, kunnes he tapaavat sattumalta Triesten rautatieasemalla. Yhteinen matka jatkuu Roomaan, vanhan taiteen pariin ja kirjoittamisen oikkuihin.

Kysymykset eivät jätä rauhaan. Miksi Marija katosi? Mitä kauan sitten todella tapahtui? Olivatko hotellihuoneen verhot sinikukalliset vai sittenkin valkeat, kuten Marija sanoo? Missä on muistojen alkulähde?
---
Vanhoja uutisia ja Elvistä kuunteleva kirjailija istuu hieman ”typertyneenä” Triestessä, Italiassa, odottamassa inspiraatiota. Aikaisemmalla matkalla kirjoittaminen sujui, nyt se jotenkin takkuilee. Muistojen viemänä hän matkustaa Roomaan.

Mutta kohtalolla on osuutensa, kun Triesten rautatieasemalla tulee vastaan vanha rakkaus, kaksikymmentä viisi vuotta sitten tapaamansa serbialainen Marija, jonka hän tapasi kauan sitten Prahassa, Tsekissä, haaveillessaan kirjailijan urasta ja kenties boheemielämästä.

Tsekissä tapaamalla Marijalla oli samoja harrastuksia – taide ja erityisesti Magdalan Maria eli aiemmin Maria Magdaleenanan tunnettu Kristuksen seuraaja ja hänen oletettu tai todellinen suhteensa Kristukseen.

Tapahtumaan liittyy monenlaisia muistoja – hyviä ja kipeitä, sillä erään kerran Marija vain katosi heidän ensimmäisellä tapaamisellaan. Menneisyys ja tulevaisuus sekoittuvat usein tarinassa.

Molemmet matkustavat Roomaan ja kirjoittaminenkin alkaa sujua rakkauden uudelleen heräämisen ohessa. Kirjailija saa lisätietoja Marinan elämästä ja sukulaisista Serbian Belgradissa. Samalla pohdnnassa ovat paikat, jonne hän haluaisi viedä Marijan.

Mutta pian alkaa ilmetä samanlaisia asioita, jotka johtivat aiemmin Marijan katoamiseen.
---
Kirjailija on jo aiemmilla kirjoillaan levittänyt hyvin tietoisuutta ortodoksisuudesta ja saanut jopa siksi tai muidenkin omien avujensa vuoksi vihkimyksen ortodoksiseen papistoon. Hän on siis nykyisin ortodoksisen kirkon diakoni.

Nytkin on tarjolla runsaasti tietoa mm. taiteesta ja maalauksista. Eräässä kirjassaan hän tutustutti lukijoitaan perhostenkeräilyyn. Tässä kirjassaan hän halusi yhdistää intohimonsa niin maalaustaiteeseen kuin kahteen unohtumattomaan kaupunkikohteeseensa, Roomaan ja Prahaan.

Joel Haahtelan kirjat ovat ns. pienoisromaaneja eli nopealukuisia. Usein ”yhden illan juttuja”. Tässäkin pohditaan ja keskustellaan taiteesta, elämästä, menneestä ja tulevasta. Mutta näiden kirjojen seurassa viihtyy. Niin myös tämän kirjan parissa.

8.4.2024
Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen