Ikonien kunnioittamisesta (kirja)

Mielenkiintoinen kirja ikonien kunnioittamisesta

Joulukuussa 2008 ilmestyi harvinainen ja mielenkiintoinen ortodoksinen kirja:

Theodoros Abu Qurra: Ikonien kunnioittamisesta (kansikuva julkaistu kustantajan luvalla)

Theodoros Abu Qurra: Ikonien kunnioittamisesta

Käännös ja johdanto: Munkki Serafim

Julkaisuaika: 22.12.2008

Julkaisija: Valamon luostari

Kustantaja: Maahenki Oy

ISBN 978-952-5652-57-4

Sivummrä: 118 sivua

Koko:

Sidos: Sidottu/kovakantinen

Theodoros Abu Qurra (n. 750–830) oli ortodoksinen munkki ja piispa Lähi-idässä varhaisislamilaisella kaudella. Hänen teoksensa Ikonien kunnioittamisesta kuuluu varhaisimpiin arabiankielisiin kristillisiin kirjoituksiin. Teos on kirjoitettu vastaukseksi muslimien esittämään kuvien kunnioittamisen kritiikkiin. Kyseessä on merkittävä dokumentti varhaisesta ortodoksisesta ikoniteologiasta. Teos on mielenkiintoinen myös uskontojen kohtaamisen kannalta.

Ikonien kunnioittamisesta on ensimmäinen arabiasta suomeksi käännetty ortodoksinen kirja. Näin se avaa suomalaiselle lukijalle kokonaan uuden ortodoksisen kulttuurialueen.

Teoksen on alkukielestä kääntänyt ja laajalla johdannolla varustanut filosofian tohtori Serafim Seppälä, ortodoksinen munkki ja diakoni, joka toimii systemaattisen teologian professorina Joensuun yliopistossa. Kirjan julkaisija on Valamon luostari ja sen on kustantanut Maahenki Oy.

Kirjan laajassa johdanto-osassa munkki Serafim kertoo teoksen olevan merkittävä kolmesta syystä:

1. Se on varhaisimpia arabiankielisiä kristillisiä kirjoitelmia, jonka kirjoittaja tunnetaan varmuudella ja ensimmäinen arabiasta suomeksi käännetty ortodoksinen kirja.
2. Kirja on merkittävä uskontojen kohtaamisen kannalta – vaikka se on virallisesti kohdistettu juutalaisille, se kuitenkin on vastaus muslimien esittämään kritiikkiin kuvien kunnioittamista vastaan.
3. Kirja on merkittävä dokumentti idän kirkon varhaisesta ikoniteologiasta.

Alkuperäisen tekstin kirjoittaja Theodoros Abu Qurra syntyi ja eli 700-800-luvuilla. Koska hänen elämänkertaansa ei ole säilynyt, hänen elämäänsä liittyy monia epävarmuustekijöitä ja useissa kohdin hänen kohdallaan joudutaan käyttämään määritettä ”todennäköisesti”. Hän siis lienee vieraillut Pyhällä maalla ja kilvoitellut siellä kreikkalaisortodoksisessa Mar Saban eli pyhän Sabban luostarissa. Hänestä ilmeisesti tuli todella nuorena Pohjois-Mesapotamiassa sijainneen Harranin piispa, josta tehtävästä hänet erotettiin ja johon hän kuitenkin myöhemmin jälleen palasi ja niitti mainetta apologeettina, ortodoksisen uskon vankkana puolustajana, mitä hän teki niin arabiaksi kuin myös kreikaksi ja omalla äidinkielellään syyriaksi.

Nyt suomeksi käännetty teos oli kauan pimennossa ja siitä ei ehkä arabiankielen outouden ja osaamattomuuden vuoksi paljoa puhuttu ortodoksisissa piireissä lähes nykyaikaan asti. Lähi-idässä Theodoros Abu Qurra oli kuitenkin tunnettu ja häntä pidettiin lähes kirkkoisiin rinnastettavana teologina. Ortodoksisen kirkon lisäksi hän on nauttinut arvostusta myös monofysiittisessä syyrialaisortodoksisessa kirkossa, vaikka hän arvosteli tämän kirkon opintulkintaa kirjoituksissaan.

800-luvulle ajoitettu Theodoros Abu Qurran ikonien puolustamiseksi kirjoitettu teksti on yksi varhaisimmista koko ortodoksisessa kirkossa sitten Nikeassa vuonna 787 pidetyn seitsemännen ekumeenisen kirkolliskokouksen, jossa ikonien raastaminen, ikonoklasmi tuomittiin virallisesti.

Abu Qurran pisteliäs tyyli luo kontrasteja ja haastaa toisin uskovat ja saattaa joistakin olla hieman liian kärkevää tai vanhanaikaista nykyiseen ekumeniaan ja suvaitsevaisuuteen tottuneessa Suomessa. Teksti saattaa vaikuttaa paikoitellen jopa antisemitistiseltä, juutalaisvastaiselta. Kaiken tämän selitys kuitenkin paljastuu tekstistä ja saa uuden merkityksen.

Munkki Serafim sanoo osuvasti johdannossaan:

"Ikonien kunnioittamisessa ei ole kysymys jostain uskonnollisen kulttuurin irrallisesta osa-alueesta vaan siitä, millaista uskonnollinen asennoituminen pohjimmiltaan on ja millaiseksi uskon ja uskonnon perusluonne ymmärretään. Suhtautuminen kuviin ei ole erillinen kysymys vaan seurausta siitä, miten uskon ja järjen suhde uskonnossa mielletään".

Abu Qurran mukaan kristityn ei tarvitse ryhtyä puolustamaan uskonsa rationaalisuutta. Tuohon sortuminen johtaa kaiken oleellisen ja siunauksellisen menettämiseen. Kristinuskon ydin on tuonpuoleisen Jumalan ja luodun todellisuuden paradoksaalinen yhdistyminen Kristuksessa.

Kirjan sisältöön pääsee hyvin kiinni laajan ja monipuolisen munkki Serafimin johdanto-osan avulla. Sen osuus koko kirjasta on noin kolmasosa ja se on oleellinen osa kirjan kokonaisuutta. Johdanto antaa lukijalleen uusia ulottuvuuksia ja syventää Abu Qurran tekstin ymmärtämistä.

Theodoros Abu Qurra antaa omassa tekstissään monia eväitä nykypäivän ihmisillekin ja niiden sisältö pysäyttää meidät ajattelemaan ja miettimään omaa asennettamme niin ikoneihin ja niiden kunnioittamiseen kuin siinä ohessa myös moneen muuhun uskomme perusteisiin. Abu Qurra kirjoittaa:

"Kristinusko on jumalallista viisautta, jota maailman viisauden järki pitää tietämättömyytenä. Tietämättömyydessään he luulevat viisautensa olevan äärimmäistä viisautta. He kutsuvat kristinuskoa hulluudeksi, koska se on vastoin heidän omaa viisauttaan."

Meillä on ollut aiemmin käytössämme suomenkielellä pyhän Johannes Damaskolaisen (k. n. 750) kirjoittamia puheita ikonien syyttäjiä vastaan (Johannes Damaskolainen: ”Ikoneista”, OKJ, 1986, ISBN 951-9071-80-6). Nyt olemme saaneet tuon kirjan ohelle myös Theodoros Abu Qurran kirjan ”Ikonien kunnioittamisesta”, ja näiden teosten avulla me paremmin osaamme muodostaa niin oman kuvamme ikoneista ja niiden kunnioittamisesta kuin myös tarvittaessa selittää asiaa muunuskoisille.

Hannu Pyykkönen

Katso myös

• Johannes Damaskolainen