Toiminnot

Ero sivun ”Antonij (arkkipiispa)” versioiden välillä

Ortodoksi.netista
Ei muokkausyhteenvetoa
 
(8 välissä olevaa versiota 2 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
== Arkkipiispa Antonij vv. 1892 - 1898 ==
== Arkkipiispa Antonij vv. 1892 - 1898 ==
[[Kuva:Antonij_arkkipiispa01.jpg|thumb|<center>Arkkipiispa Antonij.<br><small>(''kuva &copy; Kirkkomuseo'')</small></center>]]

'''Arkkipiispa Anonij''' (''siviilinimeltään Aleksander Vesiljevitsh Vadkovskij'') syntyi elokuun 3. päivänä vuonna 1846 Tambovin kuvernementin Schiringuschin kylässä pappisperheeseen.
'''Arkkipiispa Antonij''' (''siviilinimeltään [[Aleksander Vasiljevitsh Vadkovskij]]'') syntyi elokuun 3. päivänä vuonna 1846 Tambovin kuvernementin Schiringuschin kylässä pappisperheeseen.


Laajojen opintojensa jälkeen Aleksander meni naimisiin, mutta menetti puolisonsa tapaturmassa, minkä seurauksena hän meni [[luostari]]in ja vihkiytyi [[Munkki|munkiksi]] nimellä Antonij. Vuonna 1883 hän sai [[Arkkimandriitta|arkkimandriitan]] arvon ja kohta sen jälkeen nimityksen Kazanin hengellisen akatemian tarkastajaksi.
Laajojen opintojensa jälkeen Aleksander meni naimisiin, mutta menetti puolisonsa tapaturmassa, minkä seurauksena hän meni [[luostari]]in ja vihkiytyi [[Munkki|munkiksi]] nimellä Antonij. Vuonna 1883 hän sai [[Arkkimandriitta|arkkimandriitan]] arvon ja kohta sen jälkeen nimityksen Kazanin hengellisen akatemian tarkastajaksi.
Rivi 9: Rivi 9:
Arkkipiispa Antonijn vuonna 1895 ilmestyneen kirkkohistoriaa käsittelevän väitöskirjan aiheena oli kristillisen [[opetuspuhe]]en historia. Arkkipiispan muukin kirjallinen tuotanto oli laajaa ja monipuolista.
Arkkipiispa Antonijn vuonna 1895 ilmestyneen kirkkohistoriaa käsittelevän väitöskirjan aiheena oli kristillisen [[opetuspuhe]]en historia. Arkkipiispan muukin kirjallinen tuotanto oli laajaa ja monipuolista.


Arkkipiispa Antonij toimi Suomen arkkipiispana vv. 1892 – 1898 keskellä kansallisaatteiden temmellystä. Venäjän panslavismi ja Suomen karelianismi törmäsivät toisiinsa useissa asioissa. Suomalainen valtaväestö samaisti ortodoksit ja venäläiset Suomessa vallanpitäjiksi ja ortodoksit kokivat Suomen luterilaisuuden uhkaksi.
Arkkipiispa Antonij toimi Suomen arkkipiispana vv. 1892 – 1898 keskellä kansallisaatteiden temmellystä. Venäjän panslavismi ja Suomen karelianismi törmäsivät toisiinsa useissa asioissa. Suomalainen valtaväestö samasti ortodoksit ja venäläiset Suomessa vallanpitäjiksi ja ortodoksit kokivat Suomen luterilaisuuden uhkaksi.


Arkkipiispa Antonij oli kuitenkin toimissaan sovinnollinen ja ymmärtäväinen. Hän mm. suhtautui erittäin suopeasti suomenkielen käyttöön kirkollisissa asioissa, etenkin esim. opetuspuheissa. Muutoinkin hän korosti toimissaan opetuksen ja valistuksen osuutta kansan sivistystason nostamisessa.
Arkkipiispa Antonij oli kuitenkin toimissaan sovinnollinen ja ymmärtäväinen. Hän mm. suhtautui erittäin suopeasti suomen kielen käyttöön kirkollisissa asioissa, etenkin esim. opetuspuheissa. Muutoinkin hän korosti toimissaan opetuksen ja valistuksen osuutta kansan sivistystason nostamisessa.


Vuonna 1898 arkkipiispa Antonij siirtyi pois Suomesta ja hänet nimitettiin Pietarin ja Laatokan [[Metropoliitta|metropoliitaksi]] ja hänen tehtäviinsä kuuluin myös Aleksanteri Nevskin Lavran ([[lavra]] = suuri luostari) johtaminen. Hänestä tuli samalla Venäjän [[Pyhä synodi|Pyhän Synodin]] pysyväisjäsen.
Vuonna 1898 arkkipiispa Antonij siirtyi pois Suomesta ja hänet nimitettiin Pietarin ja Laatokan [[Metropoliitta|metropoliitaksi]] ja hänen tehtäviinsä kuului myös Aleksanteri Nevskin Lavran ([[lavra]] = suuri luostari) johtaminen. Hänestä tuli samalla Venäjän [[Pyhä synodi|Pyhän Synodin]] pysyväisjäsen.


Arkkipiispa Antonij sai tehtävissään paljon kiitosta ja merkittäviä huomion- ja kunnianosoituksia. Hänet kutsuttiin mm. Venäjän valtioneuvoston jäseneksi.
Arkkipiispa Antonij sai tehtävissään paljon kiitosta ja merkittäviä huomion- ja kunnianosoituksia. Hänet kutsuttiin mm. Venäjän valtioneuvoston jäseneksi.


Arkkipiispa Antonij kuoli vuonna 1912 ja hänet on haudattu Aleksanteri Nevskin Lavran hautausmaalle.
Arkkipiispa Antonij kuoli 2./15. marraskuuta 1912 Pietarissa ja hänet on haudattu Aleksanteri Nevskin Lavran hautausmaalle.

[[:Käyttäjä:Hannu|HAP]]

== Katso myös ==

* [[Kaarlo Merikoski]]: [[Arkkipiispa Antoni luterilaisin silmin|'''Antoni, Suomen ortodoksisen kirkon ensimmäinen arkkipiispa luterilaisen silmillä nähtynä''']]
<br>


<center>
<center>{{Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispat}}
{{Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispat}}


[[Luokka:Suomen ortodoksinen kirkko]]
[[Luokka:Suomen ortodoksinen kirkko]]
Rivi 26: Rivi 34:
[[Luokka:Piispat]]
[[Luokka:Piispat]]
[[Luokka:Suomen piispat]]
[[Luokka:Suomen piispat]]
[[Luokka:Kuka kukin on]]

Nykyinen versio 7. marraskuuta 2021 kello 10.09

Arkkipiispa Antonij vv. 1892 - 1898

Arkkipiispa Antonij.
(kuva © Kirkkomuseo)

Arkkipiispa Antonij (siviilinimeltään Aleksander Vasiljevitsh Vadkovskij) syntyi elokuun 3. päivänä vuonna 1846 Tambovin kuvernementin Schiringuschin kylässä pappisperheeseen.

Laajojen opintojensa jälkeen Aleksander meni naimisiin, mutta menetti puolisonsa tapaturmassa, minkä seurauksena hän meni luostariin ja vihkiytyi munkiksi nimellä Antonij. Vuonna 1883 hän sai arkkimandriitan arvon ja kohta sen jälkeen nimityksen Kazanin hengellisen akatemian tarkastajaksi.

Vuonna 1887 hänet kutsuttiin Pietarin hengellisen akatemian rehtoriksi ja vihittiin samana vuonna Viipurin piispaksi. Toimittuaan viisi vuotta apulaispiispana hänet nimitettiin vuonna 1892 Suomen ensimmäiseksi arkkipiispaksi uuteen hiippakuntaan.

Arkkipiispa Antonijn vuonna 1895 ilmestyneen kirkkohistoriaa käsittelevän väitöskirjan aiheena oli kristillisen opetuspuheen historia. Arkkipiispan muukin kirjallinen tuotanto oli laajaa ja monipuolista.

Arkkipiispa Antonij toimi Suomen arkkipiispana vv. 1892 – 1898 keskellä kansallisaatteiden temmellystä. Venäjän panslavismi ja Suomen karelianismi törmäsivät toisiinsa useissa asioissa. Suomalainen valtaväestö samasti ortodoksit ja venäläiset Suomessa vallanpitäjiksi ja ortodoksit kokivat Suomen luterilaisuuden uhkaksi.

Arkkipiispa Antonij oli kuitenkin toimissaan sovinnollinen ja ymmärtäväinen. Hän mm. suhtautui erittäin suopeasti suomen kielen käyttöön kirkollisissa asioissa, etenkin esim. opetuspuheissa. Muutoinkin hän korosti toimissaan opetuksen ja valistuksen osuutta kansan sivistystason nostamisessa.

Vuonna 1898 arkkipiispa Antonij siirtyi pois Suomesta ja hänet nimitettiin Pietarin ja Laatokan metropoliitaksi ja hänen tehtäviinsä kuului myös Aleksanteri Nevskin Lavran (lavra = suuri luostari) johtaminen. Hänestä tuli samalla Venäjän Pyhän Synodin pysyväisjäsen.

Arkkipiispa Antonij sai tehtävissään paljon kiitosta ja merkittäviä huomion- ja kunnianosoituksia. Hänet kutsuttiin mm. Venäjän valtioneuvoston jäseneksi.

Arkkipiispa Antonij kuoli 2./15. marraskuuta 1912 Pietarissa ja hänet on haudattu Aleksanteri Nevskin Lavran hautausmaalle.

HAP

Katso myös


Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispat:

Antonij | Nikolaij | Sergij | Serafim | Herman | Paavali | Johannes | Leo

Noudettu kohteesta ”http://www.ortodoksi.net/index.php?title=Antonij_(arkkipiispa)&oldid=59030”