Suomen ortodoksinen kirkko
Ortodoksi.netista
(Oheiset tiedot on tarkistettu vastaamaan tilannetta 28.10.2014)
Suomen ortodoksinen kirkko on toinen Suomen ns. kansallisista kirkoista (aikaisempi nimitys: valtionkirkko) ja se kuuluu autonomisena kirkkona Konstantinopolin ekumeeniseen patriarkaattiin.
Kirkolla on siis kansalliskirkkona kirkollisveronkanto-oikeus. Kirkko noudattaa muista ortodoksisista kirkoista poiketen läntisen kirkon ns. uutta eli gregoriaanista kirkkokalenteria, muualla ortodoksisessa maailmassa noudatetaan vanhaa eli juliaanista kirkkokalenteria joko sellaisenaan tai soveltaen vain pääsiäiseen ja siitä johtuviin juhliin.
Suomen ortodoksisen kirkon korkeimpana piispana toimii Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka – tällä hetkellä patriarkka Bartolomeos I ja Suomessa korkein piispa on Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo (Leo Makkonen), joka johtaa noin 60 000 jäsenistä Suomen ortodoksista kirkkoa Helsingin hiippakunnasta, keskuspaikkana Helsinki. Suomalaisista noin 1 % kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. Oman ortodoksisen kirkkomme lisäksi Suomessa toimii ortodoksisen kanonisen perinteen vastaisesti myös toisen patriarkaatin – Moskovan ja koko Venäjän patriarkaatin – alaisuudessa olevia seurakuntia lähinnä suuremmissa kaupungeissamme. Niihin kuuluu lähinnä venäläisiä maahanmuuttajia.
Suomen ortodoksisen kirkon kieli on suomi tai ruotsi, mutta palveluksissa käytetään satunnaisesti ja tarvittaessa myös muita kieliä kuten venäjää, kreikkaa, romaniaa ja englantia tai jopa kirkkoslaavia ja kolttasaamea.
Kirkon historia
Ortodoksisuus on levinnyt Suomeen idästä Bysantin valtakunnasta Kiovan, Venäjän ja Novgorodin kautta Karjalaan, josta se sitten on levinnyt koko Suomeen.
Suomeen ortodoksisuus saapui jo 1000-luvulla Novgorodin ruhtinaskunnasta leviten siis ensiksi Kaakkois-Suomeen ja Karjalaan. 1300-luvulla - samoihin aikoihin kun roomalaiskatolinen kirkko teki ristiretkiään läntiseen Suomeen - Suomen itäiselle alueelle perustettiin ensimmäisiä ortodoksisia luostareita ja 1500-luvulla - samoihin aikoihin kuin luterilaisuus syntyi Saksassa - ortodoksisuus oli jo melko vakiintunut etenkin Karjalassa.
Katso tarkemmin ortodoksisuuden saapuminen ja leviäminen Suomessa artikkelista: -> Suomen kirkon historian aikajana.
Alkuun Suomen ortodoksit kuuluivat Venäjän kirkon alaisuuteen ja Suomen ortodoksinen hiippakunta perustettiin vuonna 1892. Venäjän vallankumouksen ja Suomen itsenäisyyden saavuttamisen myllerryksissä liityimme 1920-luvulla Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen eli jurisdiktioon ja vuonna 1923 Konstantinopolin patriarkka antoi ns. Tomos -asiakirjan, jolla kirkkomme liitettiin patriarkaattiin.
Arkkipiispat
Suomen arkkipiispat ja hiippakuntapiispat valitsee nykyään kirkolliskokous. Aikaisemmin käytäntö oli sama molemmilla kansalliskirkoilla, piispat valitsi Tasavallan Presidentti. Kirkolliskokouksen arkkipiispan valinnan vahvistaa kanonisesti Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin Pyhä synodi ja muiden piispojen valinnan arkkipiispa.
Venäjän vallan aikana maassamme toimi neljä eri arkkipiispaa:
Kts. tarkemmin artikkeli -> Venäläiset arkkipiispat.
Konstantinopolin jurisdiktionin aikana Suomen kirkolla on ollut seuraavat arkkipiispat:
- Herman (Herman Aav)
- Paavali (Yrjö Olmari ent. Gusev)
- Johannes (Wilho Johannes Rinne)
- Leo (Leo Makkonen)
Kirkon hallinto
Ylin päättävä toimielin on Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokous, joka kokoontuu vuosittain tai tarvittaessa ja jolla on apunaan myös kirkolliskokousten välisenä aikana tarvittaessa kokoontuvia valiokuntia.
Joissakin kanonisissa asioissa ylimpänä toimielimenä toimii Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokous tai joskus jopa Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin Pyhä synodi.
Ylin toimeenpaneva toimielin on Suomen ortodoksisen kirkon kirkollishallitus, jolla on apunaan asettamiaan tarvittavia toimikuntia tai työryhmiä.
Ekumeeninen patriarkaatti toimii vanhassa Konstantinopolissa eli nykyisessä Istanbulissa Turkissa.
Kirkolliskokouksen ja kirkollishallituksen apuna toimii Kuopiossa juuri tapahtuvaan hallinnon muutosprosessiin liityvä palvelukeskus, jonka organisaatio ei vielä ole kaikilta osiltaan valmis.
Hiippakunnissa toimivat omat hiippakuntakansliansa piispojen johdolla apunaan mm. hiippakuntasihteerit ja tarvittava kansliahenkilökunta.
Suomen ortodoksinen kirkko on jakaantunut hallinnollisesti kolmeen hiippakuntaan:
Jokaista hiippakuntaa johtaa oma hiippakuntapiispa, jota tavallisemmin nimitetään metropoliitaksi (paitsi ei arkkipiispaa). Arkkipiispan apuna toimii Karjalan hiippakunnassa apulaispiispa – tulevan valinnan jälkeen tittelillä KS Haminan piispa toimipaikkanaan todennäköisesti Helsinki.
Hiippakuntapiispat
- KP Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo (Leo Makkonen) johtaa Helsingin hiippakuntaa
- KP Kuopion ja Karjalan metropoliitta Arseni (Jorma Heikkinen) johtaa Kuopion ja Karjalan hiippakuntaa, keskuspaikkanaan Kuopio.
- KP Oulun piispa Elia (Matti Wallgren) johtaa Oulun hiippakuntaa KP metropoliitta Panteleimonin jäätyä kesällä 2013 eläkkeelle, hiippakunnan keskuspaikkana on Oulu.
Seurakunnat
Hiippakunnat ovat jakaantuneet 12 seurakuntaan, joista 5 on Kuopion ja Karjalan, 3 Helsingin ja 4 Oulun hiippakunnassa. Seurakuntien rajat eivät kaikissa tapauksissa noudata yhden kunnan tai kaupungin rajoja, vaan niihin pääsääntöisesti kuuluu useita kuntia. Sama kunta ei kuitenkaan voi kuulua kuin yhteen ortodoksiseen seurakuntaan.
Seurakunnissa on pääkirkko ja rukoushuoneita eli tšasounia. Suuremmissa seurakunnissa toimii kaksi tai useampia pappeja, pienissä vain yksi pappi ja kanttori.
Seurakunnassa ylintä valtaa käyttää seurakunnanvaltuusto, joka valitaan nelivuotiskaudeksi. Valtuusto valitsee keskuudestaan puheenjohtajan.
Ylintä toimeenpanovaltaa seurakunnassa käyttää seurakunnanneuvosto, joka on seurakunnan valtuuston valitsema valtuuston toimikauden ajaksi. Neuvoston puheenjohtajan toimii kirkkoherra. Neuvoston apuna toimii erilaisia toimikuntia ja työryhmiä.
Näiden lisäksi seurakuntien alueella toimii kuntien tai seurakuntien erikseen tai yhdessä palkkaamia ortodoksisia uskonnonopettajia, jotka selviävät parhaiten kysymällä asiaa omasta seurakunnasta. Pääsääntöisesti jokaisen ortodoksisen oppilaan tulee saada oman tunnustuksensa mukaista opetusta, jonka järjestämisestä vastaa oppilaan oma koulu ja kunta yhteistyössä seurakunnan kanssa.
Ekumenia
Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu mm. seuraaviin järjestöihin:
- Kirkkojen maailmanneuvosto (KMN/WCC)
- Euroopan kirkkojen konferenssi (EKK/CEC)
- Suomen ekumeeninen neuvosto (SEN, jonka johtajana toimi 2012 ortodoksinen pappi, isä Heikki Huttunen, Helsingin ortodoksisesta seurakunnasta)
Kirkko Internetissä
Suomen ortodoksisen kirkon viralliset Internet-sivut löytyvät osoitteesa: http://www.ort.fi Lisäksi kirkolla on omat Facebook sivut nimellä: Ortodoksit Suomessa.
(Edellä olevat tiedot on tarkistettu vastaamaan ainakin osittain tilannetta 12.3.2021, mutta niissä saatta vielä olla korjattavaa)
Tiedot koonnut: HAP
Autokefaliset ja autonomiset ortodoksiset kirkot |
Autokefaliset kirkot |
Neljä vanhaa patriarkaattia: Konstantinopoli | Aleksandria | Antiokia | Jerusalem Viisi uutta patriarkaattia: Venäjä | Serbia | Romania | Bulgaria | Georgia Autokefaliset arkkipiispakunnat: Kypros | Kreikka | Puola | Albania | Tšekki ja Slovakia | Ukraina* | Amerikka* |
Autonomiset kirkot |
Siinai | Suomi | Viro* | Japani* | Kiina* | Ukraina |
Merkki * tarkoittaa, ettei autokefaliaa tai autonomiaa ole tunnustettu ortodoksisessa maailmassa kattavasti. |