Ero sivun ”Yleinen käytännöllinen teologia” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
Wikipedia määrittelee '''yleisen käytännöllisen |
Wikipedia määrittelee '''yleisen käytännöllisen [[teologia]]n''' seuraavasti: |
||
:: ''Yleisen käytännöllisen teologian tyypillisiä osa-alueita ovat esimerkiksi kristillisten pyhien toimitusten, jumalanpalvelusten sekä [[Opetuspuhe|saarnan]] ja uskonnollisen viestinnän tutkimus, [[homiletiikka]]. Niiden lisäksi oppiaineen alaan kuuluu esimerkiksi kirkkoarkkitehtuuri, kristillinen [[symboliikka]], diakonia, kirkkojen organisaatiot ja kirkko-oikeus.'' |
:: ''Yleisen käytännöllisen teologian tyypillisiä osa-alueita ovat esimerkiksi kristillisten pyhien toimitusten, jumalanpalvelusten sekä [[Opetuspuhe|saarnan]] ja uskonnollisen viestinnän tutkimus, [[homiletiikka]]. Niiden lisäksi oppiaineen alaan kuuluu esimerkiksi kirkkoarkkitehtuuri, kristillinen [[symboliikka]], diakonia, kirkkojen organisaatiot ja kirkko-oikeus.'' |
||
| Rivi 7: | Rivi 7: | ||
[[Luokka:Uskonoppi]] |
[[Luokka:Uskonoppi]] |
||
[[Luokka:Teologia]] |
|||
Nykyinen versio 18. marraskuuta 2009 kello 16.10
Wikipedia määrittelee yleisen käytännöllisen teologian seuraavasti:
- Yleisen käytännöllisen teologian tyypillisiä osa-alueita ovat esimerkiksi kristillisten pyhien toimitusten, jumalanpalvelusten sekä saarnan ja uskonnollisen viestinnän tutkimus, homiletiikka. Niiden lisäksi oppiaineen alaan kuuluu esimerkiksi kirkkoarkkitehtuuri, kristillinen symboliikka, diakonia, kirkkojen organisaatiot ja kirkko-oikeus.
- Yleinen käytännöllinen teologia käyttää monia metodeja riippuen tutkimuksen luonteesta. Tyypillisiä tutkimusmetodeja ovat haastattelututkimukset sekä tilastolliset monimuuttujatutkimukset. Sen lisäksi uskonnollisen viestinnän ja saarnan tutkimukseen käytetään normaaleja viestintään liittyviä tutkimusmetodeja. Kirkko-oikeuden luonnollinen metodiikka tulee oikeustieteen metodiikasta. Yleisellä käytännöllisellä teologialla on läheinen suhde kirkohistoriaan ja systemaattiseen teologiaan, joten myös niiden metodeja käytetään usein apuna.