Aleksandr Men

Isä Alexandr Vladimirovitš Men (Александр Владимирович Мень) (20 tammikuuta 1935 – 9. syyskuuta 1990) oli venäläinen ortodoksinen teologi, Raamatun, teologian ja kristinuskon historian tutkija, pappi ja kirjailija.

Isä Alexandr kirjoitti lukuisia kirjoja, joista ehkä kuuluisin on hänen pääteoksensa ”Ihmisen poika”, joka aikanaan tarjosi tuhansille silloisen Neuvostoliiton kansalaisille ensimmäisen johdatuksen Kristuksen elämään. Hän kastoi elämänsä aikana satoja ellei tuhansia ihmisiä, perusti ortodoksisen avoimen yliopiston ja avasi yhden ensimmäisistä sunnuntaikouluista Venäjällä sekä perusti hyväntekeväisyysryhmän venäläiselle lastensairaalalle, joka myöhemmin nimettiin hänen mukaansa. Hänen vaikutuksensa on edelleen laajalti tunnettua ja hänen perintönsä jatkaa kasvuaan kristittyjen joukossa niin Venäjällä kuin myös ulkomailla.

Tuntematon mies tappoi hänet kirveellä varhain sunnuntaiaamuna, 9. syyskuuta 1990 hänen kotikylässään Semkhozissa Venäjällä.

Aleksandr Men syntyi Moskovassa juutalaiseen perheeseen. Hänet kastettiin kuitenkin noin kuuden-seitsemän kuukauden ikäisenä yhdessä äitinsä kanssa Venäjän ortodoksiselle kirkolle kuuluvassa kielletyssä katakombikirkossa. Kastetapahtumassa oli mukana kastajan, isä Serafimin lisäksi sellaisia henkilöitä, jotka olivat kieltäytyneet yhteistyöstä Neuvostoliiton kanssa. Myös Aleksandr juurtui henkisesti tähän ympäristöön. Hän opiskeli luonnontieteellisiä aineita ensin Moskovassa (1953 – 1954) ja myöhemmin Irkutskissa Siperiassa (1955 – 1958), mutta uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi Men erotettiin opiskelupaikastaan vuonna 1958. Kuukautta myöhemmin kesäkuussa 1958 hänet vihittiin diakoniksi ja syyskuussa 1960 hänet vihittiin salaa papiksi hänen suoritettuaan tutkinnon Leningradin teologisessa seminaarissa. Vuonna 1965 hän valmistui vielä (poissaolevana) Moskovan teologisesta akatemiasta.

Sen jälkeen isä Aleksandr toimi pappina useissa seurakunnissa ja hänestä tuli paimen, jolla oli huomattavaa vaikutusvaltaa ja hyvä maine kristittyjen joukossa sekä paikallisesti Venäjällä että ulkomailla, niin roomalaiskatolisten ja protestanttien kuin myös tietenkin ortodoksien keskuudessa. 1970-luvun alusta isä Aleksandrista tuli erittäin suosittu hahmo Venäjän uskonnollisessa yhteisössä ja etenkin älymystön piirissä. Salainen poliisi KGB oli ahdistellut isä Aleksandria hänen aktiivisen lähetystyönsä ja uskonnollisten toimiensa vuoksi.

Myöhemmin, hieman vapaammalla 1980-luvulla hän käytti tehokkaasti joukkoviestintävälineitä levittääkseen sanomaa Kristuksesta, sillä hän tarjoutui isännöimään valtakunnallisesti televisioitavaa uskonnollista ohjelmaa. Hänen päivänsä olivat täynnä opetusta ja luennointia täyteen ahdetuissa luentosaleissa. Aleksandr Men oli yksi Venäjän Raamattu-yhteisön perustajista vuonna 1990, samana vuonna hän perusti avoimen ortodoksisen yliopiston ja "Raamatun maailma" -nimisen lehden. Hänen ahkerat ponnistuksensa kouluttaa Venäjän kansaa tuntemaan oman ortodoksisen uskonsa perustietoja ja sen dynamiikkaa on antanut hänelle aseman nykypäivän apostolina Neuvostoliiton ihmisille, jotka olivat olleet valistumattomia koko kommunistisen ateistisen hallinnon seitsemänkymmenen vuoden ajan.

Sunnuntaiaamuna syyskuun 9. pävänä vuonna 1990 hänet murhattiin, kun hän oli kävelemässä polkua kotoaan paikalliselle juna-asemalle venäläisessä Semkhozin kylässä. Hän oli matkalla junalle, jonka oli tarkoitus viedä hänet Novaja Derevnijaan toimittamaan jumalanpalvelusta. Isä Aleksandr oli palvellut Novaja Derevnijan seurakunnassa noin kahdenkymmenen vuoden ajan. Hänen murhaajansa käytti tappoaseena kirvestä ja murhan motiivina on yleisesti pidetty kostoa. Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän hallituksen määräyksistä huolimatta tapausta ei ole tutkittu huolellisesti ja murha on edelleen selvittämättä. Isä Aleksandr Men haudattiin juliaanisen kalenterin mukaisena pyhän Johannes Edelläkävijän mestauksen muistopäivänä vuonna 1990.

Isä Aleksandrin kuolemasta saakka hänen töitään ja ajatuksiaan on pidetty kiistanalaisina Venäjän ortodoksisen kirkon konservatiivien parissa. He vetoavat etenkin isä Aleksandrin vahvaan taipumukseen toimia kirjoissaan ekumenian puolestapuhujana. Häntä on täysin perusteettomasti syytetty teosofisten ajatusten kannattajaksi ja liian myötämieliseksi roomalaiskatoliselle uskolle. Kiihkeimmät vastustajat polttivat jopa hänen ja muiden hänen kaltaistensa ekumeenikkojen kirjoja roviolla halutessaan osoittaa ekumenian tien vääräksi Venäjän ortodoksiselle kirkolle.

Tästä huolimatta isä Aleksandrilla on suuri kannattajajoukko, josta osa on esittänyt myös hänen kanonisoimistaan. Hänen opetuspuheitaan esitetään säännöllisesti Venäjän radiossa ja hänen kirjojaan on julkaistu laajasti Venäjällä. Näitä kirjoja painettiin hänen elinaikanaan ulkomailla ja levitettiin salaa Venäjällä. Lukuisat venäläiset seurakunnat ja niiden isät kannustavat seurakuntalaisiaan isä Aleksandrin esimerkillä, jota he pitävät esimerkillisenä ja uskollisena tapana seurata Kristusta. Hänen murhapaikkansa lähistölle on rakennettu kaksi Venäjän ortodoksisen kirkon kirkkorakennusta ja kasvava joukko hänen kannattajistaan sekä Venäjällä että ulkomailla kunnioittaa häntä marttyyrina.

Tässä joitakin isä Aleksandr Menin teoksia, jotka on julkaistu englanniksi ja osa suomeksikin. Suuri määrä kirjoja on tämän lisäksi julkaistu vain venäjäksi. Näiden kielien lisäksi kirjoja on ilmestynyt ainakin liettuaksi, puolaksi, ukrainaksi, saksaksi ja ranskaksi.

• "Son of Man" (1969), (Сын Человеческий). Kirja on julkaistu pseudonyymillä ulkomailla ja myöhemmin uusintapainoksena Venäjällä ja se on julkaistu myös suomeksi nimellä “Ihmisen poika” (Suomen lähetysseura).
• "Heaven on Earth" (1969), ”Taivas maanpäällä”. Kirja on julkaistu ensin pseudonyymillä ulkomailla, myöhemmin uusintapainoksena Venäjällä
• "History of Religion: In Search of the Way, the Truth and the Life" (Volumes 1-6, 1970-83), (История религии. В поисках Пути, Истины и Жизни [в 7 томах]), “Uskonnon historia. Tietä, Totuutta ja Elämää etsimässä [osat 1-6]”. Kirjat on julkaistu pseudonyymillä ulkomailla ja myöhemmin uusintapainoksena Venäjällä.
• "Where Did This All Come From?" (1972), ”Mistä tämä kaikki on tullut?” Kirja on julkaistu pseudonyymillä ulkomailla ja myöhemmin uusintapainoksena Venäjällä.
• "How to Read the Bible?" (1981), ”Kuinka lukea Raamattua”. Kirja on julkaistu pseudonyymillä ulkomailla ja myöhemmin uusintapainoksena Venäjällä.
• "The History of Religions" (Volumes 1-2, 1997) (История религии [учебник в 2 томах]), Uskonnon historia, osat 1-2.
• "The First Apostles" (1998);(Первые апостолы). Kesken jäänyt kirja, joka on julkaistu suomeksi nimellä ”Apostolit” (Suomen lähetysseura, 2009).
• "Isagogics: Old and New Testaments" (2000).
• "Bibliological Dictionary" (Volumes 1-3, 2002) (Библиологический словарь). ”Raamattutiedon sanakirja”.

HAP