Deuterokanoniset kirjat

Deuterokanoniset kirjat ovat ortodoksisessa ja roomalaiskatolisessa kirkossa niitä Raamatun ulkopuolelle jätettyjä tai jääneitä tekstejä, joissa täydennetään tai jäljitellään muita tekstejä.

Ortodoksisen kirkon viralliseen Vanhaan testamenttiin, Septuagintaan, sisältyy sellaisia osia, joita ei löydy Suomessakin yleisesti käytössä olevasta VT:n hepreankielisestä laitoksesta. Tällaisia ovat juuri nämä ns. deuterokanoniset kirjat, joita toinen kansankirkkomme nimittää apogryfisiksi kirjoiksi. Näihin deuterokanonisiin kirjoihin kuuluu erilaisia historiankirjoja, opetuskirjoja ja runoutta sekä proosaa.

Nämä Vanhan testamentin deuterokanoniset kirjat / apogryfiset kirjat sijoittuvat ajallisesti Vanhan ja Uuden testamentin väliseen aikaan. Kirjoitukset voidaan jakaa kahteen osaan.

• osa kirjoista eli deuterokanoniset kirjat, on sellaisia, jotka ortodoksit ja jotkut muutkin kirkkokunnat lukevat tai ovat lukeneet osaksi Vanhaa testamenttia
• osa kirjoista on puolestaan juutalaista uskonnollista kirjallisuutta, joilla ei ole koskaan ollut tunnustettua asemaa.

Suomalaisessa Raamatussa, jota myös Suomen ortodoksinen kirkko käyttää, noita deuterokanonisia kirjoja ei yleensä ole. Ne saattavat löytyä osittain joistain Raamatun vanhemmista käännöksistä.