Viktor Turhanen

Tämä artikkeli perustuu rovasti Viktor Turhasen haastatteluun 24.7.2009 sekä hänen muistiinpanoihinsa ja artikkeli julkaistaan Ortodoksi.net –sivustolla isä Viktorin 75-vuotissyntymäpäivän kunniaksi.

Viktor Turhanen.
(kuva: Viktor Turhanen)

Viktor Turhanen Turun kirkossa.
(© Hannu Pyykkönen)

Halkin koulun etupuoli.
(kuva: Viktor Turhanen)

Halkin koulun länsi-osa vuonna 1960.
(kuva: Viktor Turhanen)

Halki ylhäällä Hope-kukkulalla edessään satama vuoden 1960 kuvassa.
(kuva: Viktor Turhanen)

Munkkeja menossa laivalla Halkista Konstantinopoliin vuonna 1960.
(kuva: Viktor Turhanen)

Viktor Turhanen teki pitkän uran Turun kirkkoherrana. Hän toimi pappina myös Kuopiossa ja Nurmeksessa. Isä Viktor on ainoa suomalainen ortodoksi, joka on opiskellut Halkin teologisessa korkeakoulussa Konstantinopolissa (nyk. Istanbul). Samaan aikaan Halkilla opiskeli myös nykyinen patriarkka Bartolomeos.

Rovasti Viktor Turhanen syntyi 31.7.1934 Suojärvellä. Sota ja evakkomatka toivat hänet ja hänen perheensä Suonenjoen Iisvedelle, Kauhavalle ja Sukevalle. Lapsena Viktor joutui lähtemään myös sotalapsena Ruotsiin vuonna 1942, missä hän asui neljä ja puoli vuotta Eskilstunassa suomalaisessa lastenkodissa. Sotalapsijakson jälkeen hän palasi vuonna 1946 perheensä luo Suomeen ensin Valtimolle Karhunpäähän sitten Puukarin Elomäen kylään.

Hän aloitti tuohon aikaan Helsingissä sijainneessa Suomen ortodoksisessa pappisseminaarissa vuonna 1951 ja valmistui pappiskandidaatiksi 1957. Tämän jälkeen Turhanen lähti opiskelemaan vuodeksi Saksaan Tübingenin yliopiston evankeliseen tiedekuntaan ja lukuvuodeksi 1959-60 Kirkkojen maailmaneuvoston (KMN) stipendiaattina Konstantinopolin patriarkaatin Halkin teologiseen korkeakouluun. Hän haki alun perin Ateenan ylipistoon, mutta KMN ilmoitti, ettei sinne enää ollut enää paikkoja jäljellä, mutta Halkista sellainen löytyisi. Tämä aluksi harmitti Turhasta, koska hän oli jo naimisissa ja Halki oli luostarikoulu, mutta jälkeenpäin hän piti opiskelupaikan valintaa onnistuneena. Isä Viktor Turhanen on ainoa suomalainen ortodoksi, joka ehti opiskella Halkissa, ennen kuin koulu suljettiin Turkin viranomaisten toimesta vuonna 1971. Hänen lisäkseen joitakin suomalaisia luterilaisen kirkon jäseniä ehti opiskella Halkissa lyhyitä jaksoja myös KMN:n stipendillä.

Halkissa pulpetit ovat edelleen samat kuin isä Viktorin opiskeluaikana.
(© Pyykkönen)

Turhanen opiskeli Halkissa aluksi kreikan kieltä ja myöhemmin muun muassa raamatun selitysoppia ja patrologiaa. Koulun päivärytmi oli tiukka, koska kyse oli luostarin yhteydessä olevasta koulusta. Säännöt olivat tiukkoja erityisesti kreikkalaisille opiskelijoille, mutta ulkomaalaisille vaihto-opiskelijoilla oli enemmän vapauksia. Päivä alkoi kello 7.00 herätyksellä ja aamupesujen jälkeen oli noin puoli tuntia kestänyt aamupalvelus. Tämän jälkeen oli vuorossa luentoja noin kello 16.00 asti, jonka katkaisivat vain ruokailut. Ruokana Halkissa oli erilaista kasvisruokaa, joka Turhasen mielestä oli hyvää, mutta toinen hänen brittiystävistään ei ollut tällaisen ruoan ystävä, joten hän kävi joka toinen päivä läheisessä kylässä ravintolassa syömässä. Illalla tehtiin läksyjä, joihin paikallisille opiskelijoille oli varattu muutama tunti pakollista aikaa. Luostarisäännöistä poikettiin siten, ettei kaikkia jumalanpalveluksia pidetty, jotta aikaa jäisi opiskeluun. Päivän toinen jumalanpalvelus oli ehtoopalvelus illalla. Juhlapäivinä ja sunnuntaisin oli aamupalveluksen tilalla tietenkin liturgia ja edeltävänä iltana vigilia.

Isä Viktor Turhanen ystävystyi Halkissa hyvin muiden ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa, joista kaksi oli brittiä ja yksi yhdysvaltalainen. Samaan aikaan koulussa opiskeli myös nykyinen Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartolomeos I, joka tuolloin oli vielä ilman pappisvihkimystä. Bartolomeos vihittiin munkiksi ja diakoniksi vuonna 1961 ja hän valmistui Halkista 1963. Viktor Turhanen kertoi, että patriarkka Bartolomeos muisti hänet hyvin vierailullaan Suomessa. Isä Viktor kertoi, ettei hän itse muista tarkasti Bartolomeosta, sillä kaikki kreikkalaiset näyttivät hänestä tuolloin hyvin samannäköisiltä. Turhanen tapasi useaan otteeseen patriarkka Athenagoraksen, joka vieraili muutaman kerran Halkissa, jossa kuka tahansa opiskelijoista pystyi keskustelemaan hänen kanssaan ja Turhanen myös kävi patriarkaatissa muutaman kerran. Turhanen kertoo, että Athenagoraksen tultua patriarkaksi, hän nosti nälkäpalkalla toimineiden piispojen palkat yleiselle tasolle.

Isä Viktoria harmittaa yhä paljon, että Konstantinopoli vallattiin vuosisatoja sitten. Valloitus aiheutti ortodoksiselle kulttuurille kovan kolauksen. Isä Viktorin mielestä Konstantinopoli on nykyään toisaalta maailman ihanin ja toisaalta maailman inhottavin kaupunki. Inhottavin siksi, että siellä on tiheä asutus ja ihanin siksi, että siellä on Hagia Sofia, vanhoja kirkkoja, sekä ihania puistoja. Hänen lempipaikkansa Konstantinopolissa oli Hagia Sofia, jossa Viktorin mielestä voi vieläkin aistia vuosisataisen rukouksen perinteen. Hänen mielestään Kemal Atatürk teki maailmalle palveluksen muuttamalla sen moskeijasta museoksi. Isä Viktorin mukaan turkkilaiset eivät suhtautuneet ortodokseihin hänen opiskeluaikanaan vihamielisesti ja suomalaisilla oli turkkilaisten keskuudessaan hyvä maine.

Isä Viktorin mielestä Halkin seminaari sulkeminen oli katastrofi. Turhasen mukaan Turkki sulki Halkin teologisen koulun kostoksi Kyproksella tapahtuneista kreikkalaisten ja turkkilaisten välisistä konflikteista. Turkin hallituksen virallisen syyn mukaan Halki suljettiin maan ylipistolain vastaisena. Isä Viktorin mukaan turkin ortodokseilla on edessään ongelma, kun seuraavaa patriarkkaa valitaan, sillä Turkin lain mukaan vain Turkin kansalainen voidaan valita patriarkaksi ja yhtään teologisen koulutuksen omaavaa henkilöä ei ole voitu kouluttaa maassa vuoden 1971 jälkeen. Isä Viktor on sitä mieltä, että Halkin avaamisella olisi valtava symbolinen merkitys koko ortodoksiselle maailmalle.

Palattuaan Suomeen Viktor Turhanen toimi uskonnonopettajana ja nuorisotyöntekijänä ensin Helsingissä ja sitten Kuopiossa, jossa hänet vihittiin arkkipiispa Paavalin toimesta diakoniksi ja papiksi vuonna 1960. Myöhemmin hän toimi pappina Kuopiossa, Nurmeksessa ja Turussa, joista kahdessa viimeisessä hän toimi kirkkoherrana. Eläkkeelle hän siirtyi 1980-luvulla.

Isä Viktor Turhaselle on myönnetty koruristin kanto-oikeus huhtikuussa 1988 ja rovastin arvo vuonna 1989. Hän haluaisi vielä käydä Halkissa, mikäli hänen terveytensä sen vain sallii ja toivoo, että nuoret teologian opiskelijat kävisivät nykyistä ahkerammin vaihto-opiskelemassa ulkomailla.

Petja ja Hannu Pyykkönen

Lue myös:

• Halkin teologinen seminaari
• Konstantinopoli
• Hagia Sofia
• Patriarkka Athenagoras