Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkuminen (ikoni)

Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkuminen, ikoni, v. 1392, (mahdollisesti Teofanes Kreikkalaisen maalaama), Athoksen Stavronikitan luostari Kuva: Wikipedia

Ikonografia

Vaikka yksikään kanoninen Evankeliumi, Apostolien teot eikä Apostolien kirjeet kerro mitään Jumalansynnyttäjän elämän loppuvaiheista tai kuolemasta, ikonin kirjallinen lähdeaineisto on erittäin runsas. Ikonografian varhaisia lähteitä apogryfien ohella ovat kirkkoisien saarnat. Näistä on siirtynyt yksityiskohtia niin liturgisiin teksteihin kuin ikonografiaan. Kuolonuneen nukkumisen apogryfi kertoo monivivahteisesti tapahtumaan liittyvää perimätietoa siitä, kuinka Ylienkeli Gabriel ilmestyi Marialle ja kertoi lähestyvästä kuolemasta.

Apogryfikertomuksen mukaan Jumalansynnyttäjä sai ilmoituksen kolme päivää ennen kuolonuneen nukkumistaan. Jumalanäiti halusi nähdä vielä ennen kuolemansa Poikansa opetuslapset ja kuin ihmeen kautta he kaikki, apostoli Tuomasta lukuunottamatta, ilmestyivät hänen kuolinvuoteensa äärelle. Kuolinpäivänä Kristus näyttäytyi Äidilleen enkelijoukkojen ympäröimänä ja vei hänen sielunsa taivaallisiin korkeuksiin.

Päivän juhlaikoniin Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkuminen on kuvattu kuolonuneen vaipunut Jumalanäiti apostolien ympäröimänä. Taustalla, mandorlan keskellä, on Kristus ja hän katsoo vuoteella makaavaa äitinsä kuollutta ruumista. Apogryfiteksteissä kerrotaan, kuinka suunnaton valo valaisi talon ja kaikki näkivät kuinka Jeesus Kristus, jota seurasi joukko enkeleitä ja pyhiä ihmisiä, laskeutui Jumalansynnyttäjän vuoteen luokse ja otti hänen pyhän sielunsa käsiinsä.

Kristuksen vasemmalla käsivarrella on pieni, kapaloitua lasta muistuttava hahmo. Siinä kuvataan Jumalanäidin sielu pienenä käärinliinoihin kiedottuna ruumiina Poikansa käsivarrella. Yllä on kuusisiipinen, punainen serafi. Mandorla on tässä ikonityypissä on yleensä veneen tai soikion muotoinen ja sen siniseen osaan, kahden puolen Kristusta, on usein kuvattu eloisasti enkeleitä ja toisinaan myös kerubeja.

Ikonissa apostolit ovat kokoontuneet Jumalanäidin kuolinvuoteen ympärille, joissakin ikoneissa he seisovat pilvenhattaroiden päällä, jotka ovat kuljettaneet heidät paikalle. Apostolien lisäksi Jumalanäidin kuolemaa todistamaan on saatettu kuvata neljä esipaimenta; Jerusalemin ensimmäinen piispa, Herran veli Jaakob sekä kolme apostolien opetuslasta - Timoteos, Hieroteos ja Dionysios Areoagiitta. Joihinkin ikoneihin on kuvattu apostolien ja esipaimenten lisäksi vielä joukko naisia. Yhdessä he muodostavat Kirkon, jossa on loppuunsaatettu Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen mysteerio.

Toisinaan ikonin etualalle on kuvattu juutalainen fanaatikko Athonius, joka perimätiedon mukaan koetti kaataa vuoteen, jolla hautaan saatettava Jumalanäiti lepäsi. Hän ehti hädintuskin koskettaa vuodetta, kun enkeli löi miekalla poikki hänen kätensä. Kädet kuitenkin paranivat Athoniuksen kaduttua tekoaan ja ylistettyään Mariasta syntynyttä Jumalaa.

Ikonin yläosassa kuvataan rakennuksia yleensä siten, että ne ryhmittyvät kumpaankin reunaan. Perimätiedon mukaan Jumalanäiti nukkui kuolonuneen omassa kotitalossaan, josta merkkinä voi olla punainen, rakennusten päälle laskostuva vaate.

Muistopäivä

Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkuminen 15.8. on viimeinen kirkkovuoden suurista Jumalansynnyttäjän juhlista. Nöyryytensä ja Jumalan tahtoon sopeutumisensa vuoksi Jumalanäitiä pidetään jokaisen kristityn esikuvana. Tämän lisäksi hänessä personoituu myös kirkon kuva.

Juhlan slaavinkielinen nimi on Uspenie ja juhla päättää kaksiviikkoisen paaston. Kyseinen päivä on esimerkiksi Helsingin Uspenskin katedraalin praasniekkapäivä.

Juhlaikoni on esillä suurissa katedraaleissa sivualttarilla ja sen edessä on tapana lukea juhlapäivän päätteeksi erityinen hautauskanoni. Bysanttilaisen kuvaohjelman mukaan Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkumisen kuva on kirkkosalin länsiseinällä, nartheksiin johtavan oven yllä.

SM

Lähteet

• Pappismunkki Arseni: Ikonikirja - Historiaa, teologiaa ja tekniikkaa, Otava, 1995
• Mitro Repo: Jumalanäidin paasto, Ortodoksiviesti 6/2008
• Katariina Husso: Suurten juhlien ikonit, Ikonimaalari 2/2006

Kirjallisuutta

• Valamon luostari; Kaikkein Pyhimmän Jumalansynnyttäjän kuolinuneen nukkuminen Pyhän perimätiedon kertomana, 1938
• Johannes Seppälä: Apogryfiset evankeliumit, Joensuu 1979

Katso myös

• Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkuminen
• Jumalansynnyttäjän ikonit