Kristinuskon historiallinen tausta

Petja Pyykkönen: Kristinuskon historiallinen tausta 
Kirkkohistoria -sarja, I artikkeli

Kristus-mosaiikki 300-luku
Britannia, Hinton St Mary, Dorset.
Ehkä varhaisin tunnettu Kristusta esittävä mosaiikki, joka on säilynyt. Lattiamosaiikki on ollut pääpaikalla, jossa on normaalisti ollut pakanajumalan kuva. Kreikankieliset nimikirjaimet X ja P kertovat, että tämä mosaiikki esittää todennäköisesti Kristusta. Molemmin puolin olevat granaattiomenat kuvaavat kuolemattomuutta.
Kuva © Petja Pyykkönen

Kristinusko lähti liikkeelle Jeesuksesta, jonka seuraajat eli apostolit levittivät uskoa eteenpäin. Kristinusko levisi aluksi juutalaisten parissa yhtenä juutalaisuuden lahkona, mutta se kehittyi omaksi uskonnokseen.

Jeesus oli juutalainen saarnaaja, joka toimi pääasiassa Galilean ja Perean alueilla eli nykyisen Israelin ja Jordanian alueilla sijaitsevan Jordan-joen rannoilla. Jeesus kasvoi Nasaretin kaupungissa, jonka vuoksi häntä nimitettiin Jeesus Nasaretilaiseksi. Jeesus saarnasi ihmisille taivasten valtakunnasta, parannuksen teon tarpeesta, rakkaudesta Jumalaa, lähimmäisiä ja vihollisia kohtaan.

Rooman hengellinen elämä koki murroskautta, sillä perinteiset uskonnot olivat sekoittuneet (synkretismi) ja ihmiset alkoivat jumalien sijaan uskoa kohtaloon. Rooman siveellinen elämä oli rappeutunut, mutta roomalaisten kaipuu vanhoihin arvoihin kasvoi. Jeesus syntyi Rooman valtakuntaan, mutta kasvoi juutalaisten parissa. Hänen opetuksensa olivat kuitenkin universaaleja. Kristinuskon sanoma toi roomalaisille takaisin heidän kaipaamiansa hengellisiä arvoja, mikä oli yksi sen nopeaa leviämistä edistävistä tekijöistä.

Juutalaisilla oli ainoa Rooman monoteistinen eli yksijumalainen uskonto. Se oli syntynyt paljon ennen kristinuskoa. Juutalaiset elivät Jeesuksen syntymän aikaan johtajansa tulemisen toivossa. Sen johtajan, jonka oli Vanhan Testamentin kirjoituksissa ennustettu tulevan vapauttamaan juutalaiset. Tästä saarnasivat erityisesti eri herätysliikkeet. Yhteen näistä kuului Johannes Edelläkävijä, joka kastoi Jeesuksen. Toisille juutalaisille Jeesus oli ennustettu johtaja eli Messias. Juutalaiset odottivat kuitenkin maallista poliittista johtajaa, kuningasta, joka aseellisesti vapauttaisi heidät Rooman vallasta. Jeesus osoittautuikin aivan muuksi, hän tuli kärsivänä Herran palvelijana. Tämän takia kaikki juutalaiset eivät tunnustaneet häntä Messiaaksi.

Ne, jotka tunnustivat Jeesuksen Messiaaksi, alkoivat kutsua häntä Jeesus Kristukseksi. Kristus (Χριστος) on kreikankielinen käännös hepreankielen sanasta Messias ja tarkoittaa voideltua, mikä viittaa juutalaisten vanhaan tapaan voidella kuninkaansa tehtävään. Kristuksen seuraajista kehittyi vähitellen ryhmä, jota alettiin kutsua kristityiksi, Kristuksen nimen mukaan. Kristityiksi uskonnoiksi lasketaan vielä nykyäänkin vain ne uskonnot, jotka tunnustavat Jeesuksen Vapahtajakseen ja Jumalakseen. Tarkemman määrittelyn mukaan kristityiksi lasketaan ne tunnustuskunnat, jotka käyttävät Nikean uskontunnustusta. Ja kaikkein tarkimman määrittelyn mukaan kristityiksi lasketaan vain ne, jotka tunnustavat uskonsa oikeaoppisesti eli ortodoksisesti. Esimerkiksi juutalaiset tai jehovantodistajat eivät tunnusta Jeesusta Jumalaksi. He tunnustavat, että Jeesus niminen henkilö on elänyt, mutta pitävät häntä vain ihmisenä.

Jeesuksen opetuslasten ympärille alkoi kehittyä ensimmäinen kirkko, jota kutsumme varhaiskirkoksi. He eivät vielä kutsuneet itseään kristityiksi, vaan juutalaisiksi, jotka tunnustivat Kristuksen Messiaakseen. Vasta Antiokian seurakuntalaisia kutsuttiin ensimmäisen kerran kristityiksi. Ensin lähetystyö Kristuksen elämästä levisi vain juutalaisten parissa. Koska ensimmäiset kristityt olivat pitkään vain juutalaisia, juutalaiset tavat siirtyivät kristittyjen pariin. Esimerkiksi kristinuskon jumalanpalveluselämä, juhlat ja ehtoollinen pohjautuvat juutalaisiin perinteisiin. Voidaankin sanoa, että kristinuskolla on juuret juutalaisuudessa.

Jeesuksen ylösnouseminen antoi lupauksen kuoleman jälkeisestä elämästä. Se oli jotakin, mikä oli todella tavoittelemisen arvoista. Jeesus oli omalla elämällään antanut esimerkin siitä, kuinka häntä seuraavien tuli elää. Hän antoi lupauksen, että tulisi maailmaan uudestaan. Samassa yhteydessä toteutuu toinen Vanhan Testamentin ennustuksista - Jumalan valtakunnan tuleminen maan päälle. Jumalan valtakunnan tulemisesta oli ja on edelleenkin hyvin erilaisia käsityksiä. Varhaiskirkon jäsenet elivät hyvin voimakkaasti Jeesuksen uuden tulemisen toivossa. Kun Jeesuksen toinen tuleminen ei tullutkaan niin pian kuin he olivat toivoneet, tästä seurasi, että vähitellen Jumalan valtakunnan odotus alkoi muuttua vähempiarvoiseksi ja muut Jeesuksen antamat arvot nousivat tärkeämmiksi.

Petja Pyykkönen