Antiokia

Antiokia (kreikaksi: Ἀντιόχεια / Antiókheia, latinaksi: Antiochia, nykyinen Antakya) oli muinainen kaupunki Syyriassa (nykyisin Turkissa) Orontesjoen (nykyisin Asi) varrella, n. 30 km Välimerestä.

Kaupungin perusti Seleukos I Nikator vuonna 301 eKr. Antiokia toimi seleukidien valtakunnan toisena pääpaikkana, ja Mesopotamian menetyksen jälkeen pääkaupunkina.

Raamatun mukaan Antiokiassa Jeesuksen seuraajia alettiin ensimmäisen kerran kutsua kristityiksi (Apt.11:26). Kristinuskon levitessä Antiokia oli yksi viidestä partiarkaatista (muut olivat Jerusalem, Aleksandria, Konstantinopoli ja Rooma.)

Vuonna 638 Antiokia joutui saraseeneille, mutta 969 Nikeforos II valtasi sen takaisin.

Antiokia kuului Bysantin valtakuntaan aina 1000-luvulle saakka, ollen viimeiset vuosisadat sen itäisin merkittävä kaupunki. Seldžukin valtasivat sen 1084, vain 14 vuotta ennen ristiretkeläisten tuloa.

Ensimmäisen ristiretken alkuvaiheilla perustettiin normannien hallitsema Antiokian ruhtinaskunta, Hauteville-suvun johdolla, joka säilyi 1098–1268.

Nykyään Antiokian paikalla sijaitsee turkkilainen Antakyan kaupunki.

(Lähde: Wikipedia)

Tekstin julkaisulisenssi: GDFL