Teofania

Teofaniaa eli suomeksi myös loppiaista, yhtä kirkkomme 12 suuresta juhlasta vietetään kirkossamme aina tammikuun 6. päivänä. Teofania (kreikaksi: theophania, Jumalan ilmestyminen) on juhla, joka paljastaa Kaikkein Pyhimmän Kolminaisuuden maailmalle Herran kasteen kautta. Juhlan karjalankielinen nimi: vieristä / vieristy viittaa veteen ja ristiin, veen rista eli veden risti muistuttaa teofaniana tapahtuvasta veden pyhityksestä.

Teofania on samalla jouluajan huipentuma, ja juhlassa suoritetaan ns. suuri vedenpyhitys, jonka pyhitettyä vettä käytetään mm. kristittyjen kotien siunauksissa. Nimitystä teofania käytetään, koska Jumala ilmestyi kasteessa ihmiskunnalle ensimmäistä kertaa selvästi Pyhänä Kolminaisuutena. Juhlasta on käytetty myös nimitystä epifania, eritoten englanninkielisten ortodoksien keskuudessa. Tämä nimitys (Valon juhla) kertoo myös läntisen (roomalaiskatolisen) kirkon saman päivän juhlinnan kohteista, itämaan tietäjistä, jotka vierailivat jouluna syntyneen Jeesus-lapsen luona.

Raamatussa Herran kasteesta mainitaan mm. Matteuksen evankeliumissa (Matt.3:13-17):

Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: "Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!" Mutta Jeesus vastasi hänelle: "Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon." Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä.

Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt." (Kts. myös: Mark. 1:9-11, Luuk. 3:21-22)

Isä puhui Taivaasta Pojastaan, Poika kastettiin lihaksi tulleena pyhän Johannes Edelläkävijän (Johannes Kastajan) toimesta Jordanissa ja Pyhä Henki laskeutui Pojan ylle kyyhkysen muodossa.

Aikaisemmin juhlaa kutsuttiin Valaistumisen päiväksi ja Valon päiväksi, koska Jumala on Valo ja hän ilmestyi valaistakseen ne, jotka ”asuivat pimeydessä” ja ne, jotka ”asuivat kuoleman varjon maassa” (Matt.4:16) ja pelastaakseen langenneen ihmiskunnan armolla.

Aiemmin Kirkolla oli tapana kastaa katekumeenit (opetettavat) teofanian iltapalveluksessa, niin että kaste kertoi myös kaikille ihmiskunnan henkisestä valaistumisesta.

Teofanian alkuperä ulottuu kauas apostoliselle ajalle ja se on mainittu apostolisissa säännöissä (kostituutioissa). Toiselta vuosisadalta käytössämme on todisteita pyhältä Klemens Aleksandrialaiselta koskien juuri Herran kasteen juhlaa ja kokoöistä jumalanpalvelusta ennen juhlaa.

Kolmannelta vuosisadalta löytyy dialogeja teofanian palveluksista pyhän pappismarttyyri Hippolytoksen (muistopäivä 30.1.) ja pyhittäjä Grigori Ihmeidentekijän (8.1.) välillä. Seuraavilla vuosisadoilla, neljännestä aina yhdeksänteen vuosisataan asti, kaikki suuret kirkkoisät mm. pyhä Gregorios Teologi (25.1.), pyhä Johannes Krysostomos (27.1.), pyhä Ambrosius Milanolainen (7.12.) ja pyhittäjä Johannes Damaskolainen (4.12.) kommentoivat teofanian juhlaa teksteissään.

Pyhät munkki Josef Studionilainen, Tessalonikian arkkipiispa (14.7.) ja eräät muut munkit sävelsivät paljon liturgista musiikkia tähän juhlaan ja niitä lauletaan ja käytetään yhä tänä päivänäkin ortodoksisissa palveluksissa. Pyhä Johannes Damaskolainen kirjoitti, että Herra kastettiin – ei siksi, että hän olisi tarvinnut synneistä puhdistautumista, vaan haudatakseen ihmisen synnit vedellä – täyttääkseen Lain vaatimukset, kertoakseen Pyhän Kolminaisuuden mysteerin, ja lopulta pyhittääkseen veden (luonnon) ja antaakseen meille kasteen muodon ja esimerkin.

Kristuksen kasteen juhlassa Pyhä Kolminaisuus julistaa meille ihmisälylle käsittämätöntä uskoa yhdestä Jumalasta kolmessa eri persoonassa. Se opettaa meitä tunnustamaan ja ylistämään olemukseltaan yhtä ja jakaantumatonta Pyhää Kolminaisuutta. Se paljastaa ja kumoaa aikaisemmat opetukset, joissa yritettiin selittää maailman Luojaa järjellä ja inhimillisillä termeillä.

Kirkko näyttää kasteen välttämättömyyden Kristukseen uskoville ja se innostaa meitä syvällä kiitollisuudella tajuamaan syntisen luontomme valaistumisen ja puhdistautumisen. Kirkko opettaa, että pelastuksemme ja synneistä puhdistautumisemme on mahdollista vain Pyhän Hengen armon voimalla, siksi on tarpeellista suojella arvokkaasti näitä kasteessa saatuja armon lahjoja, pitämällä puhtaana synneistä se korvaamaton asu, josta Raamatussa ja ortodoksisessa veisussa sanotaan: ”Niin monta, kuin teitä on Kristukseen kastettu, te olette Kristukseen pukeutuneet.” (Gal. 3:27).