Ekonomia ja akrivia

Ekonomia (kreik. oikonomeia, oikos = talo, nomos= laki) merkitsee sanatarkasti ruokakunnan taloudellista johtamista, talon lakia. Kirkollisessa merkityksessään sanalla viitataan ensisijaisesti kahteen samantapaiseen asiaan ortodoksisessa kirkossa:

• ihmiskunnan jumalalliseen pelastussuunnitelmaan ja
• erityiseen piispalliseen kanonien soveltamiseen Kirkon elämässä. Jälkimmäinen on aikaisemman johdannainen.

Ekonomia eli tässä tapauksessa voisi kai sanoa armon taloudenhoito on toinen kahdesta tavasta tarkastella ja tulkita Kirkon kanoneja, toinen on akrivia (kreik. akriveia) eli kanonien tiukka noudattaminen (täsmällisyys, tarkkuus). Ekonomian soveltamisen on yleensä nähty olevan enemmän joustavampaa kanonien soveltamista tai tulkintaa, akrivian soveltaminen on sitä vastoin ollut enemmän täsmällistä ja tiukkaa. Piispallinen harkintakyky on oleellisen tärkeää kummassakin soveltamistavassa.

Ekonomian periaatteiden mukaisesti piispa voi ottaa yksittäisessä kanonien tulkintaan liittyvässä asiassa ottaa huomioon asian taustat ja muut vaikuttimet ja joustaa säännöissä. Näin tehdessään hän katsoo, että tällä tavalla kyetään saavuttamaan jotain suurempaa, esimerkiksi pelastamaan ihmisen sielu.

Ehkä tavallisimpia muotoja kirkollisen ekonomian noudattamisesta ovat kuitenkin tilanteet, joissa piispa tekee myönteisen päätöksen oikeudesta avioparin vihkimiseen paastoaikana tai oikeudesta haudata itsemurhan tehnyt kirkollisesti.