Athenagoras I Konstantinopolin patriarkka

Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Athenagoras siunasi vuonna 1960 suuren torstain liturgiassa mirha-voiteen metropoliittojen avustamana. Metropoliitat vasemmalta: Skonion Jakob (näkyy vain olka ja astia), Neokesarean Krysosthomos, Sarden Maksimos, Attikean Jakob, Kalkedonin Thomas, keskellä patriarkka Athenagoras ja hänestä oikealle Derkonin Jakob, Slian Germanos, Kulaian Kyrillos, ja kuvan ulkopuolella Rhodoksen Spyridon, Karpatoksen Apostolos ja Filadelfian Jakob.
(kuva © Viktor Turhanen)

HP Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka ja Uuden Rooman arkkipiispa Athenagoras I (kreikaksi: Αθηναγόρας Α', syntyjään Aristokles Spirou / Αριστοκλής Σπύρου) oli patriarkanistuimensa 268. edustaja vuodesta 1948 vuoteen 1972.

Varhainen elämä ja pappeus

Patriarkka syntyi Vasilikónissa lähellä Ioánninaa, Elpiruksessa Kreikassa maaliskuun 25. päivänä 1886 kylän lääkärin perheeseen. Hänen äitinsä kuoli pojan ollessa 13 vuoden ikäinen. Aristokles opiskeli Halkin teologisessa seminaarissa ja valmistui sieltä vuonna 1910. Valmistumisen aikoihin hänet vihittiin munkiksi ja pian sen jälkeen diakoniksi. Hän palveli arkkidiakonina Pelagonian hiippakunnassa ennen kuin hänestä tuli Ateenan arkkipiispa Meletioksen sihteeri. (Meletioksesta tuli myöhemmin vuonna 1919 ekumeeninen patriarkka nimellä Meletios IV). Joulukuussa 1922 Athenagoras nousi pappeudessa jo piispalliseen arvoon, kun hänestä tuli Korfun metropoliitta.

Amerikan arkkipiispa

Vuonna 1930 Korintin metropoliitta (myöhemmin kuuluisa Kreikan arkkipiispa) Damaskinos palattuaan Amerikan matkaltaan suositteli Konstantinopolin patriarkka Fotios II:lle, että Athenagoras nimitettäisiin Pohjois- ja Etelä-Amerikan arkkipiispaksi. Näin tapahtuikin sitten elokuussa vuonna 1930 ja Athenagoras astui tehtäväänsä helmikuussa 1931 kohdaten heti työssään ankaran haasteen yhtenäisyyden ja harmonian saamiseksi hiippakunnassaan, joka oli vahvasti kahtia jakaantunut kuningasmielisiin rojalisteihin ja Eleftherios Venizeloksen mukaan ristittyihin monarkian vastustajiin, venizelisteihin.

Korjatakseen ongelman hän keskitti kaiken piispallisen hallinnon arkkihiippakunnan toimistoon muiden piispojen palvellessa arkkipiispaa avustavina piispoina, apulaispiispoina ilman hiippakunnan antamaa hiippakuntapiispan oikeutta ja valtaa.

Arkkipiispana Athenagoras perusti yhteisöönsä naisten Filoptochoksen, hyväntekeväisyyttä ylläpitävän järjestön, orpokodin ja pyhän Basileioksen akatemian. Hän myös perusti ensimmäisen kreikkalais-ortodoksisen seminaarin Amerikkaan, Pyhän Ristin (Holy Cross) teologisen koulun. Hänen pystyvässä johdossaan yhteisö alkoi saavuttaa yhä enemmän keskinäistä rakkautta ja kiintymystä ja riidat hälvenivät.

Ekumeeninen patriarkka

Lokakuussa vuonna 1948 Athenagoras valittiin Konstantinopolin ekumeeniseksi patriarkaksi tehtävän edellisen hoitajan Maksimos V:n siirryttyä syrjään terveydellisistä ja kirkkopoliittisista syistä. Uusi patriarkka Athenagoras muutti Istanbuliin näyttävästi USA:n presidentti Harry Trumanin henkilökohtaisella lentokoneella.

Patriarkkana hän voimakkaasti otti osaa Kirkkojen maailmanneuvoston työhön ja solmi suhteet paaviin tavaten paavi Paavali VI:n Jerusalemissa vuonna 1964. Tämän tapaamisen seurauksena kirkot purkivat suuren skisman aiheuttamat kirkolliset rangaistukset. Muitakin kirkkojen välisiä ystävällisyyden osoituksia tehtiin, mutta ne eivät kuitenkaan vielä johtaneet skisman lopulliseen päättymiseen. Kaikki piispat ja muut ortodoksiset tahot eivät varauksetta jakaneet tätä tunnetta ja esimerkiksi New Yorkin metropoliitta Filaret kirjelmöi asiasta Athenagorakselle vielä samana vuonna.

Patriarkka Athenagoraksen kuolema vuoden 1972 heinäkuussa katkaisi hänen työnsä ekumeenisena patriarkkana ja häntä seurasi patriarkan istuimelle Imvrosin ja Tenedoksen metropoliitta Demetrios I.

HAP