Savvati Solovetskilainen

Pyhittäjä Savvati Solovetskilainen saapui pyhittäjä Kyrill Valgetjärveläisen (muistopv 9.6.) perustamaan Kirillo-Beloozerskin luostariin vuonna 1396. Hänen aikaisemmista vaiheista ja syntymäajastaan ei ole tarkempaa tietoa.

Elämänvaiheet

Pyhä Savvati vihittiin Kirillo-Beloozerskin luostarissa munkiksi ja hän tavoitteli ja toteutti kilvoitustaan siellä kauan ja kiistattomasti täynnä kuuliaisuutta kaikkia kohtaan. Hänen nöyryytensä, ystävällinen rakkautensa veljestöä kohtaan ja hänen ankara elämänsä erottivat hänet pian muista kanssakilvoittelijoista

Veljestön ja luostarissa vierailevien maallikoiden huomionosoitukset ja kunnioitus tekivät hänen elämästään ainakin omasta mielestään vaikeaksi ja hän alkoi harkita muuttoa rauhallisempaan paikkaan. Hän oli kuullut Laatokalla olevasta louhikkoisesta Valamon saaresta, jonne hän päättikin siirtyä ja asettua asumaan. Pyhittäjä Kyrillin luostarin veljestö pahoitti mielensä tästä muutosta ja eroon joutumisestaan omasta vanhuksestaan.

Valamo

Valamossakin maallinen maine alkoi tehdä nöyrän Savvatin melko pian levottomaksi ja munkki alkoi harkita jälleen muuttoa. Nyt hän kuuli pohjoisessa sijaitsevasta asumattomasta Solovetskin saaresta, jonne hän alkoi suunnitella muuttoa ja pyysi igmenilta siunausta yksinäisyyteen muutolleen. Mutta igumeni ja veljestö eivät halunneet luopua pyhästä vanhuksestaan. Jumalan johdolla pyhittäjä Savvati kuitenkin lähti Valamosta yöllä ja meni Vienanmeren rantoja kohti. Siellä hän kuuli paikallisilta asukkailta, että saareen on noin kahden päivän matka ja että saarella on useita pienempiä järviä eikä kukaan asu saarella. Tämän kuultaan hän halusi saarelle yhä innokkaammin. Hämmästyneet ihmiset kyselivät harmaapäiseltä kilvoittelijalta, kuinka hän ajatteli selvitä saaressa yksinään ja mitä hän aikoi siellä syödä. Pyhittäjä Savvati vastasi: "Mestarini antaa nuoruuden tuoretta voimaa heikolle ja ruokkii nälkäisen yltäkylläiseksi."

Erakkoaika ja valmistelut

Jonkin aikaa pyhittäjä Savvati viipyi pienen tšasounan lähettyvillä Uikujoen (Viga-joen) suistossa Sorokan ympäristössä. Siellä hän kohtasi noin vuonna 1428 - 1429 pyhittäjä Herman Solovetskilaisen (muistopv 30.7.) kilvoittelemassa erakkona ja yhdessä he päättivät mennä saarelle ja asettua sinne asumaan. Heikkokuntoisella veneellä vanhukset purjehtivat rukoillen Jumalaa ankaralla merellä ja kolmen päivän kuluttua saapuivat Solovetskin saarelle.

Kilvoittelijat asettuivat lähelle Sekir- (Sekirnaja-) kukkuloita, jonne he pystyttivät ensitöikseen ristin ja rakensivat itselleen keljat asuinnokseen. Asuminen noissa ankarissa pohjoisissa olosuhteissa oli vaikeaa ja voimia vaativaa, mutta vanhukset pyhittivät asumattoman saaren sankariteoillaan.

Täälläkin ihmisten vihollinen, paholainen, houkutteli pyhiä vanhuksia puolelleen. Kerran eräs kalastaja vaimoineen saapui saarelle ja täynnä kateuden henkeä asettui asumaan munkkien lähelle. Mutta Luoja ei sallinut maallikkojen jäädä munkkien läheisyyteen ja kerran kalastajan vaimolle ilmestyi kaksi kirkkaisiin vaatteisiin pukeutunutta nuorukaista, jotka löivät vaimoa kepillä. Tästä säikähtäneenä kalastaja kokosi tavaransa ja kiiruhti takaisin entisille asuinsijoilleen.

Asuttuaan kuusi vuotta yhdessä Solovetskin saarella pyhittäjä Herman siirtyi Äänisjoelle (Onega-joelle) ja pyhittäjä Savvati jäi saarelle yksin. Hän aavisti lähestyvän loppunsa ja kääntyi Jumalan puoleen rukoillakseen häneltä, että voisi saada vielä osallistua Pyhään Ehtoolliseen. Munkki purjehti mantereelle, jossa aivan sattumalta igumeni Natanael oli matkalla viemään ehtoollista sairaille täällä syrjäisessä siirtokunnassa. Igumeni tapasi ilostuneena sattumasta Savvatin ja antoi hänen osallistua ehtoolliseen ja samalla kuuli häneltä selonteon tapahtumista saarella. Erotessaan he sopivat tapaavansa Uikujoen tšasounassa, jonne pyhittäjäisä siirtyi.

Siellä ollessaan hän rukoili kiitollisena Jumalaa, kun sai osallitus Hänen Pyhään Ehtoolliseensa, minkä jälkeen hän siirtyi tšasounan lähellä olevaan keljaansa ja alkoi valmistautua omaan kuolemaansa. Noihin aikoihin novgorodilainen kauppias Ivan tuli rannalle ja meni tšasounaan tarkoituksenaan rukoilla Jumalaa ja kunnioittaa tšasounan ikoneja. Samalla hän meni pyhän vanhuksen luo pyytämään siunauksen ja saatuaan sen ja samalla hengellistä ohjausta, hän tarjosi munkille osaa omaisuudestaan. Hän sai kuitenkin kieltävän vastauksen, josta pettyneenä hän päätti lähteä pois. Kohteliaana pyhittäjä Savvati tarjosi Ivanille kuitenkin mahdollisuutta jäädä vielä yöksi ja lupasi hänelle menestystä tuleville matkoille. Kauppias ei malttanut kauitenkaan jäädä, vaan kiiruhti purkamaan alustaan tavaroista.

Äkisti samaan aikaan hänen ollessaan rannalla sattui lievä maanjäristys ja myrsky nousi merelle. Pelästyneenä kauppias jäi paikalleen ja meni aamulla keljaan pyytämään jälleen siunausta. Sieltä hän löysi pyhittäjäisän jo kuolleena ja paikalle samaan aikaan saapuneen igumeni Natanaelin kanssa he hautasivat pyhittäjä Savvatin syyskuussa 27. päivänä vuonna 1435 tšasounan luo.

Reliikkien siirto ja muistopäivä

Usean kymmenen vuoden kuluttua kuolemasta reliikit siirrettiin pyhittäjä Sosima (Zosima) Solovetskilaisen (muistopv 17.4.) ja Solovetskin luostarin veljestön toimesta Solovetskin saarelle ja ne sijoitettiin ensin pyhän Nikolaoksen kirkkoon, myöhemmin ilmeisesti Kristuksen kirkastumisen kirkkoon.

Ortodoksinen kirkko muistelee Karjalan valistajaa, pyhittäjä Savvati Solovetskilaista vuosittain tuona hänen kuolinpäivänään syyskuun 27. päivänä. Hänen sekä pyhittäjä Sosiman reliikit siirrettiin vuonna 1566 elokuun 8. päivänä Kirkastumisen katedraalissa olevaan pyhittäjille omistettuun sivukappeliin. Tuota päivää muistellaan vuosittain reliikkien siirtopäivänä. Karjalan valistajien yhteinen muistopäivä sijoittuu lokakuun viimeisen päivän ja marraskuun 6. päivän väliseen lauantaihin.

Katso myös

• Pyhittäjä Herman Solovetskilainen
• Pyhittäjä Sosima Solovetskilainen
• Pyhä Irinark Solovetskilainen

Kirjallisuutta

• Munkki Serafim (toim.): Synaksarion - syyskuu, OKJ, 2003
• Pyhittäjä Savvati Solovetskilainen, Karjalan valistaja ss. 307-310
• Erkki Piiroinen: Karjalan pyhät kilvoittelijat, Pyhittäjä Savvati Solokkalainen ss.38-43