Sosima Solovetskilainen

Pyhittäjät Sosima ja Savvati Solovetskilaiset.
( kuva © Pyykkönen)

Pyhittäjä Sosima (Zosima) Solovetskiläinen (muistopäivä 17.4.), Solovetskin luostarin igumeni ja pohjoisen Venäjän suuri hengellinen valo oli yksi kinobioottisen (yhteiselämään perustuvan) luostarin perustajista Solovetskin saarelle. Hän syntyi varakkaaseen perheeseen Novrorodin hiippakunnassa, Tolvuin eli Tolvaojan kylässä lähellä Äänisjärveä. Jo lapsesta lähtien hän kasvoi jumalanpelossa ja vanhempiensa, Kaurin (Gabriel) ja Varvaran (Barbara), kuoleman jälkeen hän luopui omaisuudestaan ja otti vastaan munkkeuden.

Etsiessään yksinäistä paikkaa, hän matkusti Vienanmeren rannoille, jossa hän kohtasi pyhän Herman Solovetskilaisen (muistopv 30.7.) Suma-joen suulla. Pyhittäjä Herman kertoi Sosimalle asumattomasta saaresta, missä hän oli viettänyt kuusi vuotta yhdessä pyhittäjä Savvati Solovetskilaisen (muistopv 27.9.) kanssa.

Solovetskin saari

Noin vuoden 1436 tienoilla erakot ylittivät meren ja saapuivat Solovetskin saaren rantaan. Siellä pyhittäjä Sosima näki näyn kauniista kirkosta taivaalla. Omin käsin munkit sitten rakensivat saareen keljansa ja aidatun alueen ja alkoivat viljellä maata.

Kerran myöhään syksyllä pyhittäjä Herman joutui menemään asioille mantereelle. Syksyisten säiden vuoksi hän ei voinut palata takaisin. Pyhittäjä Sosima jäi yksin saareen koko talveksi. Hän koki monia koettelemuksia taistelussa demonien kanssa. Nälkäkuolemakin oli aivan hiuskarvan varassa, mutta ihmeellisesti kaksi muukalaista saapui paikalle ja jätti Sosimalle lisää leipää, jauhoja ja öljyä. Keväällä pyhittäjä Hermanin palatessa Solovetskiin kalastaja Markuksen kanssa, hän toi lisää ruokaa ja kalastusvälineitä.

Solovetskin luostarin vaiheita

Kun saarelle oli aikojen saatossa kokoontunut useita erakkoja, pyhittäjä Sosima rakensi pienen puisen kirkon Kristuksen kirkastumisen muistolle sekä lisäksi rakennettiin trapeša. Pyhittäjä Sosiman pyynnöstä igumeni lähetti perustettuun luostariin Novgorodista antiminssin kirkkoa varten pappismunkki Paavalin mukana. Täten maineikas Solovetskin luostari sai alkunsa. Pappismunkki Paavali ei kauan viihtynyt kylmällä saarella vaan palasi pian takaisin.

Kaukaisen saaren ankarissa olosuhteissa munkit oppivat elämään kaikkea säästäen. Novgorodista Solovetskiin lähetetty uusi igumeni Feodor ei myöskään sopeutunut ankariin oloihin, ja niin veljestö valitsi pyhittäjä Sosiman igumeniksi.

Pyhittäjä Sosima teki kovasti töitä rakentaakseen luostarin sisäistä elämää. Hän otti käyttöön tiukan kinobioottisen (yhteiselämään perustuvan) luostarielämän.

Vuonna 1465 hän siirsi pyhittäjä Savvatin reliikit Solovetskiin Uikujoelta (Viga-joelta). Luostari kärsi noihin aikoihin paljon Novgorodin aatelisten toimista, sillä he takavarikoivat usein munkkien kalansaaliita. Pyhittäjä oli pakotettu menemään Novgorodiin pyytämään arkkipiispan suojelusta.

Arkkipiispan pyynnöstä hän vieraili aatelisten kotona ja pyysi heitä olemaan raunioittamatta luostaria. Vaikutusvaltainen ja rikas Martta Boretskaja antoi määräyksen viedä hänet epäkunnioittavasti ulos, mutta jo hetken kuluttua katui tekoaan ja pyysi pyhittäjää aterialle. Siinä aterioidessaan pyhittäjä näki yhtäkkiä kuusi maineikasta aatelista istumassa ilman päitään. Pyhittäjä kertoi näystä opetuslapselleen Danielille ja ennusti lähestyvää kuolemaa noille aatelisille. Ennustus toteutuikin vuonna 1478, kun pajarit teloitettiin Iivana III:n (1462-1505) Novgorodin valtauksen yhteydessä.

Reliikit ja muistopäivät

Sosima ja Savvati Solovetskilaiset.
(Kuva © Pyykkönen)

Pian näiden kuolemien jälkeen pyhittäjä alkoi itse valmistautua kuolemaansa kaivamalla oman hautansa Kirkastumisen kirkon alttarin taakse. Hän kuolikin 17. päivänä huhtikuuta vuonna 1478. Kyseinen päivä on ortodoksisessa kirkossa Karjalan valistajiin kuuluvan pyhittäjä Sosima Solovetskilaisen muistopäivä. Myöhemmin samalla paikalle rakennettiin pieni kappeli reliikkien päälle. Hänen sekä pyhittäjä Savvatin reliikit siirrettiin vuonna 1566 elokuun 8. päivänä Kirkastumisen katedraalissa olevaan pyhittäjille omistettuun sivukappeliin. Tuota päivää muistellaan vuosittain reliikkien siirtopäivänä. Häntä muistellaan myös Karjalan valistajien yhteisenä muistopäivänä, joka sijoittuu lokakuun viimeisen päivän ja marraskuun 6. päivän väliseen lauantaihin.

Pyhittäjä Sosimaa pidetään mehiläistenhoitajien suojelijana ja hänen sanotaan suojelevan ihmisiä mehiläisen pistoksista, siksi häntä kutsutaan toisinaan jopa Mehiläistenhoitajaksi.

HAP

Kirjallisuutta

Erkki Piiroinen: Karjalan pyhät kilvoittelijat, Pyhittäjä Sosima Solokkalainen s. 43-49

Tropari ja kontakki

Tropari, 4. säv.

Oi viisas isä Sosima, sinä teit erämaan asuinpaikaksesi, | aikomuksenasi päästä taivaan valtakuntaan. | Sinä elit maallisena enkelinä paastossa, valvoen ja rukoillen. | Runsaat kyyneleesi saivat erämaan versomaan ja kukoistamaan. | Omaten rohkeutta Jumalan edessä, muista meitä, sinun lapsiasi.

Kontakki, 8. säv.

Haavoitettuna rakkaudesta Kristukseen sinä otit Hänen ristinsä olkapäillesi. | Jumalallisesti aseistettuna lakkaamaton rukous keihäänä | sinä kaadoit maahan demonien legioonat. || Niinpä me huudamme sinulle: Iloitse, isä Sosima, munkkien pyhä kaunistus.

Katso myös