Toiminnot

Ero sivun ”Tarasios Konstantinopolilainen” versioiden välillä

Ortodoksi.netista

Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 31: Rivi 31:


Toimittuaan 22 vuotta patriarkkana Tarasios sairastui ja viimein kuoli Konstantinopolissa vuonna 806. Hänet haudattiin omaan luostariinsa ja pian hänen haudallaan alkoi tapahtua ihmeitä, kun ihmiset voitelivat itseään haudalla olevan [[Lampukka|lampukan]] öljyllä.
Toimittuaan 22 vuotta patriarkkana Tarasios sairastui ja viimein kuoli Konstantinopolissa vuonna 806. Hänet haudattiin omaan luostariinsa ja pian hänen haudallaan alkoi tapahtua ihmeitä, kun ihmiset voitelivat itseään haudalla olevan [[Lampukka|lampukan]] öljyllä.

Vaikka pyhää patriarkka Tarasiosta on myöhemmin joidenkin tutkijoiden taholta syytetty veljeilystä tai heikkouden osoittamisesta imperiumin suuntaan, ortodoksinen kirkko kunnioittaa häntä suuresti ikonoklasmin torjujana ja tätä kautta ortodoksisen uskon vahvistajana ja rauhantekijänä sekä kirkon yhdistäjänä.


== Ikonoklasmin paluu ==
== Ikonoklasmin paluu ==

Versio 24. helmikuuta 2011 kello 08.39

Pyhä patriarkka Tarasios Konstantinopolilainen.
(Kuva: Wikipesia)

Pyhä Tarasios Konstantinopolilainen oli ylhäisen konstantinopolilaisen perheen lapsi, joka sai hyvän koulutuksen ja peri vanhemmiltaan oikeudenmukaisuuden ja hurskauden. Hän oli pyhän patriarkka Fotioksen (muistopv. 6.2.) setä. Tarasios (kreikaksi: Ταράσιος)syntyi noin vuoden 730 tienoilla. Vuonna 780 hän sai korkean maallisen arvon, hänestä tuli konsuli ja hänet nimitettiin valtakunnan ensimmäiseksi sihteeriksi, joka käytännössä tarkoitti keisarinna Irenen ja hänen alaikäisen poikansa Konstantinoksen hallituskauden pääministeriyttä.

Ikonoklasmin jälkiongelmia

Tarasioksen toimiessa maallisena virkamiehenä kiistelty harhaoppi, ikonoklasmi eli kuvien riistäminen oli jo ohi. Silti oli paljon ihmisiä, jotka joko suhtautuivatasiaan kriittisesti tai pelokkaasti ja kirkolle kiista oli aiheuttanut paljon ongelmia. Patriarkkana toiminut Pavlos IV (Παῦλος Δ´ / Paavali, 780-784) erosi terveydellisistä syistä sekä vetosi samalla ikonoklasmin jälkiongelmiin: muut patriarkaatit olivat rukousyhteyden katkaisseita, kirkot autioina ilman ikoneja ja oma häpeä ikonoklasmin hyväksymisestä painoi lisäksi. Siksi Pavlos erosi ja siirtyi luostariin.

Uusi patriarkka vauhdilla maallikosta piispaksi

Ikoni seitsemännestä ekumeenisesta kirkolliskokouksesta.
(Kuva: Wikipedia)

Luopuva patriarkka ehdotti uudeksi patriarkaksi Tarasiosta, jonka ei sitten onnistunut kieltäytyä tehtävästä. Hän halusi kuitenkin olojen vakiinnuttamiseksi kutsu koolle uuden yleisen (ekumeenisen) kirkolliskokouksen käsittelemään mm. ikonoklasmia.

Tarasios vihittiin pikaisesti pappeuden eri asteisiin: diakoniksi, papiksi ja piispaksi ja asetettiin sitten joulupäivänä vuonna 784 Konstantinopolin patriarkan tehtävään.

Patriarkkana hän osoitti esimerkillisyyttä nöyryydessä, paastoamisessa ja rukouksessa. Hän pukeutui vaatimattomasti ja auttoi monin tavoin köyhiä selviytymään elämästä. Hän perusti luostarin, rakensi köyhille asuntoja ja hoitokoteja sekä majataloja matkustaville.

Seitsemäs yleinen kirkolliskokous

Vuonna 787 kokoontui Nikeaan Tarasioksen vaatima yleinen kirkolliskokous päättämään viimein virallisesti ikonoklasmin. Kuvien raastaminen todettiin harhaopiksi ja ikonien kunnioitus palautettiin.

Tarasioksen hellä linja harhaoppiin sortuneiden hoitamisessa ei miellyttänyt kaikkia ja asia sai ajoittain kärjistyneitäkin muotoja.

Simoniaa vastaan

Toinen asia, jota vastaan Tarasios voimallisesti taisteli oli simonia, kirkollisten vihkimysten myyminen, vaikka samaan aikaan häntä myös toisaalla syytettiin simonian harjoittamisesta. Samoin hän vaati ankarasti kaikkia kunnioittamaan periaatetta, että kirkko on kaikille suojapaikka.

Ristiriita keisarin kanssa

Keisari Konstantinos IV:n noustua viimein täysi-ikäisenä valtaistuimelle, hänen välinsä alkoivat melko pian huonota kirkon kanssa. Hän hylkäsi ensimmäisen vaimonsa ja pakotti hänet menemään luostariin ja nai äitinsä kamarineidon Theodoten. Tämä aiheutti paljon ristiriitoja niin papiston kuin kansankin kanssa. Vuonna 797 tehtävistä syrjään jäänyt leskikeisarinna Irene päätti palata valtaan ja Konstantinos siirrettiin syrjään. Konstantinos sokaistiin, Theodote ja hänen keisarin kanssa saamansa poika Leo katosivat salaperäisesti ja valtaan nostettiin uusi keisari Nikeforos (802-811).

Patriarkka sairastuu ja kuolee

Toimittuaan 22 vuotta patriarkkana Tarasios sairastui ja viimein kuoli Konstantinopolissa vuonna 806. Hänet haudattiin omaan luostariinsa ja pian hänen haudallaan alkoi tapahtua ihmeitä, kun ihmiset voitelivat itseään haudalla olevan lampukan öljyllä.

Vaikka pyhää patriarkka Tarasiosta on myöhemmin joidenkin tutkijoiden taholta syytetty veljeilystä tai heikkouden osoittamisesta imperiumin suuntaan, ortodoksinen kirkko kunnioittaa häntä suuresti ikonoklasmin torjujana ja tätä kautta ortodoksisen uskon vahvistajana ja rauhantekijänä sekä kirkon yhdistäjänä.

Ikonoklasmin paluu

Kirkolliskokouksesta (787) huolimatta ikonoklasmi elpyi vielä uudestaan. Ikonoklasmin kannattaja ja ortodoksien julma vainoaja keisari Leo Armenialainen näki vuonna 820 unen, jossa Mikael niminen mies lävisti hänet miekalla. Kuusi päivää myöhemmin Mikael Änkyttäjä niminen mies tosiaankin murhasi ikonoklasmin kannattajan keisari Leo Armenialaisen ja Mikaelista tuli uusi keisari.

Muistopäivä

Ortodoksinen kirkko muistelee pyhää patriarkka Tarasios Konstantinopolilaista aina vuosittain hänen omana muistopäivänään helmikuun 25. päivänä.

Tropari ja kontakki

Tropari, 4.säv.

Sinä ilmestyit laumallesi uskon ohjeeksi, nöyryyden esikuvaksi ja itsekieltäymyksen opettajaksi. Sinun nöyryytesi vuoksi taivas on avattu sinulle. Sinun köyhyytesi vuoksi rikkaudet on annettu sinulle. Pyhä esipaimen Tarasios, rukoile Kristusta, meidän Jumalaamme pelastamaan meidän sielumme.

Kontakki, 3.säv.

Oi siunattu Tarasios; sinun saarnaamasi pyhät opit täyttivät Kirkon ilolla. Sinä opetit meitä kunnioituksella kumartamaan Kristuksen ikonia, sinä hävitit ikoninraastajain harhaopin. Sen vuoksi me huudamme sinulle: Iloitse, viisas Tarasios, meidän isämme.

Minea