Psalmit Septuagintan mukaan

Kirjan kansi

Useita toimittajia (kts. alla): Psalmit Septuagintan mukaan

ISBN 978-951-577-444-6

Julkaisija ja kustantaja: OKJ ja Suomen Pibliaseura

Julkaisupäivämäärä: lokakuu 2010

Sivumäärä: 313 sivua

Koko: 240 mm x 140 mm

Sidos: sidottu / kovakantinen

---

Kirjan esipuhe

Psalmien ja oodien ortodoksinen suomennos

Ortodoksisen kirkon käyttämä Vanhan testamentin raamatunteksti on koko kirkon historian ajan perustunut kreikankieliseen Septuagintaan, kun taas suomalainen Raamatun virallinen Vanhan testamentin suomennos vuodelta 1992 on tehty pääosin heprealaisesta alkutekstistä ottaen huomioon varhaisten käännösten ratkaisut. Tämän vuoksi Suomessa on toivottu myös psalmien ja muiden liturgisessa käytössä olevien Vanhan testamentin tekstien Septuagintan mukaista käännöstä. Nyt käsillä oleva suomennos täyttää osaltaan tätä tarvetta. Psalmien kirkollinen merkitys on suuri, ja niiden suomennokset vaikuttavat suoranaisesti muihin ortodoksisen kirkon jumalanpalvelusteksteihin. Septuagintan psalmien suomentaminen onkin luonteva lähtökohta kaikelle kirkollisten kirjojen toimitustyölle.

Käännöksen käännös

Raamatunkäännöstyö lienee vaikeimpia käännöstyön alueita, koska kielellisten kysymysten lisäksi työssä on otettava huomioon kulttuuriset ja teologiset näkökohdat. Liturgiseen käyttöön tulevassa käännöksessä painottuu lisäksi tekstin soveltuvuus juuri liturgiseen käyttöön. Käännöstyön erityiskysymykset ovat ehkä osaltaan vaikuttaneet siihen, että ortodoksisen kirkon piirissä ei ole tähän mennessä pantu alulle Septuagintaan perustuvaa kokonaissuomennosta. Uskollisuus vanhalle kirkolliselle perinteelle kuitenkin tukee selvästi juuri Septuagintan mukaisen tekstin käyttöä.

Kristinuskon synnyn myötä ja historiallisten muutosten vuoksi Septuagintasta tuli kristillisen kirkon pyhä kirja eli Vanha testamentti. Kun Uuden testamentin kirjoittajat aikoinaan lainasivat Vanhasta testamentista Kristusta koskevia lupauksia, he lukivat tekstinään useimmiten Septuagintaa, jonka sanonnan he kokivat pyhäksi. Siksi ortodoksisen kirkon teologinen ajattelu perustuu nimenomaan tähän kreikankieliseen tekstiin, vaikka heprealaisen ja kreikkalaisen tekstin välillä on paikoin hyvinkin suuria eroja. Septuagintan kreikankieliseen tekstiin perustuvaa psalmien suomennosta luettaessa on hyvä muistaa, että kyse on käännöksen käännöksestä, joka on kuitenkin toimitettu samoja yleisiä periaatteita noudattaen kuin vuoden 1992 kirkkoraamatun vastaava suomennos.

Käännöstyön järjestäminen

Suomen ortodoksinen piispainkokous päätti 20.8.2001 aloittaa Psalmien kirjan Septuagintan mukaisen suomennoksen valmistamisen. Lähtökohtana oli TM Kari M. Räntilän Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvostolle (OKJ) laatima esitys, jossa kuvataan käännöshankkeen tarpeellisuutta ja tarkoitusta. Suomennoksen oli alun perin tarkoitus perustua kreikankielisten psalmien tieteelliseen tekstilaitokseen (Alfred Rahlfs, Psalmi cum Odis). Esityksen mukaan suomennoksen tuli lisäksi seurata nykyistä vuoden 1992 kirkkoraamatun suomennosta. Silloin kun tämä vastaa kreikankielistä tekstiä, uusi käännös noudattaa mahdollisuuksien mukaan sen sanamuotoa. Kun nykyinen virallinen suomennos taas poikkeaa Septuagintan sanamuodosta, silloin kääntäminen tapahtuu pelkästään Septuagintan mukaan. Käännöstyön alkuvaihe perustui siis hyväksyttyyn raamatunsuomennokseen sekä heprean ja kreikan kielen vertailevaan kääntämiseen. Työn edetessä kävi selväksi, että tästä vertailevasta periaatteesta jouduttiin joustamaan tai luopumaan, koska virallinen kirkkoraamattu tähtää usein toisentyyppiseen käyttöympäristöön kuin uusi psalmien suomennos. Vuoden 1992 kirkkoraamattu ei ole luonteeltaan liturgista kieltä.

Kari M. Räntilä aloitti suomentamisen vuoden 2002 alussa, ja kirkkoraamatun sanontaan sovitettu peruskäännös valmistui syksyllä 2003. Vuoden 2005 alusta hän teki varsinaisen psalmien suomennostyön laatien käännöksen myös ortodoksisessa jumalanpalveluksessa käytettävistä oodeista sekä psalmien numeroinnin ulkopuolella olevasta psalmista 151. Tässä (komitea)vaiheessa toiseksi käännöksen perustekstiksi Rahlfsin julkaisun lisäksi otettiin Kreikan kirkon liturginen psalmiteksti Psaltirion, jonka mukaisesti suomennos lopullisesti toteutettiin.

Tieteellinen ja kirkollinen tekstilaitos poikkeavat monessa kohdin toisistaan. Jo niiden käyttötarkoitus on erilainen. Työn edetessä on pohdittu sitä, miten nykyinen ortodoksinen kirkollinen teksti on saanut muotonsa ”alkuperäisestä” Septuaginta-käännöksestä. Ehkä ongelmallisinta on ollut sen selvittäminen, mikä on ”aito ortodoksinen” psalmiteksti. Kreikan kirkko käyttää tietenkin omaa perinteistä kirkon vuosituhantisessa resitaatiossa muokkautunutta tekstiään, mutta sen lukutavat eroavat paljon tieteellisesti perustellusta tekstistä ja tämän lukutavoista. On myös selvää, ettei Rahlfsin kriittisellä tekstillä ole suoranaista yhteyttä vanhaan kirkolliseen tai ortodoksiseen jumalanpalveluselämään.

Käännösperiaatteista

Psalmien uusi suomennos on nimenomaan käännöksen käännös, mikä jo sinänsä asettaa selvät puitteet suomennoksen kielelle ja sanastolle. Lähtökohtana on hyvä suomen kieli, erityisesti sellainen, joka sopii ortodoksiseen liturgiseen käyttöön ja vastaa kirkollisen ilmaisun tarpeita (resitoiminen, rytmiikka). Tekstien tulee mahdollisuuksien mukaan olla myös sellaisia, että ne sopivat hyvin käytettäviksi liturgisen sävelmistön sanoituksina.

Jumalanpalveluskäytössä Psalmien kirja jakautuu kahteenkymmeneen jaksoon, joita sanotaan katismoiksi (kr. kathisma, ’istuminen’; nimitys johtuu siitä, että näitä jaksoja luettaessa rukoilijat saavat istua). Katismoja luetaan ortodoksisen kirkon ilta- ja aamupalveluksessa sekä suuren paaston aikana hetkissä. Suomennokseen on merkitty kaikki 20 katismaa, joita ylistyslauseet eli kunniat säännöllisesti jakavat. Tämä korostaa sitä, että psalmeja voidaan lukea myös kodeissa eri rukousten yhteydessä. Nämä ylistyslauseet on merkitty tekstiin käyttäen eri kirjasinlajia.

Varhaiskirkon käyttämiin jumalanpalvelusteksteihin ja ortodoksisiin aamujumalanpalveluksiin kuuluvista yhdeksästä oodista eli laulusta kahdeksan ensimmäistä on Vanhasta testamentista ja viimeinen Uudesta testamentista. Kirkkosääntöjen mukaan kaikki oodit tulisi laulaa aamupalveluksen kanonin yhteydessä, kunkin oodin viimeiset säkeet lomittain kanonin kanssa. Kanoni merkitsee tässä hymnisikermää, jonka osien teemat ja ilmaisut nojaavat vastaaviin oodeihin. Hymnografisena muotona kanoni on ollut käytössä 600-luvulta lähtien, mutta oodit ilmeisesti jo paljon tätä ennen. Nykykäytännön mukaan raamatullisia oodeja lauletaan tavallisimmin vain pääsiäistä edeltävän suuren paaston aikana. Marian ylistyslaulua yhdeksännestä oodista lauletaan kuitenkin läpi koko kirkkovuoden.

Suomennoksessa ei esiinny kirkkoraamatusta tuttuja selavälimerkintöjä (heprean sanan sela merkitys on historian aikana kokonaan unohtunut; kreikaksi sen käännös on diapsalma, ’välisoitto’), koska kirkollisessa resitaatiossa näitä ei lueta. Teksteissä esiintyvät nimet kirjoitetaan tavallisesti kirkkoraamatusta tutussa muodossa.

Heprealaisia psalmeja on käytetty Jerusalemin temppelin liturgiassa ja myöhemmin synagogan laulukirjana. Psalmien päällekirjoitukset liittävät 73 psalmia Daavidiin, 12 Asafiin, 11 Korahin poikiin jne. Kreikankieliset päällekirjoitukset eivät aina vastaa hepreankielisiä, ja Septuagintassa näitä päällekirjoituksia on myös hieman enemmän kuin hepreankielisessä tekstissä. Uudessa suomennoksessa päällekirjoitukset eroavat monissa kohdin kirkkoraamatun psalmien päällekirjoitusten tulkinnoista, mikä johtuu osaltaan jo lähdekieltenkin eroista. Nykyiseen kirkkoraamattuun lisätyistä selventävistä otsikoinneista on tässä suomennoksessa luovuttu.

Monessa kohtaa psalmien päällekirjoituksissa esiintyy luokittelu ”Daavidin psalmi”. On kuitenkin epätodennäköistä, että Daavid olisi ainakaan kaikkien hänen nimiinsä pantujen psalmien runoilija. Ennemminkin tällainen päällekirjoitus kertoo, että psalmi kuuluu viralliseen temppelipalvelukseen, jossa Daavidilla oli tietynlainen esikuvan asema.

Psalmien päällekirjoitukset ovat usein vaikeasti ymmärrettäviä, varsinkin kun ne viittaavat temppelimusiikin yksityiskohtiin. Esimerkiksi kirkkoraamatun käännös ”laulunjohtajalle” perustuu tutkijoiden esittämään päätelmään, nyt vastaava ilmaus on käännetty sanalla ”kokonaan”, joka vastaa kreikkalaista tulkintaa kyseisen sanan merkityksestä. Voidaan siis vain arvella, että se on jonkinlainen esitystapaa koskeva ohje. Temppelin laulajien ja soittajien perinne katosi viimeistään silloin, kun roomalaiset hävittivät Toisen temppelin. Jo sitä ennen Psalmien kirja oli siirtynyt synagogan käyttöön. Synagogassa ei jäljitelty temppelimusiikkia, vaan psalmeja esitettiin yksinkertaisin sävelmin ilman soittimia.

Septuagintan kreikantajat ymmärsivät heprean verbimuodot oman kielenkäyttönsä ehdoilla. Tästä johtuu, että Septuagintan psalmeissa verbit ovat yleensä menneen ajan muodossa, joka meillä tarkoittaa imperfektiä (”minä huusin avukseni”), vaikka usein luonnollisin merkitys olisi saatu käyttämällä preesensiä (”minä huudan avukseni”). Tätä tapaa kääntää menneessä aikamuodossa on käytetty toisinaan muunkielisissä ja ei-ortodoksisissa käännöksissä. Myös tämän uuden suomennoksen ensimmäinen, verkossakin julkaistu versio oli luonnollisista syistä tällainen imperfektisuomennos. Suomennostyön edetessä komitea kuitenkin päätyi toisenlaiseen ratkaisuun eli preesenskäännöksen kannalle. Tämä perustui niihin edellytyksiin, joita kirkollisesti käytettävällä jumalanpalvelustekstillä tulee olla, sekä kielellisen selkeyden ja merkitysvastaavuuden vaatimuksiin. Käännöksestä saatu palaute on tässä kohden ollut jyrkästi kahdenlaista. Toiset ovat pitäneet tärkeänä imperfektisyyden säilyttämistä kreikkalaisen sanonnan mahdollisimman tarkan kääntämisen vuoksi, toiset taas ovat päinvastoin pitäneet huonona ja merkityksen kannalta jopa vahingollisena liian jäykkää kreikan aikamuotojen seuraamista. Nyt julkaistavassa tekstissä komitea on halunnut tuoda esiin enemmän aikamuotoihin liittyvää vaihtelua, koska kyse on käännökselle tärkeästä kielen syvärakenteen ymmärtämisestä.

Komiteatyöskentelyn vaiheet

Psalmien kääntämisen komiteavaiheen aloitti pieni työryhmä syksyllä 2004. Käännöskomitean työskentelyyn osallistuivat vuoden 2005 alusta KS Joensuun piispa Arseni, suomentaja Kari M. Räntilä, entinen OKJ:n toimitussihteeri PTh Arimo Nyström, kanttorien edustajana TM Jyrki Härkönen, slaavilaisen liturgiikan asiantuntijana pastori Sergius Colliander sekä Yhtyneiden Raamattuseurojen käännöskonsultti TT Seppo Sipilä Suomen Pipliaseuran edustajana. Komitea kokoontui Pipliaseuran tiloissa Helsingin Katajanokalla. Uutena jäsenenä tuli vuonna 2006 mukaan FM Aarre Huhtala, joka on toiminut lähes kolme vuosikymmentä suomalaisen raamatunkäännöstyön kielenhuollon asiantuntijana.

Vuoden 2006 kesään mennessä komitea sai valmiiksi Psalmien kirjan ja oodien suomennoksen. Sen jälkeen koko teksti muokattiin uudelleen kirkon liturgisen sävelmistön vaatimusten mukaiseksi. Tämän vaiheen keskeinen muokkaaja oli säveltäjä Timo Ruottinen. Myös musiikinopiskelija Mikko Sidoroff osallistui tähän työvaiheeseen.

Tekstien kielellinen ja tekninen lopputarkastus valmistui pääosin vuoden 2007 päättyessä. Tämän uudelleen lukemisen suorittivat Kari M. Räntilä, Seppo Sipilä ja Aarre Huhtala. Vuoden 2009 aikana teksteihin tehtiin vielä pieniä tarkistuksia ja saatettiin liitteet valmiiksi. Suomennoksen kolme liitettä on koonnut pastori Sergius Colliander. Ensimmäisessä liitteessä on katismarekisteri, jonka mukaan psalmeja luetaan jumalanpalveluksissa. Liitteeseen kaksi on koottu kaikki vuorokauden jumalanpalveluksiin sisältyvät psalmit (huomattakoon, että nimityksestä puoliyöpalvelus käytetään ilmausta ”keskiyönpalvelus” ja nimityksestä ehtoonjälkeinen palvelus suomalaista tilannetta ehkä paremmin kuvaavaa muotoa ”myöhäisillan palvelus”; ehtoopalvelus on vastaavasti muodossa ”iltapalvelus”). Liitteessä kolme esitetään psalmien aakkosellinen luettelo kunkin psalmin alkusanojen mukaan.

Käännöstyötä rahoitti Suomen ortodoksisen kirkon kirkollishallitus Suomen Pipliaseuran kautta. Myös Pipliaseura osallistui kustannuksiin.

Psalmikomitea toivoo, että tämä suomennos saisi laajan ja innostuneen lukijapiirin jumalanpalveluksissa, seurakunnissa ja kodeissa.

Herra, sinä avaat minun huuleni, ja suuni julistaa sinun kiitostasi. Ps. 50:17 LXX

Johannes Krysostomoksen (Kultasuu) päivänä 2009

Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto

Joensuun piispa Arseni
Rovasti Rauno Pietarinen
Suomen Pipliaseura
Pääsihteeri Markku Kotila

---

Kirja löytyy PDF-tiedostona internetistä ort.fi-sivuilta: Psalmit Septuagintan mukaan