Ero sivun ”Mikael Ievanen” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
Rovasti '''Mikael Ievanen''', s. 20.9.1886 Itä-Karjalassa Paateneen |
Rovasti '''Mikael Ievanen''', s. 20.9.1886 Itä-Karjalassa Paateneen kylässä, k. 14.7.1955 Kuhmossa. |
||
Vaimo; Anna Aleksin tytär, os. Nestoroff, s. 26.6.1896 Repolassa, k. 5.3.1968 Kuhmossa |
|||
Lapsia: yhdeksän, joista yksi oli Nikolai ("Nikke") (s. 18.11.1921 - k. 8.6.1982) oli kaukopartiomies ja sotakirjailija nimellä [https://fi.wikipedia.org/wiki/Niilo_Kivakka ''Niilo Kivakko'']. |
|||
Mikael Ievanen valmistui Petroskoissa [[diakoni]]ksi, mihin [[Pappeus|pappeuden]] asteeseen hänet vihittiin Repolan kirkossa. Seuraavana vuonna hän suoritti [[Pappi|papin]] tutkinnon ja vihittiin tähän tehtävään 1914 Minojärven kirkkoon. Ennen pappeuden tehtäviin vihkimistä hän toimi vuodesta 1908 Landerin kirkon [[kanttori]]na eli lukkarina, kuten tuohon aikaan sanottiin. 1917 hänet siirrettiin papiksi Kiimasjärven seurakuntaan, mistä hän sitten seurakuntalaistensa kanssa joutui pakolaisena Suomen puolelle 1922 ja toimi lopun pappisurastaan pakolaisten sielunhoitajana toimipaikkanaan Kainuun Kuhmo. |
Mikael Ievanen valmistui Petroskoissa [[diakoni]]ksi, mihin [[Pappeus|pappeuden]] asteeseen hänet vihittiin Repolan kirkossa. Seuraavana vuonna hän suoritti [[Pappi|papin]] tutkinnon ja vihittiin tähän tehtävään 1914 Minojärven kirkkoon. Ennen pappeuden tehtäviin vihkimistä hän toimi vuodesta 1908 Landerin kirkon [[kanttori]]na eli lukkarina, kuten tuohon aikaan sanottiin. 1917 hänet siirrettiin papiksi Kiimasjärven seurakuntaan, mistä hän sitten seurakuntalaistensa kanssa joutui pakolaisena Suomen puolelle 1922 ja toimi lopun pappisurastaan pakolaisten sielunhoitajana toimipaikkanaan Kainuun Kuhmo. |
||
Kuhmossa isä Mikael tunnettiin persoonallisena pappina, jonka persoonassa yhdistyivät niin karjalainen iloisuus ja leikinlasku papin herkkään ja lähes lapsenomaiseen uskonnollisuuteen. Suurikokisena miehenä hänen fyysiset ominaisuutensa ja vahvuutensa tulivat tutuiksi, kun hän kantoi käsissään raskaita papin matkalaukkuja kulkiessaan syrjäisillä teillä ja Kainuun pitkospuilla paimenmatkoillaan seurakuntalaistensa luona. |
Kuhmossa isä Mikael tunnettiin persoonallisena pappina, jonka persoonassa yhdistyivät niin karjalainen iloisuus ja leikinlasku papin herkkään ja lähes lapsenomaiseen uskonnollisuuteen. Suurikokisena miehenä hänen fyysiset ominaisuutensa ja vahvuutensa tulivat tutuiksi, kun hän kantoi käsissään raskaita papin matkalaukkuja kulkiessaan syrjäisillä teillä ja Kainuun pitkospuilla paimenmatkoillaan seurakuntalaistensa luona. |
||
HAP, 15.10.2021 |
|||
Jälkikirjoitus |
|||
Tätä tietoiskuartikkelia tehdssäni törmäsin muutamaan ongelmaan. Mikä oli Mikael Ievasen aiempi sukunimi ennen Ievasta? Joidenkin venäläisten lähteiden mukaan hänen isänsä oli ollut kansalaisuutta vailla ja äiti suomalainen, nimiä ei mainittu, mutta Mikaelin nimi oli kirjoitettu tuon ajan tyylin mukaisesti venäjäksi, suomailaisia muotoja oli mm. Issaijeff |
|||
Repola-Seuran sivuilla sanotaan tuosta Ievasen Suomeen tulon taustoista: |
|||
''"V. 1917 vallankumouksen jälkeinen aika Itä-Karjalassa oli hyvin levotonta ja epävarmaa aikaa varsinkin rajan lähikunnissa. Repolan ja Porajärven suuret pitäjät olivat saaneet autonomian v. 1919 ja kuuluivat muodollisesti Suomeen. Tilanne muuttui v. 1921 Tarton rauhansopimuksen myötä. Raja tuli entiselle kohdalleen ja pakolaisvirta suuntautui Kainuuseen."'' |
|||
HAP |
|||
KESKEN |
|||
[[Luokka:Henkilöt|Iev]] |
[[Luokka:Henkilöt|Iev]] |
||
Versio 15. lokakuuta 2021 kello 17.37
Rovasti Mikael Ievanen, s. 20.9.1886 Itä-Karjalassa Paateneen kylässä, k. 14.7.1955 Kuhmossa.
Vaimo; Anna Aleksin tytär, os. Nestoroff, s. 26.6.1896 Repolassa, k. 5.3.1968 Kuhmossa Lapsia: yhdeksän, joista yksi oli Nikolai ("Nikke") (s. 18.11.1921 - k. 8.6.1982) oli kaukopartiomies ja sotakirjailija nimellä Niilo Kivakko.
Mikael Ievanen valmistui Petroskoissa diakoniksi, mihin pappeuden asteeseen hänet vihittiin Repolan kirkossa. Seuraavana vuonna hän suoritti papin tutkinnon ja vihittiin tähän tehtävään 1914 Minojärven kirkkoon. Ennen pappeuden tehtäviin vihkimistä hän toimi vuodesta 1908 Landerin kirkon kanttorina eli lukkarina, kuten tuohon aikaan sanottiin. 1917 hänet siirrettiin papiksi Kiimasjärven seurakuntaan, mistä hän sitten seurakuntalaistensa kanssa joutui pakolaisena Suomen puolelle 1922 ja toimi lopun pappisurastaan pakolaisten sielunhoitajana toimipaikkanaan Kainuun Kuhmo.
Kuhmossa isä Mikael tunnettiin persoonallisena pappina, jonka persoonassa yhdistyivät niin karjalainen iloisuus ja leikinlasku papin herkkään ja lähes lapsenomaiseen uskonnollisuuteen. Suurikokisena miehenä hänen fyysiset ominaisuutensa ja vahvuutensa tulivat tutuiksi, kun hän kantoi käsissään raskaita papin matkalaukkuja kulkiessaan syrjäisillä teillä ja Kainuun pitkospuilla paimenmatkoillaan seurakuntalaistensa luona.
HAP, 15.10.2021
Jälkikirjoitus
Tätä tietoiskuartikkelia tehdssäni törmäsin muutamaan ongelmaan. Mikä oli Mikael Ievasen aiempi sukunimi ennen Ievasta? Joidenkin venäläisten lähteiden mukaan hänen isänsä oli ollut kansalaisuutta vailla ja äiti suomalainen, nimiä ei mainittu, mutta Mikaelin nimi oli kirjoitettu tuon ajan tyylin mukaisesti venäjäksi, suomailaisia muotoja oli mm. Issaijeff
Repola-Seuran sivuilla sanotaan tuosta Ievasen Suomeen tulon taustoista: "V. 1917 vallankumouksen jälkeinen aika Itä-Karjalassa oli hyvin levotonta ja epävarmaa aikaa varsinkin rajan lähikunnissa. Repolan ja Porajärven suuret pitäjät olivat saaneet autonomian v. 1919 ja kuuluivat muodollisesti Suomeen. Tilanne muuttui v. 1921 Tarton rauhansopimuksen myötä. Raja tuli entiselle kohdalleen ja pakolaisvirta suuntautui Kainuuseen."
HAP
KESKEN