Sergij (arkkipiispa)

Arkkipiispa Sergij
kuva: Kirkkomuseo

Arkkipiispa Sergij vv. 1905 - 1917

Arkkipiispa Sergij (Се́ргий, siviilinimeltään Ivan Nikolajevitsh Stragorodskij / Иван Николаевич Страгоро́дский) syntyi tammikuussa 1867 pappisperheeseen Nizhni-Novgorodin kuvernementissa.

Kotoa saadun syvällisen hengellisen kasvatuksen ja opetuksen jälkeen hän suoritti pappisseminaarin vuonna 1886 ja hänet vihittiin ensin munkiksi ja hieman myöhemmin Pietarin hengellisessä akatemiassa opiskelun aikana pappismunkiksi vuonna 1890.

Japani, Pietari, Moskova

Opiskelujen jälkeen hän toimi muun muassa lähetystyössä Japanissa, Pietarin hengellisessä akatemiassa dosenttina ja Moskovan hengellisen akatemian tarkastajana sekä arkkimandriittana Ateenassa toimivan Venäjän lähetystökirkon esimiehenä.

Näiden tehtävien jälkeen hän jatkoi opiskeluaan ja palasi sitten uudestaan lähetystyöhön Japaniin. Seuraava tehtävä arkkimandriitta Sergijllä oli toimia ensin Pietarin hengellisen seminaarin rehtorina vuodesta 1899 alkaen ja myöhemmin koko akatemian rehtorina vuodesta 1901 alkaen. Samana vuonna hänet vihittiin Pietarin hiippakunnan apulaispiispaksi.

Suomi

Suomen ortodoksisen hiippakunnan arkkipiispana Sergij toimi vuosina 1905 – 1917. Tässä tehtävässään hän toimi useiden ajanjaksoon liittyvien ongelmien ja riitojen keskellä sekä vaikeiden ulko- ja sisäpoliittisten asioiden ympäröimänä. Ajanjaksolle sijoittuvat aktiiviset toimet suomalaiskansallisten toimijoiden keskuudessa ja alkava sekasorto Venäjällä ennen vallankumousta.

Arkkipiispan yhtenä kantavana ajatuksena oli tehdä ortodoksisuudesta kaikkien usko eikä vain venäläisten uskonto, ja tässä tehtävässään hän onnistuikin kenties edeltäjiään paremmin suhteessa suomalaisaktivisteihin.

Luterilaisen kirkon aktivoituminen käännytys- ja lähetystyöhön Karjalassa, Kotimaa-lehden kärjistävät kirjoittelut ja Vienan Karjalan liiton propagandistinen toiminta aiheuttivat paljon päänvaivaa arkkipiispalle. Vastapainoksi luterilaiselle lähetystyölle perustettiin Ortodoksinen pyhän suurmarttyyri ja voittaja Georgioksen Karjalan veljeskunta. Tässä työssä arkkipiispalla oli suurena apuna hänen hyvä ystävänsä, apulaispiispaksi valittu piispa Kiprian.

Venäläiseen vallanpitäjään kohdistuva ilkivalta ja vihamielisyys purkautuivat usein myös samanlaisina tekoina ortodoksista kirkkoa kohtaan. Eritoten papit saivat tuntea nahoissaan kuulumisen venäläiseen kirkkoon, pappeja jopa murhattiinkin. Suomalaisten into kirkkoihin murtautumisiin, luostarien ja kirkkojen omaisuuden turmelemiseen ja ryöstelyyn ja jopa kirkkojen polttamiseen oli tuona aikana suurta.

Vaikeuksista ja vastoinkäymisistä huolimatta arkkipiispa Sergijn aikana rakennettiin runsaasti kirkkoja, osittain tihutöiden korjaamisen vuoksi, mutta myös uusia kirkkorakennuksia rakennettiin. Myös uusia varuskuntakirkkoja rakennettiin, muun muassa Mikkeliin nousi vv. 1906 - 1908 komea tiilikirkko Suurmarttyyri Georgios Voittajan muistolle pyhitettynä.

Takaisin Venäjälle

Vuonna 1917 hänet siirrettiin Venäjälle ensin Vladimirin hiippakuntaan arkkipiispaksi ja sitten metropoliitaksi. Vuona 1924 hänet siirrettiin Nizhegorodin metropoliitaksi ja seuraavana vuonna väliaikaisesti koko Venäjän patriarkaksi. Tässä epäkiitollisessa tehtävässä Sergij toimi kommunistihallinnon aikana tasapainotellen kommunistien ja ortodoksisen kirkon välillä.

Kirjallinen tuotanto

Arkkipiispa Sergijn kirjallinen toiminta oli laajaa ja monipuolista. Tuotantoon kuului useita kirjoja ja opetuspuheartikkeleita. Kirjallinen tuotanto jakaantui noin 50 vuoden ajalle. Vuonna 1943 hänet nimitettiin virallisesti Moskovan ja koko Venäjän patriarkaksi ja tässä tehtävässä hän kuoli 77-vuotiaana 15. toukokuuta vuonna 1944.

HAP

Katso myös

• Patriarkka Aleksei I
• Patriarkka Pimen I
• Venäjän ortodoksisen kirkon toisinajattelijat